Argh

Ei mee niinkuin Strömssössä nyt tämä muuttoviikko. Olen tietenkin kaaoksen keskeltä purkanut itsesääliäni Javierille ja Rickylle ja Jukallekin viestien muodossa. Jotenkin hellyyttävää, että heti Javier soittaa minulle ja lohduttaa, ja lopuksi vielä käskee ryhdistäytymään! Kun pillitän siinä puhelimessa, että voimat on ihan loppu ja kaikki rahdit peruuntuivat. En sano ettenkö tietäisi mitä pitää tehdä, koska olen toiminnan ihminen ja osaan kyllä ottaa ohjat käsiini vaikka alkuperäiset suunnitelmat pilaantuvat täysin käsittämättömällä tavalla. Mutta saan vähän makoilla tyhjän uuden asunnon lattialla sikiöasennossa kyynelehtimässä ja valittamassa, että miksi juuri nyt iski flunssakin. Jokainen näistä miehistä on tarjonnut minulle apuaan, kun muut ennaltajärjestetyt asiat menivät penkin alle. Jotkut ihmiset oikeasti välittää ja se tuntuu hyvältä. Kaaoksen keskellä edelleen ollaan, ja olo on aivan naatti. Mutta asia kerrallaan! Olen kiitollinen Jukalle ja hänen ystävälleen, jotka ovat rientäneet apuuni pakkaseen kantelemaan romujani rahallista korvausta vastaan. En voisi pyytää ketään ystävääni käyttämään pieniä vapaa-aikojaan arkiviikosta tällaiseen hirveään ruljanssiin, mutta jos maksan siitä, niin tilanne on eri. Nyt vain toivon, etten sairastuisi enempää, koska viikonloppuna olisi kivat juhlat tiedossa. Ricky on tarjoutunut saapumaan illalla kokoamaan jotain ikeoitani tarvittaessa. Katsotaan!