keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Damn we're hot!

Nenän tukkinut pikkunuha antaa oman ärsytyksensä muuten ihan mukavalta tuntuvalle keskiviikolle. Olen heti aamulla pahoitellut Javierille sitä, että olen yskinyt yöllä ja ehkä häirinnyt hänen kullanarvioisia yöuniaan. Ja kertonut Jukalle näkemästäni seikkailu-unesta, jossa olen uinut syvässä joessa ja lähes jäänyt veneen yliajamaksi. Olen jakanut tämän unen hänelle siksi, koska aamulla olen lukenut häneltä vielä illalla tulleen haikean viestin siitä, kuinka Jukka näkee minusta unia. Ja heti Jukka aktivoituu ja varmistelee, että tehdäänhän sitten viikonloppuna porukalla jotain. Ja muistuttaa, että voisin milloin tahansa ilmoittaa jos haluan lähteä vaikkapa yhteiselle lomamatkalle. Katsotaan, katsotaan. Emmeköhän me jotain kivaa taas keksi. Mutta yhteisen matkailun suhteen olen hieman varautunut. Kaverina voisin tottakai lähteä samantien Jukan tai monen muun kansssa minne vain, mutta nyt kun hän selvästi vielä elättelee epärealistisia toiveitaan, niin se ei ole järkevää. Javier ei vastaa minulle mitään koko aamupäivän aikana ja mietin ohimennen, että sujuihan iltamme hyvin. Kyllä se sujui. Olen ollut tismalleen aikataulussa, kun olen nenä punaisena koputtanut hänen ovellaan. Javier on heti halannut minua tiukasti ja vaatimattomana kertoo kokanneensa jotain pientä. Olen nuhasta huolimatta puheliaalla ja iloisella tuulella, joten samalla kun Javier viimeistelee ruokaa selittelen jotain viimeisimpiä kuulumisia Javierin naureskellessa jutuilleni. Koen ilmapiirin olevan taas astetta avoimempi. Ja läheisempi. Javier koskettaa vähäsen enemmän. Tulee vähän lähemmäs sohvalla. Kumartuu ihan kiinni näyttämään jotain puhelimeltaan. Ja heti välillämme kipinöi. Vartaloidemme välissä on toisiaan puoleensavetävä magnetismi, joka tuntuu lämpimäpä ja kihelmöivänä. Odottavan kutkuttavana. Ihana tunne. Silti maltamme olla asiallisia ja siemailemme enintään kaksi lasillista viiniä samalla kun laitamme sarjan pyörimään. En malta olla kommentoimatta sarjan juonta jatkuvasti ja Javier työntää ilkikurisesti hymyillen suuhuni jälkiruokaa hiljentääkseen minut. Ja minä nauran ja sanon häntä feederiksi. Meillä on kivaa. Ja juuri sitten kun toinen jakso alkaa, niin Javier asettuu taakseni makaamaan sohvalla vähän parempaan asentoon. Sulaudumme yhteen täydellisesti. Sitten hän suutelee hitaasti niskaani ja antaa käsiensä vaellella paitani alla. Käännyn ja suutelemme pitkään. Javier kysyy, että tykkäänkö suudella häntä. Tottakai tykkään. Nuo kysymykset ovat osa tätä painostavaa leikkiä. Hän usein kuiskaa korvaani nimeäni tai itsestäänselviä kysymyksiä, joihin vastauksen kuuleminen kiihottaa häntä kovasti. Javier tahtoo ottaa oikein hitaasti ja kiusoitella. Hän riisuu minut ja pussailee joka paikkaa. Koskettelee minua ja sitten muka rapsuttaa kutiavaa nenää. Ja sitten minä riisun hänet ja käyn hitain suudelmin läpi hänen vartalonsa tuttuja kohtia. 




En tiedä voiko sitä sanoa joksikin roolileikiksi tai peliksi, mutta osaan nykyään heittäytyä mukaan Javierin tyyliin olla avoin casanova. Otan kiinni hänen hiuksistaan ja vedän niitä kevyesti ja saan aikaan ihastuneen huokauksen. Kun olen hänen päällään niin näykin hänen kaulaansa hitaasti ja Javier käskee jatkamaan. Välillä hän vetää minua hiuksista tai läimäisee kovaa takapuoltani. Ja olen täysillä mukana ja näytän avoimesti, että hänellä on lupa tehdä minulle mitä tahtoo. Javier on täysi nautiskelija ja tahalleen pitkittää sessiotamme mahdollisimman pitkälle. Joudun välillä huohottaen sanomaan, että nyt otetaan parin minuutin aikalisä, koska joka paikka lainehtii ja janokuolema on lähellä. Ja sitten taas jatketaan. Aikaisemmin olen ehkä ajatellut, että hänellä on vaikeuksia tulla kanssani. Mutta nyt ymmärrän miten hän aina viime hetkellä jarruttaa, jotta voisimme jatkaa vielä vähän pidempään. Javier haluaa että olen kontillani sängyllä ja hän haluaa pitää kiinni jalkapohjistani. Ja sitten hän tönäisee minut kevyesti sänkyyn, tulee perässä ja vetää päällensä. Siinä hän viimein sanoo, että nyt ei pysty kauaa jatkamaan, ja varmistaa, että onhan se ookoo. On, on, ja kovaa huutaen korvaani Javier viimeistelee viikon liikuntatuokiomme. Pussaan häntä vielä suoraan suulle ennen kuin nousemme sammuttamaan television ja siirrymme iltapesun kautta sänkyyn. Vilkaisen kännykän näyttöä, jossa loistaa Jukan viesti siitä, kuinka olen usein hänen unissaan, ja toivon ettei Javier nähnyt sitä sillä aikaa, kun olen ollut vessassa. Olen aivan varma, että Javier on aikasemmin vilkaissut tilaisuuden tullen puhelimeni näyttöä. Silloin mainitsinkin aikanaan siitä, kuinka kännykkäni oli vessakäyntini aikana kääntynyt näyttö alaspäin olohuoneen pöydälle. Enkä ikinä laita sitä niin päin itse. Ja silloin olin saanut viestin joltain mieheltä, joka oli kai tehnyt jonkin ehdotuksen, jota Javier rivien välistä kommentoi silmiään pyöritellen. Se ei jotenkin sovi ollenkaan hänen imagoonsa, enkä tiedä mitä hän kuvittelee löytävänsä. Jos itse haluaisin nähdä jonkun puhelinta, niin se varmaan johtuisi siitä, että haluaisin tietää onko siellä hänelle viestittelemässä jotain muita naisia. Miksi muuten? Ja jos tekisin sellaista, niin silloin tunteet olisivat kyllä jollain lailla pelissä. Ymmärrän sen mielenkiinnon ja saattaisin joskus itsekin epävarmuuksissani ohimennen katsoa vilkkuvaa näyttöä. Ja olen niin kai tehnytkin. Mutta muuten olen sitä mieltä, että viestien lukeminen johtaa vain aivan turhaan mielipahaan. Nytkin Javier saattaisi tehdä täysin paikkansapitämättömiä johtopäätöksiä Jukan viestistä ja olla loukkaantunut vailla mitään perustetta. Mutta enkö itsekin olisi itsesäälin partaalla jos olisin nähnyt Javierin puhelimen näytöllä viestin naiselta, joka kertoo näkevänsä varmaan tänäkin yönä unta Javierista? Kyllä olisin. Uskon, että hän viestii minulle tänään jossain vaiheessa, koska iltamme sujui hyvin. Jopa tavallista kiihkeämmin. Ja aamulla olen saanut häneltä tiukan halauksen ennen kuin hän on lähtenyt töihinsä ennen minua. 


Ennen Javierille menoa olen tiistaipäivänä keskustellut myös Rickyn kanssa. Hän on taas murtunut siitä, että olen suoraan myöntänyt tunteideni kadonneen hänen suhteensa. En voi muuta kuin todeta, että voimme minun puolestani tavata jossain välissä kyllä, mutten osaa sanoa väleistämme mitään sen enempää. Ricky on lähes vihainen selittäessään, että olen johtanut häntä harhaan. Miten voin olla niin julma, että olen väkisin rakastuttanut Rickyn itseeni ja sitten olenkin näin kylmä. Hah! Sanon, että hän aivan itse on omalla käytöksellään aiheuttanut väliemme viilenemisen. Mutta huomaan jonkin myötätunnon heräävän häntä kohtaan. Huomaan toivovani, että asiat olisivat menneet toisin. En halua, että kukaan kärsii sydänsuruissa turhaan minun takiani. Toisaalta on kivaa herättää ihmisissä tunteita. Mutta Ricky on jo kärsinyt ansaitsemansa näpäytyksen. On kyllä jännä, että heti kun ajattelen sitä jotain typerää flirttikommenttia ja sydäntä, joita hän lähetteli jollekin muulle, vaikka oli tulossa minun luokseni, saa kostonhaluni havahtumaan ja ajattelen, että kärsikööt vielä pikkuhetken. BLING. Yhtäkkiä saan taas viestin siltä tinderiltä, joka ystävänsä kanssa ehdotteli minulle kimppakivaa. Vaihdamme pari viestiä ja väistän hänen nielemiseen liittyvät haaveensa toteamalla, ettei mitään mahdollisuuksia sellaiseen kanssakäymiseen ole. Miehet (silmienpyöräytys). Jukkakin viestittelee vähän väliä jotain täysin turhaa kai vain varmistaakseen, että olen täällä olemassa, kun hänellä on paha olla. Hän itsekin sanoo, että nyt on iskenyt jokin alakuloisuus. Lohdutan häntä toteamalla, että kaikki on hyvin joka tapauksessa, eikä kaikkia omia ajatuksia ja tunteita pidä uskoa. Olen kyllä huomannut miten hän siellä yksinään panikoi ja saa välillä erilaisia ideoita herättää huomioni. Joko hän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, jonka torjun jos kyse on jostain kahdenkeskeisestä, tai sitten hän koittaa vielä mustasukkaisuuskorttia selittelemällä, miten aikoo ehkä majoittaa taas sitä muualta kylään tulevaa eksää. Mutta sehän on minusta vain kiva asia! Ja sekös Jukkaa harmittaa. Toivottavasti ei enää pian. Olen tosi iloinen, että jaksoin tavata Javierin eilen, koska nyt saa taas olla illan tekemättä mitään erityistä. Odotan Javierilta jotain normaalia viestiä, joka vahvistaa, että kaikki on hyvin. Kyllä se sieltä tulee. Koska kaikkihan on hyvin.

2 kommenttia:

  1. Ootko tehnyt Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestiä? Ois kiva tietää mikä sä oot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kyllä olen ja olen siitä joskus kirjoittanut enemmänkin. Olen entj. Ensin yllätyin epäuskoisesti, mutta tarkemmin tuloksiin tutustuttuani on pakko myöntää että menihän se aika nappiin. Mutta olen aika varma, että muutama vuosi sitten tulos olisi saattanut toisenlainen.

      Poista