Torstai-iltana lähetän vielä Karrille hyvänyönviestin aiemmin keskenjääneeseen keskusteluteemaan sopien, johon Karri heti tarttuu. Hyvä. Myös Ricky jatkaa asiallisia keskustelujaan koko illan, ja toivoo, että ehtisin viikonlopun aikana käväistä kahvilla hänen luonaan. Ihan vain ohimennessä! Kaverina! Hän toivoo, mutten lupaa mitään. En etenkään jos olen itse viikonloppuvaihteella ja siellä on paikalla lapsia. Ei se ole mikään ongelma, mutta saan itse tilanteen mukaan valita olenko ennemmin viihteellä vai suodattanut itseni sopivaksi lapsiseuraan. Ja kun ei ole kyse minulle läheisistä lapsista niin on olemassa iso riski etten innostu tarpeeksi moisesta ajatuksesta. En innostu tarpeeksi Rickysta. Perjantaina saan taas kiirehtiä töissä ja nauttia kevään fiiliksestä. Iltapäivää kohden jotenkin väsähdän ja harkitsen jopa pieniä päiväunia ennen valmistautumista iltaan, mutta sen sijaan yritän innostaa itseäni jutellen jo odottavien ystävien kanssa. Jukka tarjoutuu hakemaan minut autolla Simolle, jonka hippiasunnossa olemme sopineet kokoontuvamme, mutta koska harkitsen vielä pikaista Ninoon törmäämistä, niin tarjoudun kulkemaan julkisilla. Kuten tarjoudun aina. Mutta usein Jukka tahtoo välttämättä olla avuksi. Tai vain viettää kanssani kahden aikaa. Kotiinpäästyäni teen itselleni jämämunakkaan, johon tungen kaikenlaista jääkaapista löytyvää. Ja se on herkullista! Makaan ähkyssä sohvalla enkä jaksaisi mennä suihkuun ja laittaa meikkiä sekä hiuksia kuntoon. Mutta ehkä kohta. BLING. Javier lähettää minulle huumorikuvan, ja vaihdamme muutaman iloisen lauseen toistemme kanssa. Mutta hän ei kysy mitä aion tehdä viikonloppuna, enkä aio kysyä itsekään. Nyt levähdän hetken aloillani ja pian ryhdyn ehostamaan itseäni valmiiksi iltaa varten. Tiedän että löydän kyllä perjantai-innostuksen, kun motivoin itseäni ajatuksella Dimistä, jolle haluan lähettää viikonloppukuvan.Tai oikeastaan jo ikkunasta ulos katsominen saa minut tahtomaan lähtemään ulos. Ja tiedän, että illasta tulee hauska!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti