Kyllä, kiitos

Keskiviikkoinen iltapäivä töissä kuluu niin hitaasti, että silmät alkavat lupsua. Syön lounaaksi runsaan salaatin, jonka olen vuorannut pippuriseoksella, balsamicolla ja jollain muulla tulisemmalla mausteella. Jukka laittelee viestejä omalta toimistaltaan yhtä tylsistyneenä. En teidä onko se tuo sää vai mikä, joka tekee olon niin vetämättömäksi. Mutta jopa ajatutus iltadeiteistä menettää sen parhaimman hehkunsa, koska tekisi mieli vain käpertyä päiväunille. Jukan kainaloon. Mutta se ei ole mahdollista, koska olemme vielä tällä viikolla tuomittuja tapaamaan julkisissa sijainneissa tai ystäviemme luona. Olen ottanut töihin mukaan meikit (kuten aina), jotta voin lähteä suoraan töistä. Aamulla jo valmiiksi olen asettanut hiukset niin, että ne näyttävät arkeen sopivan näteiltä aukiolevina, vaikka laitan ne työpäivän ajaksi kevyesti kiinni. Vaikka olen vielä sisällä toimistolla, niin nenä punoittaa silti ja sormet ovat jääkylmät. Inhottavaa. Esteettisestä järkkyä. Muistan kun teininä joku kiva poika huudahti kaikkien coolien frendien kuullen, että hah onpas sulla punainen nenä! Ja vaikka se herätti vain pari pientä naurahdusta muissa, eikä sillä ollut edes mitään merkitystä, niin muistan sen edelleen hyvin elävästi. Sen fiiliksen kun mietin, että miksi juuri minun pitää olla näin vastenmielinen! Nyt ei reaktiot ole tietenkään kauhean dramaattiset, mutta olen vähän katkera niille, joilla on luonnostaan tummasävyinen vahva iho, josta ei verisuonet ja muut värimuutokset paista kilometrin päähän.  Teen nopean siistin meikin ja asettelen hiukset. Sitten matelen kohti pysäkkiä ja lähetän Jukalle viestin, että menen jo edeltä vakkaripaikkaani selaamaan iltapäivälehdet. Ja juomaan lasillisen viiniä. En jaksa kulkuneuvossa edes näpytellä kännykkää vaan kuuntelen hiljaisella radiota ja keskityn pysymään hereillä. Odotan silti Jukan tapaamista oikeasti. Haluan tarkkailla fiiliksiäni häntä kohtaan. Haluan katsoa tuntuuko kipinät ja elääkö perhoset. 

Jukka soittaa minulle juuri kun olen kävelemässä ravintolaan ja kertoo tulevansa paikalle mahdollisimman pian. On tosi harvinaista, että joku tahtoo soitella. Varmasti 90 % kaikki viestivät ennemmin. Mutta se no jotenkin intiimimpää ja kivaa. Menen edeltä ravintolaan ja tilaan viiniä. Olen kuin kotonani tuossa paikassa, jossa olen viettänyt lukuisia tunteja Ronin kanssa. Käynyt ensitreffeillä Harrin kanssa. Juonut liikaa Elinan kanssa. Ja istuskellut yksinäni monen monta kertaa. Viini auttaa fiilistä heti. Se sellainen väsymysverho katoaa ja olo rentoutuu. Tuntuu oikealta. Ei mene kauaa kun hymyilevä Jukka saapuu paikalle. Kyllä. Pidän hänestä. Hän näyttää kivalta. Ehkä kivemmalta kuin aikaisemmin. Haluan tykätä tästä ihmisestä. Alamme heti iloisesti jutella päivän sujumisesta ja siitä mitä aiomme tehdä. Jukka hakee itselleenkin viinin ja kertoo, että nyt budjetti ei ole kovin kummoinen. Hän kertoo rennosti ja huumorin siivittämänä kuinka saa aina tilipussin katoamaan riippumatta siitä, kuinka suuri se on. Pyöräytän silmiäni ja sanon, että en ole vuosikausiin ollut tilanteessa, jossa kaikki tilit olisivat olleet tyhjiä. Puhumme lomamatkasta. Jukka vakuuttaa, että lähdemme vielä yhteiselle matkalle tämän vuoden puolella. Hän sanoo, että tässä kuussa tai viimeistään ensi kuussa tilataan liput! Minä saan päättää minne mennään. Utopistista! Miten hän voi olla näin varma ja lupailla tällaista, vaikka emme ole edes nähneet toisiamme alasti. Hah! Vai eikö sillä ole merkitystä? Eikö miehet ajattele, että pitää päästä "koeajamaan" toinen, jotta tietää voiko tämän kanssa olla. Onko hän oikeasti ihastunut minuun ihmisenä niin, ettei välitä muusta. Jukka ei ole kertaakaan sanallakaan vihjaillut mitään seksiin viittaavaa, mutta kun olimme vasta tutustuneet kavereina, niin hän muutamiin otteisiin kertoi värikkäistä kokemuksistaan heilojensa kanssa. Ehkä hän on vain tahdikas. Hyvä. Ennen kuin päätämme lähteä elokuviin, niin Jukka katsoo minua vakavasti ja sanoo, että hän on nyt puhunut kaiken selväksi eksänsä kanssa, ja aikoo pyytää häntä lähtemään mahdollisimman pian. Voisitko mitenkään harkita, että voitaisiin mennä käymään mun luona viikonloppuna? Jukka kysyy, kun mietimme tulevaa viikonloppua. Tottakai! Sitähän minä tässä odotan. On niin ihanaa, että pidämme itsestäänselvänä sitä, että haluamme olla yhdessä viikonloppuna. Ei tarvitse arpoa, että tahtooko toinen nähdä tai missä mennään. Nautin!

Minun tekee mieli koskea Jukkaa. Välillä hän hipaisee reittäni tai selkää samalla kun kävelemme ja keskustelemme lennokkaasti. Haluaisin pussailla häntä. Mutta olen vain hymyileväinen ja iloinen. Koskettaen  välillä hänen selkäänsä kevyesti seisoessamme leffateatterin jonossa. Ai miten olenkaan ollut siellä aulassa yksinäni ja katsellut niitä pariskuntia ja ajatellut, että joskus minäkin seison tuossa jonkun oikeasti kivan ihmisen kanssa. Ja nyt seison! Toki olen käynyt leffoissa Harrin ja Ryanin ja varmaan jonkun muunkin kanssa, mutta nyt se oikeasti tuntuu siltä, mitä silloin yksin käydessäni ajattelin. Otamme mukaan poppareita ja niihin laitettavia mausteita, sekä fantazeroa. Majoittaudumme kotoisasti syville punaisille penkeille ja sotken heti popcorn-mausteita ympäri vaatteitani. Jukka laittaa kätensä reidelleni ja silittelee minua koko leffan ajan. Minä pidän kättäni hänen käsivarrellaan. Perhoset lentelee. Pari kertaa leffan aikana Jukka kumartuu painamaan päänsä vasten minun poskeani ja tunnen onnellisuutta. Siinä sivussa mietin, että apua, jos hän ei tykkääkään minusta kohta. Koska nyt alan olla innoissani. Oikeasti. Elokuvan loputtua kehumme sitä yhteistuumin (olen tosi iloinen, että hän piti siitä, koska se oli minun valintani), Jukka tahtoo saattaa minut pysäkilleni taas. Kaikki on niin luontaista. Halaamme ja pussaamme ja harmittelemme sanattomasti sitä, ettemme voi mennä yöksi samaan paikkaan. Ja hetken kuluttua kun hymyileväisenä istun yksin bussissa saan Jukalta viestin siitä, miten kivaa hänellä taas oli. Nähdäänhän sitten viimeistään perjantaina. Joo, nähdään todellakin! Viestittelemme sydänviestejä aina siihen asti kun menen nukkumaan. Ja hetkeä myöhemmin herään lämmin tunne rinnassa uuteen päivään. Haluan lähettää Jukalle heti kivan aamuviestin, mutta juuri kun avaan somen näen, että hän kirjoittaa minulle viestiä. Hymyilyttää. En ole pystynyt kunnolla ajatella Karria, joka on viestinyt minulla tulevasta viikonlopusta ja kertonut minun kohtaamiseni johtaneen hänen itsetuntonsa alenemiseen. Rohkaisin häntä ja sanoin, ettei siihen ole mitään syytä! En taida hyödyntää nimeäni ovella viikonloppuna, koska ehkäpä haluan vain olla Jukan seurassa.