Mikä Mikä Maanantai

Minusta tuntuu, että olen juuri eilen viimeksi kirjoittanut maanantaina. Mutta on kai uskottava, että siitä on taas viikko. En oikein tiedä onko se hyvä vai huono asia, että aika tuntuu kuluvan aivan hirvittävän nopeasti. Aika juoksee ohitse, mutta asiat vain pysyvät ennallaan. Mutta onko sekään huono asia, jos asiat jotka tässä nyt pysyvät ennallaan ovat hyviä? Taas on takana yksi mukava viikonloppu mukavien ystävien seurassa vailla murheita. Taas yksi pehmeä maanantai, jolloin ei vielä tarvitse stressata mitään ylimääräisiä asioita. Voisin olla ärsyyntynyt siitä, että olen lähettänyt kivan tervehdyskuvan Dimille perjantaina ja toivottanut hänelle hyvää viikonloppua ylläpitääkseni flirttailevia välejämme ja odottaen kivaa vastausta. Mutta saaden vasta sunnuntaina häneltä viestin siitä, ettei huomannut viestiäni aikaisemmin. Hmm. Tämä hieman romuttaa nyt sitä vaaleanpunaista varahaavettani Dimin suhteen, koska pidän jokseenkin epätodennäköisenä sitä, ettei hän oikeasti ole huomannut viestiäni pariin päivään. Jep, pidän lievähkösti tylynä sitä, että hänen ainoa reaktionsa kivaan viestiini on ilmoitus siitä, ettei hän ollut aiemmin huomannut viestiäni. Ehkäpä olenkin ollut nyt väärillä linjoilla ollessani häntä kohtaan tavanomaista lämpimämpi ja aktiivisempi, ja siten vain tehnyt hänestä minun suhteeni entistä kiireettömämmän. No sama se, mutta en usko nyt hetkeen ottavani häneen yhteyttä, kun muutenkin kaikki mahdolliset pallot on nyt potkittu hänen puolelleen pelikenttää riittävän tehokkaasti.  Jätetään Dim hautumaan taustalle, kuten tähänkin saakka. Mutta ehkä edellisviikkoa neutraalimmalla asenteella. Mahdollisesti laskeuduttuani kokonaan taas maan pinnalle asia alkaa harmittaa minua enemmän. Sen sijaan Javier ei ole malttanut lopettaa yhteydenpitoamme perjantaina vain pieneen kuulumistenvaihtoon, vaan ymmärrettyään että olen viikonloppuna kiireinen (istuskelemaan sohvalla ja miettimään mukavia), on hän suoraan ehdottanut arki-iltatapaamista nyt alkuviikolle. En ole suostunut lyömään mitään lukkoon viikonlopun aikana, vaan pyytänyt, että voisimme palata asiaan nyt arkena, kun pystyn taas paremmin omaksumaan normaalin maailman ympärilleni. Mutta ihan vielä en jaksa miettiä sitäkään asiaa enempää. Ei siksi, ettenkö mielelläni tapaisi häntä, mutten vain kykene irrottautumaan riittävän suurella motivaatiolla vielä miettimään muuta kuin tätä hetkeä. Ajattelumalli on viikonlopun jäljiltä vielä sellainen yliluova. Huomaan, että jotain pikkuasiaa saattaa ajatella tarpeettoman yksityiskohtaisesti erilaisien vertaskuvien kanssa. Mutta se on mukavaa. Ehdin miettiä Javieria enemmän sitten illemmalla tai jos hän itse ottaa asian nopeammin esille. 

Heti maanantaiaamuna taas vaihtelemme kuulumiset muutamien viikonloppuna mukana olleiden kavereiden kanssa. Ainiin, tapasinhan myös Ninon, mistä olen erittäin tyytyväinen, vaikka juuri tällä hetkellä sekin tapahtuma tuntuu olevan jossain kaukaisesssa todellisuudessa, millä ei ole mitään tekemistä tämän hetken kanssa. Perjantaina ennen ystävien luokse päätymistä olen kuin olenkin onnistunut osallistumaan Ninon tilaisuuteen. Olemme halanneet tiukasti ja päivitelleet sitä miten kauan onkaan viimetapaamisestamme. Tasan kahden viinilasillisen ajan olen humoristisesti kertoillut siitä miten laiska olen viime aikoina ollut lähtemään minnekään klubittelemaan. Olemme jutelleet nykytreffielämästä ilman minkäänlaista kiusaantuneisuutta siitä, että olemme joskus deittailleet toisiamme. Olen ollut hymyileväinen ja vaihtanut kuulumisia Ninon seurueen kanssa, lähtien sitten ajoissa jatkamaan viikonloppuani muualle saaden vielä Ninolta halauksen ja kiitoksen käynnistä. Toki olemme luvanneet siinä hänen kanssaan, että nyt nähdään sitten useammin, ja tulen kyllä kylään, ja tottakai käydään kesäterasseilla sitten ja niin edelleen. Mutta katsotaan sitäkin sitten kun asia on jotenkin ajankohtainen. Kaikki tuntuu nyt juuri sopivan kaukaiselta, että antaisin itseni vaivata itseäni miettimällä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä tämän mukavan maanantain kanssa.