Friendzonelta karkailijat

Ihana keväinen fiilis jatkaa samalla linjalla taas tänään keskiviikkona. Se antaa ensin sellaisen kotoisan odottavan fiiliksen, jolloin samaan aikaan kaikenlaiset hyvät muistot välähtävät edellisiltä kesäkausilta mielen lävitse. Kuvat puistoista, merestä, hymyilevistä ihmisistä terasseilla, lomamatkasta ja auringosta soljuvat silmien ohitse. Ihan kuin elämä vilisisi silmien edessä kuolemaa odotellessa, mutta nyt ei odotetakaan kuolemaa vaan taas kerran toiveikkaana jotain merkittävää uudenalkua. Näen silmissäni Manun hymyilevät kasvot, kun kävimme yhdessä lounaalla espan kahvilassa ja drinkeillä Allas Pool Barissa. Näen läähättävän Jackin rakastavat kasvot, kun se innokkaana seuraa pellolla juoksevia rusakoita ja kysyy ilmeellään lupaa hölkätä perään. Vaikkei se enää jaksanut juosta lujaa. Näen Elinan nauramassa vieressäni puiston nurmikolla. Sitten mieli joutuu palaamaan tähän hetkeen ja täytyy muistaa ettei mitään erityistä nyt ole meneillään missään. Ja kesääkin pitää vielä hetki odottaa. Hitsi! Mistä nyt intoilisin ja mitä oikein odottaisin. Olisi kiva kaivata nyt aktiivisesti jotain minkä eteen haluaa nähdä vaivaa ja ruokkia perhosia. Mutta en keksi oikein mitään. Olen edelleenkin liian okei nykyhetken kanssa nähdäkseni vaivaa tilanteen muuttamiseksi. Aamun somet tsekatessani saan samalla aamuannokseksi myös Ronin julkaiseman intoilun silmilleni, jossa hän hehkuttaa jälleen ylimaallista onneaan romanttisella yhteiskuvalla ja viitaten peitottuihin menneisyyden kurjuuksiin. Vieläkin he ovat onnellisia. Ehkä he onnistuvat ja tekevät näitä siirappisia yhteispostauksia vielä kymmenen vuoden kuluttua. Hashtag goals. Koitan tunnustella fiiliksiäni, mutta toisten onni ei nyt tänään tunnu itsestäni pahalta. Jatkuva julkinen hehkutus tuntuu minusta jopa jotenkin pinnalliselta ja vieraalta. Joltain mitä en itse tuossa määrin tekisi. Meh. Javier on roikkunut koko tiistai-illan somessa ja on siellä taas, muttei sano mitään. Enkä minäkään. On vain odotettava että pitkä viikonloppu on ohi, jonka jälkeen voimme jatkaa siitä mihin jäimme. Jos en katkeroita itseäni millään turhilla kuvitelmilla siitä mitä hän mahtaa puuhailla. Mutta siinähän olen mestari. Katsotaan kuinka paljon olen ehtinyt tässä viime aikoina kehittyä. Koitan asennoitua nyt koko tilanteeseen niin, että tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Ei ole järkevää lähentää välejämme enempää kuitenkaan. Joten pakollinen breikki tekee oikein hyvää ja ehkä etäännyttää tunteitani niin, että oli tilanne mikä tahansa ensi viikolla, niin se ei vaikuta minuun liikaa. Huomaan myös että Ricky on poistanut eston kohdaltani facebookin chatissa. Taisin mainita siitä hänelle viimeksi kun vaihdoimme pari turhaa lausetta. Ricky on esittänyt täysin tietämätöntä mistään estoista, mutta kummasti hänen vihreä palluransa on taas ilmestynyt tietokoneeni laitaan. Hän on myös alkanut tykkäillä avoimemmin joidenkin uusien naisten kuvista pidettyään siitä pitkään taukoa (kyllä tällaiset asiat huomaa!). Varmaan jotain uusia matcheja. Hän koittaa myös edetä kohti kesää ja kohti uusia kuvioita. Ja varmaan siinä jotenkin tulee onnistumaankin. Tunnen sellaista pientä luopumisenhaikeutta Rickyn kohdalla. Hänhän on ollut minuun lääpällään täysillä jo lähes pari vuotta! Minun taustaturvani ja aina toimiva Plan Ö (no tämä on suurta vähättelyä, mutta ö-kirjain näyttää hauskalta). Ja nytkö hän koittaa pyristellä eteenpäin, kuten olen miljoona kertaa kehottanut? En voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan. Olisi täysin väärin nyt taas vain omasta ahneudenhalustani pidätellä häntä kuristushihnassa, koska ilmeisesti pidemmän päälle meille jää vain kaveruus. Tai katkeruus.

Siispä tiistaina luovuttuani toivosta saada viime hetken ikävöintejä Javierilta, olen myöntynyt vastaanottamaan Jukan luokseni kylään. Hän on luvannut täysin pyytämättä tulla auttamaan saamaan kämppäni viimeiset visuaaliset loppusilaukset kuntoon. Tervetuloa! Pidän siitä, miten hyvissä väleissä voimme olla täysin selvinpäin ja arkena. Lupaan kokata hänelle pasta-annoksen illalliseksi kiitokseksi avusta. Jukka saapuu ensin hakemaan minut autokyydillä rautakauppaan hakemaan jotain tarvittavia pikkuosia, ja heti siellä kaupassa muistan miksi emme missään tapauksessa ole toisillemme soveltuvat persoonat. En melkein pysty hillitä ärtymystäni kun hän sekoilee eri osien kanssa ja koittaa miehisesti hoitaa asian viideltä myyjältä neuvoa kysymällä, vaikka olisin löytänyt itse oikeat poranterät minuutissa. Seison sivummalla alahuultani purren sotkeentumatta tähän esitykseen ja toivon ettei kukaan luule meitä pariskunnaksi. Kuittailen Jukalle kassajonossa hänen häsläämisestään hyväntahtoisesti ja onneksi Jukka osaa nauraa itselleen. Hän on äärimmäisen avulias ja yrittää miellyttää minua miten vain voi. Ehkä väärin motiivein, mutta samapa se minulle juuri nyt on. Saavumme luokseni puhuen tulevista vapaista ja työasioista. Jukka kehuu asuntoani lähes ärsyyntyneenä. Häntä harmittaa, ettei se olekaan tippaakaan enää siinä kaaoksessa, jossa hän sen muuttopäivänä näki. Jukka haluaisi että olisin apuatarvitseva ja pulassa oleva henkilö, jonka hän voisi pelastaa. Mutta pääseekin nyt vain olemaan assistenttini, kun olen jo tehnyt kaikki esivalmistelut viimeisen päälle valmiiksi, eikä Jukan oikeastaan tarvitse tehdä paljoakaan. Tarjoan hänelle herkullista ruokaa ja pienen lasillisen viiniä. Hän on kauhean perso herkuille ja ahmii kaikki suklaat ja vanukkaat, joista ei pysty kieltäytymään. Katson kun hän syö ja hymyillen selitän tuomitsevia leikkimielisiä mielipiteitäni televisiossa taustalla pyörivästä turhakerealitysta. Akukin viestii iltakuulumisia ja hiljenee kun kerron, että Jukka on auttamassa minua luonani. Akua ärsyttää, että vaikka emme aina tule Jukan kanssa viikonloppuisin toimeen, niin olemme silti ystäviä. Itseasiassa juuri tällä hetkellä seuraavana päivänä Aku kyselee epäuskoisena, että miksi olemme väleissä Jukan kanssa. Enkö vihaakaan Jukkaa! Selitän hänelle, että kaiken perustana on minun puoleltani kaveruus, jota ei pikkuhölmöilyt nyt särötä (ja Aku viivyttelee viestieni lukemisessa ja vastaamisessa kuin mieltään osoittaen). Ja seison päätökseni takana. En vihaa ketään. Ei näillä ihmisillä ole sellaista valtaa minuun. Akukin on joskus yrittänyt leikkiä jotain pelastavaa ritaria, kun Jukka on höpötellyt minulle katkeria hölmöyksiään, muttei ole ymmärtänyt, että minä kyllä tiedän tismalleen missä mennään, enkä kaipaa kenenkään suojelua. Sori. Te olette kaikki ihan yhtälailla friendzonessa. 

Saamme siis Jukan valikoimista ja minun maksamistani vääristä osista huolimatta kaiken tarpeellisen tehtyä ja kiittelen häntä vuolaasti. Olen tosi iloinen, että nyt kaikki on valmista. Jukka alkaa luontaisesti tehdä itse lähtöä kotiinsa luotani, ja olen tosi helpottunut ettei hän koita keksiä mitään tekosyitä pitkittääkseen vierailuaan. Saatan hänet ovelle ja lupaamme lämminhenkisesti palata asiaan viikonloppuna. Ja luultavasti niin teemmekin. BLING. Ja juuri tätä kirjoittaessani hän lähettää minulle jonkun huumorikuvan, kuin kuka tahansa kaverini. Ja juuri kun olin ehtinyt puntaroida minun ja Rickyn etääntymistä, niin hänkin on ottanut minuun tänä aamuna yhteyttä. Ricky kertoo kuinka on tehnyt jonkun suurehkon hankinnan. Sitten hän toteaa, että minun tulee muistaa, että hän on aina minua varten olemassa. Ystävänä. Kiitos Ricky. Sanon, että minäkin olen olemassa kaverina häntä varten. Ainakin aina silloin tällöin. Tämä sananvaihto lämmittää heti mieltäni ja olen ihan varma, että vietämme kivoja kesähetkiä yhdessä Rickynkin kanssa riippumatta siitä, mitä muuta olemme elämällämme tekemässä. BLING. Yhtäkkiä Akukin tahtoo jatkaa tätä hänelle täysin kuulumatonta asianjauhamista. Hän kirjoittaa pitkään ja selittää, että hänen mielestään, minä käytän häntä hyväkseni tehdäkseni Jukan mustasukkaiseksi. Nyt ei hän voisi olla kauempana hakoteillä. Suorastaan ärsyttävää. Ensinnäkään en ole käyttänyt häntä mihinkään. En ole antanut koskaan ymmärtää että haluaisin kenestäkään mitään ystävyyttä enempää. Mutta näköjään nämä miehet vääntävät kaiken normaalin ystävällisyyden flirttailuksi eivätkä suostu ymmärtämään sanaa ei. He siis kokevat tulleensa huijatuiksi etten sitten antaudukaan treffeille, vaikka olemme jo pitkään tehneet kaikenlaista kivaa yhdessä. Huohhh. Vastaan suoraan, että mielestäni me olemme kaikki kavereita riippumatta jonkun huonoista hetkistä. Olen jo vähintään kerran sanonut suoraan, ettei aio tapailla häntä. Mutta silti Aku kokee, että Jukka voisi olla hänestä mustasukkainen? Aku kysyy, että ai onko hänkin vain pelkkä ystävä. Kyllä. Pelkkä ystävä. Paitsi katsotaanpa tämän keskustelun jälkeen, että kuinka tämä kaveruus hänen puoleltaan oikein luistaa. Minua ärsyttää ja harmittaa. Taasko olen aiheuttanut jollekin mielipahaa ja jopa sydänsurua tekemättä yhtään mitään kenellekään. Ja nyt minun omaatuntoani pitäisi pistää, koska olen vain ollut ystävällinen ja iloinen uusista kavereistani. Eikä mene kuin pari minuuttia, kun Aku jo tykkää somessa kuvasta, joka toteaa naisten olevan ilkeitä manipuloijia ja miesten alistajia. Hohhoijaa. Miehet, mitä vittua? En aio miettiä tätä tämän enempää.