Move a long

Viikonloppuna paljon odottamani dj ei sitten päässytkään saapumaan Suomeen, joten intoiltuamme klubille lähtemistä kaveriporukassa oli viime hetken peruuntuminen suuri pettymys. Olin odottanut tätä aika paljon, ja nähnyt vaivaa motivoidakseni muut mukaan. Mutta sittenhän jäimme perinteiseen tapaan viettämään iltaa isolla porukalla koko viikonlopuksi muutamien eri ystävien luokse. Ja se vähän harmittaa minua jälkikäteen! Mutta onneksi viikonloppuja tulee vielä riittämiin. Olen viikonloppuna saanut jonkun katkeran viestin Rickyltä, jossa hän valittaa siitä, kuinka en vietä hänen kanssaan aikaa. En ole vastannut hänelle mitään. Myös Javier on aloittanut kanssani keskustelun koskien jotain ulkopolitiikkaa lauantaipäivänä, mistä olen ollut iloinen. Mutta kumpikaan ei tehnyt ehdotusta tapaamiselle. Tämä mielessäni olen avannut uudelleen keskustelun hänen kanssaan sunnuntaina. Olen kysynyt miten hänen viikonloppunsa on sujunut. Ja Javier kertoo viettäneensä rauhallisen viikonlopun nuhan vuoksi. Todennäköisesti tartutin hänet edellistapaamisellamme. Sitten hän kysyy miten oma viikonloppuni on sujunut, ja kun vastaan pitkästi selittäen, että tanssimaanmeno peruuntui, enkä sitten tehnyt oikeastaan mitään erityistä, niin en saa enää mitään vastausta. Onko hän loukkaantunut etten ehdottanut tapaamista, vaikkei minulla ollut mitään tärkeää menoa? Hyvin mahdollista. Nyt kysäisen häneltä heti, että pääsikö hän flunssaltaan töihin. Vaikka hän on jättänyt reagoimatta viestihin. Koska voin, ja koska kiinnostaa. Koska en yliajattele. Ja haluan nyt tietysti, että hän muistaa minua, vaikka onkin kiireinen muissa puuhissaan koko loppuviikon. Muutoin oloni on aika tasapainoisen okei. Ei ahdista. Ei huoleta. Aurinko paistaa ja se tuntuu piristävältä. Ajatus taas rauhallisesta arki-illasta tuntuu mukavalta. Jukka on taas viikonlopun jäljiltä ehtinyt soitella omaa kurjaa oloaan ja pahoitellut niitä julkisia rakkaudentunnustuksia, joihin taas sortui viikonloppuna. Hän haluaa välttämättä tulla avustamaan minua jossain teknisessä asiassa, joka on vielä muuton jälkeen jäänyt hoitamatta. Haluaa siitä huolimatta, että viisi kertaa sanon, ettei tarvitse. No mikäs siinä sitten? Vastaan hänelle, että mietin mikä päivä arkiviikolla sopisi. En aio lyödä vielä päivää lukkoon, koska salaa toivon, että sopisimme vielä tapaamisen Javierin kanssa jollekin illalle ennen kuin hänen vieraansa saapuu. Mutta jos emme ehdi tavata, niin ei se haittaa. Tiedän että tapamme kyllä taas, ja vietämme kivaa aikaa yhdessä. 
 

Javier vastaa minulle yhdellä sanalla iltapäivän aikana. Hmm okei. Lähetän hänelle vielä iloisen hymiön. Oikeastaan tavallaan pidän tästä. Että toinen on välillä vähän etäisempi ja minä saan taas olla se joka pitää huolta, että muistamme lämpimät välit. On jo aikakin! Javier ansaitsee kaiken yksipuolisemmankin huomioni. Jostain syystä minua ei huoleta lainkaan. Oikeastaan päinvastoin. Olen taas kokenut meidän lähentyneen ja kuka tietää mitä seuraavalla kerralla tapahtuu kun tapaamme. Sinänsä harmi, että olen taas näin keskittynyt häneen, koska vaikka haluaisimmekin olla enemmän toistemme kanssa, niin ei se ehkä ole järkevää pidemmän päälle. Minulla ei ole oikeastaan mitään muuta juttua nyt meneillään. Olen tyrmännyt Rickyn ja tunteeni häntä kohtaan ovat kaverilliset. Olen pettynyt Dimiin, enkä jaksa odottaa häneltä mitään. Tottakai tilanne vois muuttua sekunnissa, jos tapaisin muita ihmisiä kuin ystäviäni ja Javieria. Mutta mitään tarvetta tai tilaisuutta sellaiseen ei ole ilmennyt. Näin se käy kun on liian tyytyväinen itsekseen.Tylsää. Mutta ei liian pahalla tavalla.