Ole sinäkin itseäsi täynnä

Olenkin taas aivan hakoteillä Rickyn suhteen. Hän onnistuu aina välillä hämäämään minua olemalla hiljaisempi ja asiallisempi. Mutta juuri kun olen ajatellut, että minun on asennoiduttava päästämään hänet maailmalle, niin saankin taas vinon pinon rakkaudentunnustuksia ja tapaamisanomuksia. Ja eihän se minua tässä tilanteessa haittaa. Rakastan turvaverkkojani joihin voin tarvittaessa heittäytyä. Ja nyt turvaverkkoni on kaventunut! Jos vaikka se hellyydenkaipuu ja itsesäälihetki iskee, niin kaivauduin enemmän kuin mielelläni Rickyn kainaloon. Ainakin jos Javierin kainalo on varattuna. Ricky aloittaa purkauksensa hienovaraisesti toteamalla, että ikävöi seuraani. Haluaisi tulla kylään. Sitten hetkeä myöhemmin hän rakastaa ja kertoo fantasioivansa siitä millainen meidän parisuhteemme olisi. Vitsailen heti kertomalla, että juuri sillä hetkellä keskiviikkoiltana Ricky olisi luonani selailemassa kyllästyneenä kännykkäänsä kun minä katson Ensitreffit alttarilla -realityä. Ja sitten käskisin hänen tuoda minulle lasillisen punaviiniä sohvalle, koska en jaksa itse nousta. Ensin Ricky kieltäytyisi, mutta sitten myöntyisi noutamaan lasilliset kun leikkimielisesti syyllistäen selittäisin hänelle kuinka kokkasin taas ruokaa ja olen laittanut pyykitkin. Ricky nauraa yksityiskohtaisille kuvauksilleni kuvitteellisesta dialogistamme ja sanoo, että viettäisi sellaisia iltoja kanssani oikein mieluusti. Hän haluaisi olla kanssani joka ikinen päivä. Vaihtelemme viestejä pitkin iltaa, mutta tyrmään hänen lupauksensa siitä, että vielä jonain päivänä olemme pari. Silti hän saa minut hymyilemään. Olen jopa vähän harmissani siitä, että hän on perheensä kanssa koko pääsiäisen, enkä voi itsekkäästi harkita häntä edes varavaihtoehdoksi. Vaikka tietenkin Ricky on jo kutsunut minut moneen kertaan juhlimaan pääsiäistä perheensä seuraan. Ihan sellaista turvaverkkoa en nyt tarvitse. Muutoin vietän keskiviikkoillan pestessäni pyykkejä ja nauttiessa rennosta vapaaillasta. Ja päivitellessäni Jukalle sitä, että vuorotellen ikkunasta loistaa aurinko ja viisi minuuttia myöhemmin on taas talvi. Nukun sikeästi yhdeksän tunnin yöunet ja melkein myöhästyn töistä! Heti aamulla on taas Jukka ehtinyt toivotella hyvät huomenet. Ja yllätyksekseni Aku on nähtävästi päättänyt ottaa tähän friendzoneen uuden asenteen. Hän nimittäin kehuu kaunista säätä ja kertoo aamustaan aivan kuin ennenkin. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että hän on hyväksynyt silkan kaveruutemme? Vai haluaako hän nyt osoittaa olevansa erilainen kuin muut miehet ja voittavansa sydämeni tarjoamalla kärsivällisyyttään vaikka niin julmasti petin hänen odotuksensa? En tosiaankaan tiedä, enkä lähde enää arpomaan mitään oletuksia näiden miesten suhteen. Jatkan aivan samalla linjalla kaverina kuin tähänkin asti ja mielelläni unohdan tuon välikohtauksen. 

Ja sitten onkin perjantai. Tavallaan! Tuntuu ihan perjantailta. Juttelen pääsisäisestä Singhin kanssa, joka intoilee siitä, että olemme nyt tunteneet ja jutelleet vähintäänkin joka viikko jo vuoden ajan. Se on hauskaa! Minulla on ystävä, jota en ole koskaan tavannut, enkä ehkä koskaan tapaa. Mutta silti hän tietää minusta enemmän kuin moni muu. Jokainen sosiaalinen kontakti voi olla tärkeä. Ikinä ei tiedä mitä jostain yllättävästä tuttavuudesta voi poikia. Olen aina kannattanut verkostoitumista. Niin työelämässä kuin yksityisessäkin. Minulle on kunnia-asia olla se tyyppi, joka kyllä vastaa aina viestiin ja ehtii vaihtaa edes pari sanaa, vaikkemme olisi mitään parhaita kamuja. Vaikkei aina siltä vaikuta, niin arvostan kaikkia näitä ihmisiä, joita ympärilläni on. Näin positiivisen energian vallassa ollessani lähetän myös Javierille hyvän pitkän viikonlopun toivotuksen iloisen hymynaaman kera. Ja samalla kerron vitsikkäästi Rickylle kiireisestä aamustani. En ole suunnitellut vapaapäiviäni laisinkaan! Eikä se ahdista minua ollenkaan. Näistä epätoivotuista välikohtauksista huolimatta kaveriporukkani on siellä aktiivisena olemassa ja voin milloin vain hypätä mukaan. Itseasiassa olen jo ruokaostosten ohessa ostanut valmiiksi kaikille suklaata, jota voimme maistella seuraavan kerran kun istumme yhdessä alas. Joko jo tänään tai jonain toisena vapaapäivänä. Taas kerran nautin täysin siemauksin tästä ilmeisestikin normaalista tunteesta. Eli ahdistuksettomuudesta. Saan kommentin siitä, kuinka olen niiiiiin täynnä itseäni. Kai se osittain pitää paikkansakin. Suurempien voimien, tarkoituksenmukaisuuden, turvaverkkojeni, geenien ja monen muun pienemmän yksityiskohdan lisäksi kiitän myös itseäni siitä, että olen päässyt tähän tilanteeseen jossa nyt olen. Kaikenlaisista ulkoisista muuttujista huolimatta, olen pystynyt jotenkin pitämään paletin kasassa. En anna yksinoikeudellista ansiota itselleni missään tapauksessa. Mutta tiedostan miten suuren elämänmuutoksen olen tehnyt. Olen tietoisesti päättänyt olla jäämättä makaamaan masentuneisuuteen ja yksinäisyyteen. Omalla toiminnallani (toki monia asioita hyödyntäen) olen saanut näitä upeita ihmisiä ja kokemuksia ymäpärilleni. Kukaan ei tullut kolkuttamaan ovelleni ja hakemaan minua ulos. Itsetuntoni esimerkiksi ulkonäköäni kohtaan on ollut paljon heikempi joskus. Olen joutunut miettimään, että miltä minun pitää näyttää ja tuntua ja käyttäytyä, jotta joku voisi pitää minusta. Olen muokannut itseäni ja joutunut käymään läpi vaikka minkälaisia tilanteita, jotta viimeinkin osaan olla vain oma itseni. Olen joutunut luopumaan todella paljosta, muun muassa kokonaan alkuperäisistä haaveistani koko elämäni suhteen, jotta olen päässyt tilanteeseen, jossa olen viimeinkin tyytyväinen yksin. Edes hetken. Edes ihan vähäsen. Olen itkenyt niin paljon ja pelännyt, ettei elämällä olekaan minulle tarjolla mitään, että nyt jos olen täynnä itseäni, niin en voi sanoa muuta kuin että kokeile sinäkin. Lopulta se on pitkälti ainoa mitä meillä tässä maallisessa maailmassa on.

Javier vastaa minun pääsisäistoivotukseeni kertoen nuhastaan. Hän kysyy mitä minä aion tehdä vapaillani ja totean, että tuskin mitään kovin ihmeellistä. Tänään juuri minua ei ollenkaan häiritse se, että Javier on viihdyttämässä jotain naista koko pitkien vapaiden ajan. Ei yhtään. Auttoiko tämänkin tilanteen käsittelyssä Rickyn perinteinen mukaantulo? Se, että ainakin on joku, joka olisi mieluiten juuri minun kanssani. Hyvin mahdollista. Ja aurinko. Se, että Jukka lähettää minulle uutisen, jossa luvataan, että oikea kevät on koittamassa kyllä ihan pian! Pekka Pouta lupaa. Joten sen on pakko olla totta.