Aika on nyt

Maanantaina otan pienet päiväunet ja sitten vietän rauhallisen illan moikaten sukulaisiani ja katsellen sarjoja netflixistä. Vaihdan tavanomaisia viestejä Rickyn kanssa, joka edelleen ikävöi ja rakastaa, enkä kuule mitään enää Jukasta. En tiedä oikein miten tästä tilanteesta pääisisi vahvistamaan kaveruutta, mutta en aio ottaa häneen mitään yhteyttä ellei oikeaa asiaa tule. Hän on käyttäytynyt käsittämättömän lapsellisesti ja inhottavasti minua kohtaan haukkuessaan minua joillekin puolituntemattomille ihmisille loukatakseen minua. Yleisissä keskusteluissa hän saatta yhtäkkiä huudahtaa, että ette arvaakaan miten idioottimainen XXX on tässä asiassa! Ja sitten hänellä ei olekaan mitään järkevää sanottavaa. Kunhan vain pääsee lyttäämään minua muiden edessä. Ei hän kykene minua loukkaamaan. Ei hänenlaisellaan ihmisellä ole minuun sellaista valtaa. Ja hänen tapansakin on naurettavan säälittävä. Mutta tottakai, jos tuollainen käytös jatkuu pitkään, niin se voi vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Siispä onkin ehkä parempi, että olen suoraan tekemisissä uusiin hänen kautta saamiini ystäviin ja hän saa huomata, ettei ole mikään välttämätön linkki välissämme. Hän saa jäädä ulkopuolelle ollessaan se joka ei osaa käyttäytyä, kunnes oppii olemaan. Hyvä. Oikeastaan vasta nyt jälkikäteen olen kerännyt pientä kiukkua hänen inhottavaa käytöstään kohtaan. Olen sivuuttanut kaikki haukut ja ivallisuudet, mutta jatkossa pistän stopin moisille jutuille ihan saman tien. Olen kai ollut liian onnellinen lilluessani hyvissä fiiliksissä etten ole jaksanut välittää, mutta koitan jatkossa kunnostautua tässä asiassa. Mutta ehkä vastaavaa tilannetta ei enää edes tule. Nukun maanantain ja tiistain välissä ihanat yhdeksän tunnin yöunet ja herään iloisena uuteen arkiaamuun. En vaan keksi taaskaan mitään sen suurempaa valittamista, enkä jaksa enempää miettiä Jukkaakaan.Töihin on kiva keskittyä. Haaveilen luppoajalla uudesta kämpästä. Kaikki vaan tuntuu olevan hyvin. Osaan elää hetkessä luontaisesti. Se vain tapahtui. Uskon, että psykedeeleillä on tämänkin asian kanssa tekemistä. Silloin kun olemme viettämässä ihania viikonloppuja aika muuttuu moniulotteiseksi kuutioksi, jonka näkee kerralla. Samaan aikaan näkee joka asian joka suunnasta yhtä aikaa. Se on tosi hieno tunne. Ja jotenkin se ulottuu arkeenkin. Ei jaksa stressata mitään tulevaa, koska tämä hetki on niin vahvasti nyt tässä. Ja jokainen hetki tulee eteen yhtä voimallisesti ja ne käsitellään silloin. Ah. Tämä on asia joka vain tapahtuu. En tiedä voiko mistään oppaista ja hoetuista mantroista olla apua. Ehkä joillekin voi. Mutta tällä nykyisellä tunteella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kun joskus keväällä yritin hengitellä ja hokea, että sureminen ei auta mitään. Tämä vain on ilman että tarvitsee tehdä mitään. Se on todellisuus joka tulee, mutta jota ei voi itse keinotekoisesti saavuttaa.

Flying in the air

Aivan ihanan hyvin onnistunut viikonloppu. Täydellisen mieltäavaavaa rentoutumista hyvällä porukalla, minkä keskellä onnistuimme kaikki yhdessä vallata mielettömän energinen tanssilattia, ja sitten palata takaisin omaan pieneen umpioomme nauttimaan elämästä. Juuri se suuri yhteinen perheys kuvaa tätä ystävyyttä näiden ihmisten kanssa, kun voi olla oma itsensä ja kaikki vain tahtovat nauttia hetkestä ja jakaa hyvyys muiden kanssa. Perjantaista aina sunnuntai-iltapäivään saakka ihanaa oleskelua. Yksi uusi ihana tuttavuus ja ystävä, tervetuloa perheeseen. Ummmmmmmm. Oloni on vielä maanantainakin ihanan seesteinen ja zen. Ainoa, joka ei osannut nauttia täysin rinnoin tästä ihanuudesta on Jukka, joka on tehnyt itsestään julkisen pellen yrittäessään lääppiä minua tultuaan viereeni istumaan sohvalle. Ja kun sanon tiukasti, että voisitko olla koskematta minuun, niin Jukka reagoi sanomalla "älä nyt viitsi taas olla noin höppänä", sellaiseen ällöttävän setämäiseen sävyyn, ikään kuin meneillään olisi joku pieni parisuhdekiista. Olen joutunut todella rautalangasta vääntämään muiden edessä hänelle, että välillämme ei ole muuta kuin ystävyyttä. Jukka on vuoroin tullut viereeni isoon ääneen kehumaan kuinka olen maailman upein nainen ja niin ihana! Ja sitten taas saamatta reaktiota vetäytynyt jonkun porukan naisen kylkeen haukkumaan muun muassa ulkonäköäni isoon ääneen naureskellen, ja mennyt tämän kanssa makuuhuoneeseen isoeleisesti. Ei, ei edelleenkään kiinnosta. Sitten hän taas palaa takaisin muiden porukkaan pelkät kalsarit jalassaan kerjäämään huomiota oksettavan läpinäkyvin tempauksin. Mutta koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, enkä reagoi hänen lapsellisiin juttuihinsa, niin Jukan osalta ilta loppuu siihen, että hän makaa likaisella eteisenlattialla mumisemassa itsesäälissään juttujaan. Onneksi valtaosa porukastamme ymmärtää mistä on kyse, eikä välitä riitaahaastavan Jukan jutuista. Vaikka toki itseäni tilanne hieman vaivaannuttaa. Olen saanut koko sunnuntai-illan viestejä, joissa Jukka kyselee, että en kai minä ole ollut kenenkään muun kanssa (ei kuulu sinulle), ja sitten itkee kuinka odottaa minua maailman ääriin (älä odota), ja sitten uhkaa, että aikoo siirtyä elämässään eteenpäin ja mennä treffeille (hyvä, mene vaan). Säälittävää ja myötähäpeää herättävää. Mutta ainakin asian pitäisi nyt olla selvä. Toivon ettei se vaikuta muihin kaveruussuhteisiini, ja jotenkin uskon, että kunhan Jukka rahoittuu niin hänkin valitsee ennemmin ystävyytemme. Tänään Jukalta on vielä tullut samoja vinkumisviestejä, joihin hän on jälleen kerran saanut mielestäni riittävän tyhjentävät vastaukset.On ollut harmillista huomata, että hän on juuri sellainen katkera persoona joka puhuu paskaa muista selän takana pönkittääkseen jotenkin itseään. Samaa hän tekee myös muille. Toivon, että ystävämme ymmärtävät tämän puolen hänestä ja osaavat sivuuttaa jopa valheet joita hän selittelee. En mitenkään päin pysty ymmärtämään, että mikä kieroutunut viehätys jossain vaiheessa välillämme on ollut, koska nyt se on maailman kauimmainen ajatus Jukan kohdalla.

Viikonlopun klubilla musiikki oli niin energista ja mahtavaa, että saimme tanssittua sydäntemme kyllyydestä. Uusi kiva porukkaan tullut tyyppi jaksoi tanssia ihan yhtä lujaa kuin minäkin, ja muu porukka istusteli seuraamassa ihanaa ilmapiiriä sivummalla. Jukka, jonka piti tulla paikalle, soitteli noin miljoona kertaa jossain typerissä tekosyissä saadakseen minut ulos klubilta, mutta siihen ei mitään mahdollisuuksia ollut. Jatkoillemme hän kyllä löysi. Hän on vain niin pihi ettei tahtonut maksaa sisäänpääsymaksua tanssipaikkaan. Mutta ai kuinka oli mukavaa. Tapasin klubilla sattumalta jonkun vanhan tutun jonka kanssa vaihdoimme numeroita, koska huomasimme olevamme samanhenkisiä juhlijoita. Tervetuloa uudet ystävyydet. On ollut niin kivaa, että toivoisin tällaisten viikonloppujen vain jatkuvan ja jatkuvan. Nyt on taas energiaa keskittyä töihin ja arkeen ja lepäämiseen. Kaikki tuntuu olevan hyvin. Olen vaihtanut toki muutamat lauseet Javierin ja Rickyn ja Manun kanssa. Mutta en jaksa nyt miettiä heitä. Nyt alkuviikko on taas minun omaa aikaani, joka on pyhitetty kodille ja perheelle. Ei ole vielä nälkä, kun koko kroppa nauttii sellaisesta ihanasta pehmeydestä, joten syön vain jonkun jogurtin evääksi. Työpäivä sujahtaa sekunnissa kohti loppuaan. En malta odottaa että pääsemme taas nauttimaan yhdessäolosta yhdessä. Harmillista vain, että jossain vaiheessa myös yhteinen ystävämme Simo mielestäni vihjaili jotain romanttitoiveiden suuntaan, mutta onneksi ne voi sivuuttaa kokonaan. Koska näissä illanvietoissa jokainen saa tuottaa julos mitä vain tajunnanvirtaa ilman kenenkään tuomitsemista. Muut kuuntelevat kaunis hymy kasvoillaan ja nyökkäävät. Ehkä viiden minuutin kuluttua joku vastaa jotain. Ehkä asiaan kuuluvaa, ehkä irrallista. Olemme yhteisessä hattarassa, missä kaikki on hyvin (kun Jukka pysyy makuuhuoneessa). Se on se rakkauden ilmapiiri mikä varmaan laittaa välillä romanssiajatuksia  tuolla miesten päähän. Mutta en usko että niitä tarvitsee arkena edes miettiä. On hauskaa miten tietyistä asioista tulee noina viikonlopun parhaina hetkinä tunnottomia. Tuntuu kuinka aivojen eri osa-alueet uudistautuvat siten, että ne hetkeksi pehmenevät piiloon. Sanavarastosta saattaa puuttua kokonaan sanoja, joita sitten korvataan hauskoilla kuvauksilla, mikä on jokaiselle täysin selvää. Kaukosäädin on se palikka jossa on nappi. Usein tuntuu, ettei mitään muuta ole olemassa kuin se tila jossa nyt kaikki olemme. En esimerkiksi muista missä huoneen pni on, tai en ole varma onko sitä olemassa ollenkaan. Ja se on ihan ok, koska olemme juuri nyt parhaassa mahdollisessa paikassa. Joskus joku sanoo jotain mikä saa kaikki hervottomaan kikatukseen. Välillä havahditaan kuvailemaan omaa fiilistä, mikä saattaa olla jotenkin uudenlainen. Normaaliahan jo on kevyet kauniit visuaalit jotka ympäröivät näkyvää tilaa, sekä se, että kaikki menee vinoon. Istumme seinällä tai katossa. Ja se on hauskaa. Mutta joskus huomamme ympäröivän olohuoneen muuttuvan bussiksi tai backstageksi tai eläintarhaksi. Ja usein yhden hahmotelma tarttuu muihinkin, jotka kikatellen kuvailevat näköpiiriä. Se on ihan mielettömän kivaa. Ei taaskaan mitään valitettavaa. Ihanat pari päivää. Pumpulia.

Tänään tanssitaan

Tiedättekö sen ihanan fiiliksen, että kun herää johonkin keskellä yötä aivan sikiunesta ja vilkaisee peloissaan kelloa. Ja huomaakin sen olevan vasta puoli yksi yöllä! Ah, koko yö vielä aikaa! Mutta sitten herääkin vielä kissan rääkymiseen ja muuten vaan tuntia ennen herätyskelloa torkahdellen mitä realistisempiin uniin. Yö tuntuu katkonaiselta, mutta kokonaisuudessaan olen nukkunut ihan riittävästi. Olen nähnyt unia tulevasta illasta. Siitä että olen ollut juhlimassa Ossin ja hänen kumppaninsa, sekä Simon kanssa. Tanssimisesta. Siitä kuinka kädet soljuvasti heiluvat. Selvästikin odotan innolla viikonloppua! En vielä tiedä kenen kanssa osallistuisin illalla kuuntelemaan hyvää musiikkia klubille, mihin olen päättänyt mennä. Olen ollut siitä innoissani, mutta jostain syystä haluaisin tällä kertaa, että minulla olisi joku mukana. Mutta enköhän pärjää tarvittaessa itseksenikin. Ja aivan kuten olin eilisiltana aavistellut, niin Ricky soittaa minulle päästyäni töistä kotiin. Hän on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kysyy haluaisinko lähteä illalliselle ulos. Vastaan, että en halua, vaan aion viettää koko illan kotona ja perhettäni tavaten. En halua laittautua, enkä jaksa matkustaa keskustaan. Sitten Ricky yrittää ottaa puheeksi välimme, hän sanoo olevansa kaikesta niin kovin hämmentynyt. Mutta sanon kyllästyneenä etten jaksa jutella tästä aiheesta. Hän tekee kaikesta turhaan monimutkaista. Eletään päivä kerrallaan, ja sillä selvä. Lopetamme puhelun hyvässä hengessä ja olen iloinen, että hän osasi käyttäytyä neutraalisti. Sitten menee hetki ja puhelimeni täyttyy taas rakkausviesteistä, joihin vastaan toteamalla, että hän vain työntää minut kauemmas olemalla tällainen. Saattaisin ihan hyvin ihastua häneen ja kaivata hänen seuraansa jonain heikkona hetkenä, mutta kun hän käyttäytyy näin, niin minun ei tee mieli mennä kylään hänen luokseen. Ajatus siitä, että nyt antaisin hänen koskea minuun, kun hän on noin säälittävä, ei toimi. Hän pilaa kaiken ihan itse ruikuttamalla koko ajan näitä samoja asioita, joita en jaksa kuunnella enää ollenkaan. En minä ole koskaan tehnyt kenellekään näin. En ole lähetellyt epätoivoista viestiä viestin perään selittäen tunteitani. Olen saattanut kokea olevani liian tunkeileva, mutta olen ollut valovuosien päässä tästä käyttäytymisestä. Onneksi. Koska nyt huomaan, että se ei tässä asemassa tunnu hyvältä. Miksei ihmisillä ole mitään tilannetajua tai itsehillintää. Olen aivan selkeästi sanonut, että tarvitsen tilaa ja etäisyyttä tunneasioissa. Ihan kuten Jukankin kanssa. Ja silti miehet vetävät tämän aivan överiksi. Jos Ricky jatkaa tähän malliin, niin hänkin laskeutuu silmissäni siihen kategoriaan mistä ei enää pääse nousemaan fyysisen läheisyyden piiriin.

Torstai-iltana ehdotan yhdessä kävelylle ja ruokakauppaan menemistä perheenjäsenelleni, ja ulkoilma tekeekin hyvää. Ostan jotain rahkaa töihin perjantaievääksi ja pari erilaista vissyä, koska olen niin janoinen syötyäni lohipastaa ruoaksi aikaisemmin. Loppuilta menee rauhallisissa merkeissä jännittäen viikonloppua. Ja nyt istun tässä perjantaissa vähän hämmentyneenä siitä, että mitä oikein tapahtuu. Ärsyttää että Jukka on ollut etäinen, koska yleensä olemme innoissamme suunnitelleet tähän aikaan viikonlopun hengailua. Mutta se onkin hänen puoleltaan kai sitten ollut vain yritys herättää suhteemme eloon. No ei kokonaan, en usko! Kyllä me varmasti törmäämme ja vietämme ystävinä aikaa. Toivon suuresti ettei kaveruutemme katkea siihen, ettei hän pääsisi yli "erostamme". En halua luopua tästä uudesta ystäväpiiristä, johon olen päässyt mukaan. Lähetän hänelle ja Simolle iloisen viestin, jossa toivon törmäämistä jossain kohti viikonloppua. Koska niin voi kaveri tehdä. BLING. Ricky kommentoi jotain turhanpäiväistä minulle, koska ei selvästikään malta hillitä itseään, vaikka niin taas eilispäivän on luvannut. En aio tavata häntä tänään jos vain suinkin keksin muuta tekemistä. Voinhan hätätapauksessa ehdottaa tapaamista Manuelille tai Ryanille, jotka varmaan mielellään viettäisivät kanssani alkuiltaa jos eivät ole lyöneet lukkoon muuta. No eiköhän asiat jotenkin järjesty. Kuuntelen erinomaista perjantaimusiikkia ja fiilis on hyvä. Epävarmuus ei aiheuta ahdistusta. Haluan tanssilattialle tänään! Innostus alkaa kasvaa. Ja sitä paitsi alkaa näyttää siltä, että perinteiset illanistujaiset järjestyvät kokoonpanolla jos toisella. Jukkakin jo vastailee aktiivisemmin ja kertoo työkiireistään. Elämä on mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Way too cool

Maatessani jo kolmatta arkipäivää kodin suojissa herkutellen juustomausteisilla popcorneilla ja jäätelöllä, ja katsellen Black Mirrorin ekojen kausien uusintoja sekä Peep Showta netflixistä tunnen jo kohtalaista ällötystä omaa elämäntapasaamattomuuttani kohtaan. Näin se juuri luontaisesti menee. Että tulee se oikea motivaatio taas alkaa liikkua ja syödä terveellisemmin, kun laiskottelukausi on tullut täyteen. Ja miksei? Olen antanut itselleni tietoisen luvan joulun alla herkutella miten huvittaa, ja se vähän on venähtänyt tänne alkuvuoden puolelle. Mutta nyt alkaa selvästi olla taas puhdistuskauden aika. En ole kerännyt juurikaan ylimääräisiä kiloja, mutta huomaan tietyn jänteisyyden pehmentyneen vartalossa, ja iho on huonompi! Rasva ja sokeri varmaan aiheuttavat sellaista pientä näppyä joka paikkaan, ja ihonalainen punaisuus korostuu nyt enemmän kuin aiemmin. Olen aina hävennyt sitä, että urheillessa tai saunan jälkeen kasvoissani on punakoita läikkiä. En muista miksi sitä kutsutaan, mutta olen joskus ostanut kalliita eliksiirejä apteekista sen hoitoon. Parasta on vain pitää ruokavalio kurissa. En ollut pitkään aikaan huomioinut kasvoissa mitään ylimääräisä epäpuhtauksia ennen tätä suklaayliannostuskautta. Onneksi asia on helposti hoidettavissa, ja sillä välin meikillä korjattavissa. Tiedättekö mikä yllättää minut torstaiaamuna? Kuulen viestiäänen puhelimessani, mutta en edes katso sitä ennen kuin olen asettautunut toimistohuoneeseeni, koska ajattelen sen olevan Ricky tai Manu tai Singh. Mutta saankin yllätyksekseni huomata, että se on Karri! Kiva ja älykäs Karri, joka kysyy, että milloin saa tulla luokseni kylään. Karri joka sanoo, että osaa lukea aakkoset kielellään. Juuri eilen illalla mietin kaikkia niitä, jotka olen lopullisesti kadottanut, ja laskin jo Karrin mukaan tähän joukkoon Alexin seuraan. Koska viimeksi kun olimme Karrin kanssa puheissa, ehdotin hänelle someystävyyttä, eikä hän reagoinut siihen enää mitenkään. Otin tämän merkkinä siitä, että hän ei tahdo syventää ystävyyttämme enempää ja väistyin sivuun. Harmissani. Mutta nyt olen jostain ilmaantunut Karrin mieleen ja tartun tilaisuuteen olla hänen kanssaan taas tekemisissä. Kivaa! Käymme läpi tutun humoristisesti ja mukanokkelasti alkuvuoden kuulumisia, ja totean tammikuun olevan noin tuhat kertaa parempi tänä vuonna kuin viime vuonna. Olen ehkä liiankin inhorealistinen kertoessani, että viime vuonna tähän aikaan olin lähes valmis ottamaan lopputilin ja katoamaan jonnekin. Mutta nyt kaikki näyttää niin paljon valoisammalta. En välitä kauheasti siitä jos hän kummastelee suorapuheisuuttani. Sehän on totta ja jostain syystä olemme aina olleet tosi suorapuheisia Karrin kanssa. BLING. Ricky kysyy, että tahtoisinko lähteä lounaalle ulos hänen kanssaan. Muuten lounastapaaminen ulkona olisikin kiva, mutta en ole meikannut töihin, enkä halua lähteä tapaamaan ketään näin vaatimattoman näköisenä. Joten kieltäydyn selittäen hänelle ulkoista olemustani. Joo, on totta, että en kauheasti laittautunut viimeksikään kun tapasimme, mutta on ihan eri asia laittaa näkymätön luonnollinen meikki, kuin olla liikenteessä melkein suoraan sängystä. Ricky tyytyy tähän ja kertoo potevansa muutenkin krapulaa oltuaan ulkona vanhojen ystäviensä kanssa eilen. Rest is peace. 

 

Puntaroin pitkään mitä tahtoisin syödä lounaaksi. Ja koska nyt on käsillä jonkinlainen puhdistautumisen esiaste, niin päädyn kurasäästähuolimatta hakemaan läheisesti lounaskahviosta salaatin, jonka saan nyt nauttia aivan rauhassa omien juttujeni parissa. Kuuntelen samalla viikonlopun klubeilla esiintyvien soittajien settejä, jotta osaisin päättää mitä tahdon mennä kuuntelemaan, jos haluan tanssia. Lähetän Jukalle viestin jossa kyselen hänen viikonlopun suunnitelmista. Hän on varmasti ollut pettynyt, koska en antanut mitään vastakaikua hänen lämmittely-yritykselleen maanantaina. Ehkä hän on potenut samanlaista kurjuutta, mitä minä olen kokenut aikaisemmin kun en ole saanut mitä olen halunnut? Menneenä viikonloppuna hän muutamaan otteeseen otti yleisessä keskustelussa esille sen, miten on kärsinyt unettomuudesta ja alakuloisesta mielestä. Mielestäni hän kerjäsi sillä huomiotani, ja koin sen taas yhdeksi yritykseksi saada minut ajattelemaan miten hän oikeasti välittää minusta. Mutta kun mitään ei ole enää tehtävissä niin ei vaan ole. Kaveruudesta aion yrittää pitää kiinni niin hyvin kuin vain voin. Huolestun vähän, kun huomaan, että lähettämäni viesti ei mene perille puhelimen ollessa suljettu, mutta hetkeä myöhemmin hän on taas paikalla ja vaihdamme pari mihinkään johtamatonta viestiä. Hän on vähäsanainen ja etäinen, kuten aina välillä. Uskon, että hän on nähnyt julkisia kommenttejani somessa muiden miesten kanssa, ja se kaihertaa hänen mieltään. Hänhän silloin suuttui verisesti saatuaan tietää, että olen aikaisemmin "tapaillut" Javieria. Tätä tummaa ja tulista latinoa. Ja nyt koska olemme vitsailleet toisillemme avoimesti Javierin kanssa, niin Jukka varmaan ajattelee romanssin olevan taas päällä. Mutta ei se ole, kaikki on vain ihan niin kuin aina ennenkin. Huomenna on perjantai! Nyt se alkaa jo pikkuhiljaa kutkutella mieltäni. Huomenna tähän aikaan olen varmaan jo ihan innoissani pohtimassa illaksi jotain kivaa. Olisin voinut harkita Rickyllä käväisemistä etkojen muodossa, mutta hän on taas kunnon draamaqueen ja huutaa minulle viesteissään, että aika on nyt täynnä! Hän ei enää aio katsella hidasteluani ja pelleilyäni. Ricky kertoo että hän ei ole perinteinen suomalainen mies, vaan hänellä on tunteet! On tosi harmillista, että nämä selkeästi aidot tunnepurkaukset eivät herätä minussa juuri mitään mielenliikehdintää. Oikeastaan ajattelen, että ei hän mihinkään kuitenkaan katoa vaikka niin uhoaakin. Vaan todennäköisesti pian taas ottaa minuun yhteyttä rauhoituttuaan. En reagoi hänen vauhkoamiseensa mitenkään. Miks pitää olla niin sairaan cool, ei mikään miltään tunnu? Kuten se yksi naisartisti laulaa. 

Keksiviikko

Keskiviikkoaamuna riennän hyväntuulisena toimistolleni osallistumaan kuukausittaiseen palaveriin. Olen taas niin hyvällä tuulella että lähetän aamutoivotusviestin hauskoine saatteineen sisaruksellenikin, ja vastaan Rickyn ja Elinan aamupohdintoihin säästä ja hankalista miehistä. Aamukokouksessa tuijottelen kelloa ja odotan raportointien päättymistä, jotta pääsisin nauttimaan ihan itsekseni omasta seurastani omien asioideni pariin valitsemaani lounaskahvioon. Mutta sitten joku palaveripöydässä saa loistoidean ja ehdottaa yhteistä lounasta, jotta voisimme vielä vähän puhua tästä aiheesta, johon minulla ei ole mitään lisättävää. Osaan kyllä yleensä toimia juuri niin itsekkäästi kuin haluan, mutta jostain syystä en nopeasti keksi mitään riittävää syytä kieltäytyä lounasseurasta, ja huomaan pian olevani hymyillen ja innokkaasti keskustellen matkalla työporukan kanssa toimiston lounasravintolaan. Manailen mielessäni, että menetin tämän oman aikani, mutta ihan kohta saisin istua rauhassa bussissa kulkiessani toiseen toimipisteeseen hoitamaan iltapäivän askareita. Ruoka on yllättävän hyvälaatuista ja ahdan itseeni vielä kolme erimakuista jälkiruokakeksiä työkaverin tokaistessa, että onhan sulla varaa syödä. Tekisi mieli sanoa, että ehkä tämän kerran on, mutta ei kenelläkään ole näin varaa syödä päivittäin jos tahtoo mahtua s-kokoon. Kiitän lounasseurasta ja laitan äkkiä radion korvanapeissa täysille ja hukuttaudun kaulahuiviini livahtaessani mahdollisimman näkymättömänä bussipysäkin katoksen alle suojaan jo astetta märemmältä lumisateelta. Ja eiköhän sen toisen toimipisteen uusi työtoveri pian koputa minua olkapäähän ilahtuneena siitä, että voisimme jakaa saman bussimatkan. Ai kun kiva! Hymyilen ja otan korvakuulokeet pois päästäni, jotta voimme jakaa viimeisimmät työkuulumiset kivan pitkän bussimatkan aikana. Eli se siitä omasta ihanasta yksinäisyydestäni tällä kertaa. Mutta yleensä olen aika mestari eristäytymään, joten ehkä pienet annokset sosialisoitumista ja verkostoitumista ovat paikallaan. Itseasiassa pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä. Jos joskus joudun hakeutumaan muualle töihin, niin haluan, että minut muistetaan aktiivisena ja iloisena työtoverina, mikä onneksi ulospäin onnistun pääsääntöisesti olemaankin. Loppuiltapäivän saan keskittyä omiin töihini ja siihen, että kun syön purkkaa, niin hampaassani oleva tyhjä kohta tuntuu vähän lohkeavan lisää, ja pikkuruinen hampaansirpale tarttuu tahmean purkan pintaan. Muistaakseni olen maininnut tästä ongelmasta jo ennen kaukomatkaani lokakuussa. En ole edes melkein huomannut koko asiaa, mutta kyllä se vain totta. Minulla on suussani hammas, josta on lähtenyt paikka joskus ajat sitten. Ja se vain on. Hyi. Ja hui. Ehkä välttelen erilaisilla tekosyillä hammaslääkärin varaamista ihan viimehetkiin asti. Ainakaan juuri nyt en tee asialle yhtään mitään muuta, kuin tutkailen hetken pientä valkoista sirpaletta ja heitän sen roskikseen. Aika vastuutonta ihmiseltä, joka pitää itseään jokseenkin fiksuna yksilönä. 

Vastaan Rickyn kyselyihin, etten aio lyödä vielä lukkoon mitään tulevalle viikonlopulle. Onneksi hän ei painosta minua tapaamiselle tänään, vaan on ottanut astetta hienovaraisemman asenteen keskusteluihimme. Myös Manuel ehdottaa leffailtaa, mutta en vaan jaksa arkena. Olen senkin hänelle ilmoittanut noin viisisataa kertaa, ja toivonut, että joku kerta voisimme tavata vaikka viikonloppuna alkuillasta pikaisesti, mutta saahan hän ehdotella. Jos asuisimme naapureina, niin menisin heti. Mutta en töiden jälkeen jaksa matkustella eestaas. En enää hänen takiaan, edelleenkään. Kun selitän hänelle asiaa taas kerran, niin omaatuntoani pistää, koska olenhan minä jaksanut käydä arkena muun muassa Rickyn luona. Mutta se on eri asia. Saan itse päättää mitä jaksan tehdä ja mitä en jaksa. Ja nykyään en jaksa kauheasti mitään mitä en oikeasti halua. Aikaisemmin olen tavannut ihmisiä velvollisuudentunnosta tai säälistä. Niin monta kertaa olen matkustanut Manun luokse siksi, koska olen halunnut niin kovasti olla hyvä ystävä. Nyt ei vaan kiinnosta. Jos sen takia välit viilenevät johonkin ihmiseen, niin ei voi mitään. Sitten tarvittaessa lämmitetään niitä uudelleen jos innostaa. En kai ole kauhean sosiaalinen ihminen. En tarvitse seuraa kokoajan ihmisistä, jotka eivät ole minulle hyvin läheisiä. Minulla ei ole tarvetta kuulla kenenkään mielipiteitä asioistani. Edes kukaan läheiseni ei tiedä kovin tarkasti mitä elämässäni on meneillään, eikä sillä ole minulle suurta merkitystä. Silti samaan aikaan haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa perheeni kanssa. Mutta se on sellaista epäolemista. Ei tarvitse sanoa mitään tai vaivautua mitenkään etukäteen ollakseni perheenjäsenteni seurassa. Perhe on minun klaanini. Se on ihan erillään kaikesta muusta maailmasta. Ja juoruiluun riittää aina välillä törmääminen parhaan ystävän kanssa, jolloin voimme selitellä viimeisimpiä käänteitä deittielämistämme. Mutta silloinkin voin vapaasti jättää kertomatta ne asiat joista en jaksa puhua. Nykyään ystävyyssuhteetkin ovat sähköistyneet. Riittää että tykkään jostain kaverin uudesta lomakuvasta ja toivon etten saa kutsua mihinkään tuttavan lapsen synttärijuhliin. Sitten kun kaipaan läheisyyttä tai seuraa niin osaan järjestää asian haluamallani tavalla. Mutta vaikka olemalla tällainen etäännyttäisin nykyisiä ystäviäni kauemmas, niin olenhan jo todistanut osaavani olla ja mennä yksinkin. Saada uusia ystäviä. Siispä, entistä vapautuneemmin valitsen viettää tämänkin arki-illan laiskotellen kotona.

Merry Cured

Tilaan lounaaksi uuniperunan porotäytteellä ja salaattipedillä. Istuskelen ihan rauhassa kuunnellen mieliradiokanavaani korvakuulokkeilla ja siemailen jälkiruokateetä. Samalla selailen sähköposteja ja nautin tauosta. Olo on tyytyväinen. Kappas vain, taas kerran. Statukseni on onnellinen itsenäinen sinkku. Vieläkin. Jokin pieni välähdys on iskenyt ajatuksiini hetkeksi siitä, että minulla ei ole ketään erityistä josta innostuisin niin paljon, että se aiheuttaisi perhosia vatsaani. Kukaan ei saa minua jännittymään tai stressaantumaan. En kaipaa ketään niin paljon, että tapaamisen estyminen aiheuttaisi minussa surua. En ole varma onko se hyvä vai huono asia? Olen kuitenkin suojassa helpoilta kolhuilta, joita olen vastaanottanut ihan liian helposti aikaisemmin. Maanantaina saan illalla viestin Jukalta. Juuri kun olen kirjoittanut, että toivon hänen osaavan pysyttäytyä kiltisti friendzonella, niin hän vielä yrittää tiirikoita porttia takaisin lovezoneen. Näen heti, että viestiä on kirjoitettu tarkasti panostaen siihen kaikki toivo. Olen tehnyt sitä itsekin. Harkinnut tarkkaan sanoja, joilla saattaisin saada sen mitä haluan. Odottanut sekunteja laskien vastausta ja sitten joko helpottunut tai pettynyt. Nyt kaikki tuollainen tuntuu niin yhdentekevältä, koska juuri nyt ei ole ketään. Ketään jonka takia sydämeni jättäisi lyönnin väliin kun puhelin piippaa. Jukka tervehtii minua ensin viestissään sanonnalla, joka saa hänen äänensä kaikumaan päässäni. Sitten hän ehdottaa, että voisin mennä joku ilta hänen luokseen jonkun turhan asian vuoksi, joka voi aivan hyvin odottaa viikonloppuun. Jukka ehdottaa myhäilevien hymiöiden saattelemana, että voisi kokata minulle ruokaa. Huokaan huomaamattomasti ja vastaan hänelle ystävällisesti, etten taida arki-iltoina jaksaa liikkua vierailuille. Asiat voivat odottaa viikonloppuun. Heti Jukka vastaa, että tietenkin noutaa minut ovelta ja tuo takaisin. Jos haluan. Ei, en halua. Olen ystävällinen mutta ilmeetön. Olen pahoillani, tiedän tuon tilanteen, jossa niin kovasti tahtoisi vielä mahdollisuuden. Jossa luulee, että omilla sanavalinnoillaan tai uudella kampauksella saa vielä muutettua toisen mieltä. Mutta se ei onnistu. Ja kyllä Jukka sen pian ymmärtää. Myöskään Ricky ei ymmärrä olla jatkuvasti kyselemättä, että milloin nähdään. Etkö tajua, että nyt on minun rauhallinen maanantaini, enkä jaksa kuunnella jankutusta siitä, kuinka meillä on nyt loistava keskiviikkotreffiperinne, jota ei missään nimessä pidä katkaista. Rickyllä on ikävä. Ja rakastaa. Tunnin välein muistuttaa siitä minua. Yhdeksältä illalla toivotan hänelle hyvää yötä ja ajattelen, että hän vain ajaa minut kauemmas itsestään roikkumalla kiinni liikaa. Sen mokan Jukkakin teki. Monen muun lisäksi. Mutta toisaalta saatan ajatella ihan erilailla taas keskiviikkona. Sen sijaan Javier ilahduttaa minua aloittamalla aktiivisemman keskustelun oltuaan päivällä vähäsanainen. Hän laskelmoi, että taisimme oikeastikin juoda liikaa viiniä, eikä syytä minua aamumme pilaamisesta. Kaikki on hyvin. Seuraan illalla jotain komediasarjaa netfliksistä vastaillen samalla Singhille kuulumisia, ja nukahdan kymmenen jälkeen rauhalliseen uneen. 

Aamulla toivoisin jo herääväni uudesta asunnostani, mutta vielä täytyy odottaa. Huomaan, että motivaatio pitää vanha kämppä siistinä on alentunut. Haluaisi vain jo päästä uuteen puhtaaseen asuntoon. Uuteen alkuun. Asunto kuvastaa uuden itsenäisen ja onnellisen sinkkuelämäni vahvistumista. Puhdas pöytä. Lähes kaksi vuotta se on kestänyt. Että olen valmis tähän siirtoon. Tähän pieneen välivaihesiirtoon, jossa lisään itsenäisyyttäni, mutta silti pysyttelen turvallisesti tutun läheisverkostoni välittömässä läheisyydessä. Olen miettinyt sellaisen herätyskellon hankkimista, joka alkaisi valaisemaan asuntoa automaattisesti. Ja ehkä radio alkaisi soida itsestään? Se olisi mukavaa. Tiistai alkaa kirpakan aurinkoisesti eikä yhtään harmita mennä töihin. Valo antaa sellaista energiaa, että tekisi mieli lähteä lenkille, mutta töistä koituduttua tiedän, ettei valoa enää riitä kauaa ja energiatkin luultavasti puoltavat kotisohvalle jäämistä. Yhdistän jotenkin lenkkeilyn uuteen asuntoonkin. Ajattelen, että sitten kunhan olen muuttanut, niin ulkoilen enemmän. Alan harrastaa jotain liikuntaa ja olen niin paljon tehokkaampi kaikessa. Hah, onneksi tiedän todellisuudessa, ettei asioiden eteenpäin lykkääminen ole ikinä ratkaisu. Mutta onneksi myös tiedän, että halutessani pystyn tekemään muutoksia arkeeni. Sitten myöhemmin, kun säät ovat lämpimämmät. Sitten kun olen muuttanut. Hah. Olo on kevyt ja hyvä. Vieläkään ahdistus ei ole palannut. Koen vieläkin olevani parantunut. Ihmeparannus. Löysin sen. Yksinolo ei saa minua masentumaan. Dimin oharit eivät saa minua ahdistumaan ja tuntemaan epätoivoa. Kaikki on hyvin. Minun on kirjattava tämä aina välillä ylös, jotta sitten joskus tarvittaessa näen miten parannuspolkuni on kulkenut. Jotta voin näyttää tarkat päivämäärät, jolloin olen alkanut tuntea oloni hyväksi ja osoittaa, että psykedeelikuurilla on selvä yhteys parantumiseeni. Sitten joskus jos sellaista saa sanoa ääneen. Että päihteiden viihdekäyttö on tehnyt minusta onnellisemman ja arjestani toimivan. Että olen saanut ihan erilailla energiaa, jonka avulla jaksan olla aidosti iloinen ja panostaa laatuaikaan perheeni kanssa. Mikä aiemmin tuntui velvollisuudelta. Jaksan keskittyä johonkin elokuvaan tai sarjaan tai kirjaan, kuten normaali ihminen, ilman että päässä pyörii samaan aikaan joku huoli. Mukavaa. Saan iloa lempimusiikkiani kuunnellessani ja suunnitellessani sitä, kuinka aion nyt lähteä töistä hakemaan kaupasta pienen lohikimpaleen ja vihanneksia, jotka valmistan uunissa. Ja odotellessa ruokaa saatan käydä taas saunassa. Ja sitten nauttia ruokaa ohjelmia katsellen. Vastaan parille tinderillekin jotain, ja kutsun sukulaisen mukaan ruokaostoksille.

Wine and whine

Perjantaina onnistun kuin onnistunkin pitäytymään kaikissa aikatauluissa ja suunnitelmissa, vaikka alunperin minusta tuntuu, että on liikaa kaikkea mitä pitäisi tehdä. Alkuillasta tapaan pikaisesti Jukan drinkeillä ennen kuin lähden viettämään etukäteen hahmottelemaani rauhallista ja leppoisaa iltaa Javierin luokse. Pian saan kuitenkin huomata, että yhteinen iltamme onkin kaikkea muuta kuin rauhallinen ja hyvät yöunet takaava. Juuri kun olen kehunut sitä, kuinka olen jo pitkään pidättäytynyt juomasta paria lasillista enempää alkoholia, niin jotain menee mönkään ja Javier haluaa avata vielä toisenkin viinipullon tyhjennettyämme ensimmäisen. Yksi jaettu viinipullo leffaillan lomassa on aivan riittävä. Enkä itse välttämättä tarvitsisi enempää. Mutta Javier täyttää lasimme ja juon vielä yhden lisää. Ehkä kaksi. Toleranssini alkoholin suhteen on madaltunut ja olen kivassa pikkuhuppelissa. Katsomme haluamaani sarjaa sekä televisiosta tulevaa elokuvaa samalla, kun jotenkin huomaamatta innokkaat keskustelumme ja ohjelmiin keskittyminen vaihtuvat lattialla lojuviin vaatteisiin ja ennennäkemättömän villiin puuhailuun pitkin innokkaan Javierin asuntoa. Javier on halunnut pussailla minua suulle (en estele) ja joka paikkaan samalla kun erikseen kiittää, että olen tullut hänen luokseen. Ihan kuin hän myös jossain vaiheessa kuiskaisi korvaani i love you. En voi olla ihan varma. Mutta juuri näin hän on aikaisemminkin tehnyt. Eli kun olemme kiihkeässä tilassa ja vähän humalassa, niin hän kuiskailee minulle romanttisia juttuja, joista ei ole pystynyt tähän mennessä juurikaan keskustelemaan muutoin. Javier on tosi villillä tuulella, vähän kuin silloin alkuaikoina kun olimme vasta tavanneet. Ja ehkä siksi saan tuta nämä perjantaitreffit vielä alkuviikostakin kehossani. En tajua miten olemme onnistuneet toimimaan aktiivisesti ihan koko yön, koska kun vilkaisen kelloa viedessäni jostain olohuoneen pöydälle ilmaantuneen öljypullon takaisin keittiöön, niin se on jo seitsemän aamulla! Apua! Nyt vaadin hetken lepoa ja siirrymme alastomina sänkyyn simahtamaan hetkeksi ennen kuin Javier muutamaa tuntia myöhemmin herää yhtä innokkaana ja iloisena lauantaihin. Minä en. Oloni on karsea. Sanon ääneen Javierille, että päätäni särkee ja minua oksettaa. Oliko tämä se perinteinen alkodarra? Hyi! Miksi ihmeessä päästin tilanteen lipsahtamaan tähän. Vaikka makoilemme yhdessä sängyssä ja annan Javierin jatkaa kanssani halutessaan siitä mihin liian aikaisin aamulla jäimme, niin valitan vapaasti ääneen kauheaa olotilaani, ja pian menen penkomaan laukustani mitä tahansa särkylääkettä oksettavaan päänsärkyyn. Kieltäydyn tällä kertaa aamiaistarjouksesta, koska en pysty syödä mitään. En pysty edes pukeutumaan, koska oloni on niin ällöttävä, joten nuokun valittaen kohtaloani sohvalla samalla kun Javier peittelee minut vilttiin hymyillen. Tilanne on kepeän koominen, koska ei ole kiire minnekään ja tunnemme toisemme niin hyvin, ettei tällainen juttu oikeasti nolostuta tai ärsytä enempää kuin on tarvis. Yritän suhtautua tilanteeseen huumorilla ja vitsaillen, vaikka näytän lähes yhtä kauhealta kuin miltä minusta tuntuu. Ja se on paha se. Kun Javier menee aamupesulle, joudun juosta vessaan hänen perässään ja pyytää häntä väistymään pöntöltä, jotta voin kauniisti asettautua oksentamaan pönttöön jo valmiiksi tyhjää vatsaani hänen pidellessä hiuksiani ja taputellessani isällisesti päätäni. Javier ehkä jotenkin tykkää tästä tilanteesta. Siitä että hän saa auttaa minua ja olen se joka tarvitsee hoivaamista. Tiedän, että tarvitsen särkylääkkeen (koska olen oksentanut edellisen ulos) ja pienet päiväunet päästäkseni eroon tästä kauheasta päänsärystä, joka myös aiheuttaa oksettavan olon. Ja tarvitsemani lääke on kotona. En voi ajatellakaan julkista liikennettä. Lähetän hätäapupyynnön autokyydistä perheenjäsenelleni, joka lupaa tulla kohta pelastamaan minut. Javier on pettynyt ja sanoo, että hän voisi ihan hyvin perua omat lauantain menonsa ja voisin jäädä parantelemaan itseäni ja viettää toisenkin illan hänen kanssaan. Aika ystävällistä? Ehkä hän oikeasti pitää minusta. Nauttii avuttomuudestani ja siitä etten voikaan olla täysmeno päällä, kuten yleensä. Mutta en pidä sitä vaihtoehtona siinä olotilassa. Tarvitsen toimivan särkylääkkeen, ja sitä paitsi minullahan on tekemistä tänään. En pysty edes ajatella sitä, että viiden tunnin kuluttua minun olisi määrä olla lähtemässä viettämään innokasta lauantai-iltaa. Mutta ehkä viiden tunnin kuluttua pystyn. 

Nyt maanantaina vielä kiitän Javieria hauskasta illasta ja pahoittelen hänelle vuosisadan darraani. Ilmoitan vielä kertaalleen olevani nyt toipunut räiskyvästä kohtaamisestamme, vaikka vaihtelimme viestejä lauantai-iltanakin. Tuolloin Javier on kenties toivonut, että olisin mennyt takaisin hänen luokseen kerrottuaan minulle, että ei itse jaksanut viipyä pidempään omissa menoissaan, vaan on jo kotiutunut aikaisin takaisin kotiin. Hän varmaan ikävöi niitä yhteisiä viikonloppujamme, kun lojuimme yhdessä päiväkausia tehden kaikenlaista ylinormaalia. Mutta siihen aikaan lauantaina olen jo itse ehtinyt napata särkylääkkeen ja vaipua puoleksitoista tunniksi omaan sänkyyni odottamaan päänsäryn kaikkoamista. Olen epäuskoisena omista kyvyistäni noussut ylös, siistiytynyt ja koonnut itseni kohti uutta iltaa. Päättänyt, etten tämän enempää anna aikaa millekään pahalle ololle, etenkin kun päänsärky on saatu karkotettua, ja lähtenyt kohtaamaan Jukan parhaaseen löytämääni hot wings -ravintolaan. Wingsit jos mitkä saavat minut liikkeelle, vaikka ruokahalu ei taivaissa olekaan. Ravintolan vilkas ilmapiiri ja Jukan into saavat minutkin palautumaan nopeasti normaaliin viikonloppurytmiin. Ja kun olen närppinyt pari tulista kanansiipeä suuhuni, niin siirrymme viettämään kivaa ja perinteistä iltaa yhteisten ystäviemme luokse. En kuule mitään Ronista koko viikonloppuna, eikä hän käy mielessäni. Ricky on utelias sen suhteen mitä aion tehdä ja vastailen hänelle ystävällisen etäisesti. En anna Rickylle - tai kenellekään - mitään erityislupaa tietää tarkemmin menoistani. Lauantai sujuu mukavasti, vaikka klubille en jaksa lähteä. Valvomme aina aamuun saakka. Sitten Jukka haluaa välttämättä saattaa minut omalle pysäkilleni lähtiessämme samaa matkaa illanvietosta koteihimme sunnuntaina puolen päivän aikaan. Ja jälkikäteen hän kiittää vuolaasti hauskasta seurasta sydämen kera. Plääh, voi kunpa Jukka voisi jo lopullisesti lakata toivomasta, että nykyiseltä friendzonelta olisi jokin pääsy pois. Lauantain aikanakin olemme puhuneet, miten kivaa on viettää kavereina aikaa, ja miten hienoa on, että pystyimme säilyttämään ystävyyden. Mutta onko se hänen puoleltaan vain jotain esitystä, jolla yrittää muuttaa mieltäni? Aika näyttää. 

Nyt on taas käsillä maanantai. Harmaan luminen, mutta ihan mukava. Mistään päänsäryistä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista takaumaa. Siitä selvittiin yllättävän hyvin! Olen salaa vähän omahyväinen sen suhteen, miten urheasti sain koottua itseni lauantaihin, vaikka vielä aamulla minusta on tuntunut siltä etten pysty mihinkään enää ikinä. Meillä on ollut Javierin kanssa kivaa ja koen meidät aika läheisiksi, vaikka tuo pilalle mennyt aamu esti minua tunnustelemasta välejämme tarkemmin. Olen lähes ihan varma, että Javier on hempeillyt korvaani sanoja, joita ei uskalla muulloin sanoa. Mutta lähes ihan varma ei ole täysin varma. Nyt hän on taas ollut vähäsanaisempi viesteissään. Ehkä hänellä on kiire töissä. Tai sitten hän taas etäännyttää itseään minusta tarkoituksella. Ehkä hän tykkää minusta, mutta näkee myös käytännön asiat välissämme sen verran realistisesti, ettei tahdo ruokkia mitään ihastumista välillämme kaveruutta enempää. Ehkä hänkin tietää, että tahdomme elämältä ihan eri asioita, ja siksi tunteita ei kannata herätellä näitä öisiä hairahduksia pidemmälle. Ehkä hän suojelee itseään, koska on joutunut pettymään suhteeni silloin joskus kun oli avoimempi. Ja sama pätee myös toisin päin. Tai sitten hän vain viimein näki minut riittävän oksettavana, hah. BLING. Ricky kysyy miten työpäiväni sujuu ja vastaan keskittyväni töihin, mikä on totta. Olemme myös jutelleet Manuelin ja Ryanin kanssa pitkin viikonloppua. Pitäisi tavata heidätkin. Istua alas ja vaihtaa kaikki kuulumiset deittielämistämme ja vahvistaa ystävyysvälejämme. Mutta huh, onpas tämä aikuiselämän uusien ystävyyksien ylläpitäminen raskasta, jos pitäisi vielä siinä ohessa pitää aktiivisena deittielämä, vanhat ystävyydet ja rauhalliset koti-illat. Koko ajan päätän, että ehdotan päivällistä tai leffaa Ninolle, Manulle ja nyt Ryanillekin, mutta missähän välissä? En tiedä. En ainakaan nyt, kun edessä on mukava rauhallinen alkuviikko, jonka annan soljua eteenpäin itsestään.

Kaikki heti nyt

Olen touhuillut unissani vaikka mitä! Jossain vaiheessa olen ollut uudessa asunnossani ja herännyt aikaisin arkiaamuna tekemään aamiaista jollekin yövieraalle. Alan paistaa samaan aikaan paistinpannulla pieniä pekoninpalasia ja kananmunaa, ja sitten vielä päätän laittaa veden kiehumaan puuroa varten. Tunnelma on ollut sellainen jouluisen touhukas. Lisäksi olen nähnyt muita pieniä unenpätkiä, joista olen havahtunut välillä hereille ja tuntenut oloni ihan sekavaksi. Ihan kuin olisin humalassa, mutta en tietenkään oikeasti ole. Prosessoivatko aivot jotain unen aikana näin voimakkaasti, että oikeasti kun hetkeksi herään sängyssäni niin en erota onko arki vai viikonloppu? Ei sen niin väliä, koska fiilis on kaiken kaikkiaan ollut positiivinen. Torstaina olen hakenut töiden jälkeen perheenjäseneni kanssa isot subway-sämpylät pitkästä aikaa. Valitsen hunajakauraleivän tonnikalatäytteellä ja kaikilla lisukkeilla ja mausteilla. Tuntuu kivalta rientää pikkupakkasessa kotiin ihanien herkkujen kanssa ja asettautua fleecehuopien alle mässyttämään ja katsomaan elokuvaa. Siinä samalla mietin sivuaivolla viikoloppua, ja saan jostain hetken päähänpiston lähettää Javierille viestin jossa kysyn, että mitä hän aikoo tehdä viikonloppuna. Tämä on ihan selkeä vihje tapaamisehdotukselle. Tiedän sen aivan hyvin. Mutta koska en ole kuullut kenestäkään muustakaan mitään, ja voin aivan hyvin ottaa toisen illan rauhallisesti, niin miksikäs ei? Menee muutama minuutti kun Javier vastaa iloisena ettei ole tehnyt vielä mitään suunnitelmia, ja tekee suoraan ehdotuksen tapaamiselle. Kivaa, kun ei tarvitse leikkiä mitään temppuilua, vaan voidaan suoraan ilmaista, että halutaan viettää aikaa yhdessä. Selitän Javierille, että joku laadukas viini voisi maistua ja haluaisin katsoa Netflixin sarjan uudet jaksot hyvässä seurassa. Katsoimme kaikki silloin saatavilla olevat jaksot Black Mirrorista Harrin kanssa. Kasasimme tyynyt keskelle upean arvohuoneiston lattiaa ja Harri kaatoi meille juomat ja naureskeli hölmöille jutuilleni. Tykkäsin jaksoista ihan kauheasti. Harrikaan ei malttanut kuin ehkä kerran pausettaa sarjan siksi aikaa, että heittää spottivalaistuksessa vaatteemme pois ja keskittyy pussailuuni ja pieneen rakasteluun keskellä lattiaa. Noihin aikoihin jostain syystä pystyin tuntemaan jotain halua häntä kohtaan. Olin ainakin teoriassa innoissani tästä upeasta miehestä. En tiedä mitä tapahtui. Miksi yhtäkkiä kaikki kemia katosi. Vai oliko sitä ollutkaan? Tiedän, että Harri oli ihastunut minuun vakavastikin. En voi kuin syyttää itseäni tai jotain feronomien puutetta, että päästin tämän mielettömän poikamiescatchin takaisin maailmalle. Tyhmä, tyhmä minä. Harrissa ei ole mitään vikaa, ja ehkä joskus tulevaisuudessa ajattelen, että minun olisi vain pitänyt odottaa ja yrittää enemmän. No, turha miettiä tätä asiaa. Vaan Javieria, jonka kanssa alustavasti sovimme viettävämme kivan perinteisen perjantain, ja sitten lauantaina voisin keskittyä juhlimaan enemmän. Heti kun pieni rauha tästä ajatuksesta voipuu sisimpääni, niin BLIBLING. Tuttu erikoismerkkiääni, joka on nyt ja aina varattu Ronille. Juuri kun tiedän, että hänen morsmaikkunsa on työmatkalla ja Roni on yksin tässä kylmässä todellisuudessa. Myös Roni on ajatellut minua. Ja mitä hänellä on asiana? Ei juuri yhtään mitään. Eli saan kädenojennuksena viestin siitä, että tiedämme kyllä molemmat, mitä meillä oli, vaikka elämämme lähtivät ihan eri raiteille ihan yllättäen. Roni muistaa humoristisesti, että ei ole edelleenkään hankkinut minulle sitä asustetta jonka rikkoi ja lupasi korvata minulle. Vastaan nauraen ja kertoen tarkasti mitä ja mistä haluan. Vaikka ei mikään tavara minua enää voisi vähempää kiinnostaa. Vaihdamme pari iloista viatonta viestiä, vaikka todellisuudessa pieni ahdistus nousee heti rintaani. Pelkään, että Ronilla on pieniä epäilyksen hetkiä. Ei hän sitä koskaan myöntäisi. Pelkään, että hän haluaa ostaa minulle sen asusteen, jotta meidän pitäisi tavata. Säikähdän, että ei kai hän ehdota mitään huomiselle. Yhtäkkiä pelkään etten hillitsisi itseäni ja taas tekisin oharit Javierille Ronin vuoksi. Mutta tämä on vain pieni sekunnin kestävä ajatus, joka katoaa järkipuheen alle. Ensinnäkään kukaan ei ehdota mitään. Ja toisekseen, minä osaan pitäytyä suunnitelmissani Ronista huolimatta. Outo muistutus siitä menneestä elämästä, jonka limbossa olin tositosi pitkään. Juuri nyt minulle riittää tieto siitä, että kun Roni on yksin niin hän ajattelee minua.

Illan aikana myös Jukka kyselee suunnitelmiani. Kerron heti, että aion ottaa perjantaina rauhallisesti, mutta lauantaina voisimme tehdä jotain. Sovimme törmäävämme ennemmin tai myöhemmin. Ja kiva yhteinen kaverimme Simokin aloittaa keskustelun siitä, kuinka on viime viikkojen aikana tuntenut olonsa paljon paremmaksi kuin pitkään aikaan aikaisemmin. Työt maistuvat ja arki luistaa. Lause hymyilyttää minua, koska olen aika varma, että hän on päässyt tähän samaan psykedeelien parannukseen mukaan, missä itsekin koen olevani. Jostain syystä kaikkien näiden yllättävien yhteydenottojen jälkeen en olekaan enää ollenkaan niin varma rauhallisesta tylsästä illasta. Mutta se menee hyvin kunhan vain pääsen Javierin luokse ja lämmin tunnelma pääsee valtaamaan mieleni. On mentävä koska en aio peruuttaa iltaa, ellei Javierille itselleen tule menoa. Perjantaiaamuna olo on lievästi stressaantunut, koska tuntuu, että on miljoona asiaa, mitä pitäisi tehdä. Töistä puhumattakaan, mutta lisäksi olen luvannut tavata Elinan lounastauolla. Ja pitäisi ehtiä tehdä kaikenlaista ennen Javierille menemistä. BLING. Ja lusikkansa soppaan haluaa työntää myös Ricky, joka vannoo minulle rakkauttaan. Hmm. Yhtäkkiä tuntuu, että kaikki ovat tässä aktiivisina läsnä yhtä aikaa. Ronikin on koko ajan vihreänä pallurana somessani. Mutta se on vain kuvitelmaani. Kaikki tilanteet ovat ihan ennallaan ja hyvin. Olen edelleenkin sitoutumaton sinkku, joka saa tehdä mitä tahtoo. Roni on onnellisessa parisuhteessaan omalla tahollaan, emmekä me tapaa. Viikonlopun juhlat odottavat kyllä huomiseen. Ricky on Ricky ja saa nyt keskittyä perheeseensä. Javier on vanha tuttu ja turvallinen Javier. Kaikki on hyvin. Breath. BLING. Ei, en jaksa avata tinderiä tänään. Ei, en tule Infected Mushroomin keikalle, mikä vähän kirpaisee sieluani. Tänään juon hyvää viiniä ja katson hyvää sarjaa hyvässä seurassa. Ja huominen on huomenna. Saan motivoitua itseni taas hyvään energiaan ja teen ahkerasti työjuttuja kokien itseni hetkeksi taas asiantuntijaksi. Muistan olla hetken kiitollinen tästä ihanasta työstä, jota todella haluan tehdä. Minulla on ollut joitain vaikeampia hetkiä olla motivoitunut työntekoon. Mutta noihin aikoihin vuosi sitten olen ollut aika kadoksissa monen muunkin asian kanssa. Jälkikäteen hävettää, että en ole osannut arvostaa työtäni joka hetki. Tekisi mieli pyyhkiä pois kaikki ne julkituodut ajatukset siitä, että haluaisin lopettaa työni kokonaan. Mutta aina kaikki tärkeä on tullut tehtyä. Ja nyt työt tulee tehtyä taas henkilökohtaisella innostuksella, mistä tunnen ammattiylpeyttä. Ja olen saanut siitä myös positiivista palautetta. Tiedostan taas onnekkuuteni tässäkin asiassa. Mutta ei se  ole tapahtunut ilman ahkeraa opiskelua ja pohjalta aloittamista. Olen tehnyt töitä vuosia sen eteen, että olen päässyt tilaan jossa nyt olen. Ja mielestäni ansaitsen tämän. Mikäli menettäisin tämän, niin kenties ansaitsisin senkin. Asenteeni on stoalainen, mikä tekee kaikesta vähän helpompaa.

Eli, olen taas virittäytynyt viikonlopputunnelmiin kohmeasta aamusta huolimatta. Joudun hillitä itseäni, jotten riskeeraa iltaa Javierin kanssa. Tuskin mitään tavallisuudesta poikkeavaa olisi juuri tänään tarjolla missään juhlimisen kannalta. Pieni kepeä fomo nostaa päätään, mutta en anna sen selitellä minulle mitään siitä, että miksi ihmeessä haluan viettää vapaaillan Javierin kanssa, kun voisin pitää vielä hauskempaa! Suu kiinni fomo. Minulla on aina kivaa Javierin kanssa. Ja jos jokin ongelma illan aikana ilmaantuisi, niin enkö voi milloin tahansa nostaa kytkintä ja suunnata sinne missä ei nukuta? Jep. Toivottavasti en nyt kuitenkaan istuta päähäni nyt liikaa tällaisia ajatuksia. Pyrin myös sivuuttamaan Ronin ihan yhtä taitavasti kuin tähänkin saakka. Edelleenkin tiedän, että meillä on jonkinlainen suora yhteys toisiimme. Jotenkin vain sen tietää ihan sanattomasti, että miten ajattelemme toisiamme. Ei ne ole edes ajatuksia, vaan vain joku yhteinen todellisuus, jonka silloin löysimme, ja joka siellä taustalla pysyy hiljaa, välillä sykähtäen. Ei se tarkoita mitään romanttista, vaan se on jonkinlainen sisaruksellinen magnetismi. Parhaimmillaan voisimme olla läheisiä ystäviä. Mutta ei tänään. Otan puhelimen käteeni ja meinaan kirjoittaa jonkun hauskan ajatuksen Ronille. Mutta sitten lasken puhelimen kädestäni ja annan tilanteen olla, ettei nyt vaan sattuis mitään.

Kiitos, tervetuloa uudelleen

Keskiviikkona menen suunnitelmani mukaan suoraan töistä saunaan ja toivotan Javierille hyvää iltaa työjuttunsa parissa. Fiilikseni on hyvä mutta vähän väsynyt, enkä ehdoin tahdoin haluaisi lähteä ryntäämään lumipyryyn kohti Rickyä. Sanon tämän ääneen hänellekin, ja Ricky vakuuttaa, että jos vain voisi, niin tulisi minun luokseni. Tiedän sen. Ja ehkä pian hän voi sen tehdäkin. Mutta nyt on vielä minun vuoroni liikkua. Yritän suggeroida itseäni innostumaan näkemään vaivaa voidakseni viettää illan Rickyn kanssa. Ehdotan Rickylle, että hän tulisi minua vastaan ulos ja voisimme käydä samalla kaupassa hakemassa jotain herkkuja leffan oheen. Sopii! Itseasiassa Ricky myöntää ettei ole vielä hakenut viiniäkään, joten tapaisimme alkon luona. Noniin nyt on tapaaminen lyöty lukkoon. Varoitan häntä vielä etukäteen, että olen juuri käynyt saunassa enkä aio laittautua kovin raskaasti. Välittömästi Ricky vastaa, ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa meikkini. Hyvä. Kuivaan hiukset nätisti auki ja laitan kevyen kerroksen bb-voidetta kasvoihin ja pienen kerroksen ripsiväriä silmiin. Se riittää. No okei, ihan vähän poskipunaa. Tuiskuinen sää ulkona ei ole ollenkaan niin kurja kuin sisältäkäsin on näyttänyt. Lumi on pehmeää puuteria, eivätkä kevyesti leijailevat pumpulilumet takerru märästi naamaan kuten yleensä. Olo on kepeä kuin lumihiutaleella. Kuuntelen matkan aikana tuttua radiota, jossa nuorella miehellä on kiva ääni. Ja ikävöin hetken kesän juoksulenkkejä, kun aina kuuntelin samaa radio-ohjelmaa. Harmi, ettei talvella tee mieli samallailla lenkkeillä. Saavun viinikaupalle ennen Rickyä. Odottelen häntä muka tutustuen samalla esille asetettuun tilausvalikoimaan, kunnes coolikkaan tyylikkäästi pukeutunut tummahipiäinen Ricky saapuu paikalle. Hän on minua juuri sopivasti yli kymmenen senttiä pidempi, vaikka olen itsekin aika pitkä. Alamme leikkimielisen tarkasti valikoida viiniä ja sanon, että mikä vaan muu käy paitsi ihan alimman rivin viini. Ricky nauraa omalle pihistelylleen ja toteaa, ettei ole pitkiin aikoihin kunnolla juonut viinejä. En minäkään! Vartija seuraa jokaista liikettämme ja myyjä kysyy meiltä henkilöllisyystodistukset ostaessamme Rickyn valitseman keskinkertaisen etelä-afrikkalaisen viinin. Ricky pyöräyttää minulle silmiään lähtiessämme alkosta, ja purskahdamme nauruun miettiessämme kuinka epäilyttäviltä oikein olemme näyttäneet kolutessamme viinejä pörröisiin huppuihimme uppoutuneina. Rickyn luona on aina sellainen kotoisa lämmin valaistus ja puhdas tuoksu. Pyydän häntä valikoimaan meille televisiosta tulevan elokuvan, koska netfliksiä ei saa nyt viritettyä valmiuteen, samalla kun kaadan meille lasilliset. Kaikki tuntuu mukavalta, vaikka hieman epäröin motiivejani olla siellä. Haluanko olla vain kaveri? Haluanko vain läheisyyttä? Miksi kiusaan tätä ihmistä, joka ehkä aidosti pitää minusta ja kenties odottaa näiden hetkien johtavan johonkin oikeaan? Onko se edes mahdollista? En tiedä. Mutta eikö meidän pitänyt elää hetkessä? Ja juuri nyt haluan lojua siinä siemaillen viiniä ja syöden pähkinöitä, ja jutella hymyillen Rickyn kanssa töistä ja säästä ja hänen lapsistaan ja kodinsisustuksesta. 

Miten tähän tilanteeseen on yhtäkkiä päädytty? Että Ricky on ainakin jollain tasolla saanut sen mitä on kohta pari vuotta odottanut. Taas kerran joudun sanomaan, että sinnikkyys palkitaan. Se, että toinen jaksaa minun vastustuksestani huolimatta muistuttaa omasta mielenkiinnostaan ja olla siellä sillä heikolla hetkellä. En melkein haluaisi myöntää sitä, mutta se tehoaa. Silloin kun muut asiat menevät pieleen ja kaipaa seuraa, niin muistaa, että ainiin, toi kiva ihminen on siellä ja haluaa olla kanssani. Itse suhtautuu toiseen itsestäänselvänä hätävarana. Mutta sitten se asenne voi muuttua. Vahingossa opitaan tuntemaan toinen paremmin ja löytämään toisesta sellaisia puolia, joita arvostaa. Ystävyys syvenee. Ja samalla taustalla muistetaan aina se miten toinen on kokoajan ollut siellä. Ja koska oma asenne on alusta alkaen ollut välinpitämätön, niin on itse käyttäytynyt täysin peittelemättä omaa itseään. Ja silti se toinen tykkää sinusta. Olemme käyneet Rickyn kanssa läpi puheissa sen, että en ole valmis mihinkään tapailuun. Vaan elämme päivä kerrallaan ja olemme ystäviä. En siis tietoisesti johdata ketään harhaan. Samaan aikaan sekä tiedän että en tiedä mitä teen. Kai mikä tahansa on mahdollista. Pakko olla, koska en minä muuten antautuisi Rickylle fyysisesti. Jossain vaiheessa iltaa, kun viinipullosta on jäljellä enää yhdet pienet lasilliset siirtyy Ricky minua lähemmäs ja taputtaa reittäni. Sitten sujauttaa kätensä paitani alle ja puristelee rintojani kuin stressipalloja ilman mitään kiirettä. En sano mitään, vaan lojun siinä miedosti hymyillen ja katsellen epäkiinnostavaa nyrkkeilyelokuvaa. Pienen välähdyksen ajan mietin, että onko tämä oikein. Sitten mietin, että haluanko tätä. Mitä haittaa siitä on? En keksi mitään riittävää estettä, vaan innostun taas siitä ajatuksesta, että tämä pikkufantasia on edessäni toteutettavissani unenkaltaisessa kivassa tunnelmassa. Otan sohvalla paremman asennon antaen samalla Rickylle luvan tehdä minulle ihan mitä haluaa. Paitsi pussailla. Olen kuin prostituoitu joka ei anna asiakkaan suudella itseään suulle, ettei tarvitsisi tuntea mitään. Toisaalta, ei Ricky sitä yritäkään. Ihan kohta olemme heittäneet päällivaatteet pois ja pääsen taas fiilistelemään tätä tilaisuutta... hmm... en oikein tiedä mitä tilaisuutta. Tuntea itsensä pieneksi ja avuttomaksi naiseksi? Saada palanen jostain tosi erityisestä seksuaalisesta fantasiasta, johon ei kaikilla ole pääsyä? Olen ahne. Hyväksikäytänkö Rickya? No ihan sama, koska kummallakin on kivaa. Viinistä huolimatta minulla ei ole ongelmaa päästä nopeasti tilaan, jossa sanon ääneen pilke silmäkulmassa, että thank youuu, i am done!  Mutta annan mielelläni Rickylle saman tilaisuuden kääntyessäni hänen allaan vatsalleni ja antaessani hänen olla kimpussani rauhassa pienen hetken lisää. Sitten kauhean kylmän teknisesti nousen ylös ja pukeudun päällivaatteisiini ja siirryn istumaan sohvannurkkaan. Ricky tulee viereeni ja kysyy, että eikö nyt voitaisi edes vähän istua lähekkäin. Hän vetää minut kainaloonsa. Hän haluaa leikkiä parisuhdesimulaatiota. En vastustele vaikka samaan aikaan peloissani mietin, että olen oikeasti kuin joku playboy, joka ei kaipaa mitään hempeilyjä, vaan on jo valmis lähtemään kotiin, kun tehtävä tuli suoritettua. Ehkä koko tämä sinkkuprosessi on tappanut minun tunteeni ja olen kuollut sisältäpäin. Miten muuten voin toimia näin? Kerron Rickylle aikeistani käväistä Taco Bellissa ennen kotiinlähtemistä. Hän vihjaa, että voisin ihan hyvin jäädä yöksi. On selvästi vähän ujo, eikä uskalla suoraan vaatia minua nukkumaan viereensä. Joo voisinkin jäädä, mutta yhtä hyvin voin mennä omaan sänkyyni, mistä aamulla minulla on lyhyempi matka töihin. Ensimmäistä kertaa Ricky on selkeästi aloitteellinen halaamaan minua kovasti ennen kuin pukeudun ulkovaatteisiin ja lähden hyväntuulisesti hakemaan triplajuustoisen quesadillan mukaani kotimatkalle, ennen kuin pujahdan sänkyyni katsomaan jotain elokuvaa yle areenasta, ja jonka alkuminuuttien aikana nukahdan hyvään uneen. 

Olemme jo jutelleet vaikka mistä tänä torstaisena arkipäivänä. Ricky on ehdottanut, että voisimme ensi kesänä lähteä yhdessä road tripille Eurooppaan. Se olisi varmasti hauskaa. Mutta olen yhtä etäinen ja ympäripyöreä kuin aikaisemminkin. Silti lämpimän kaverillinen. En aio sitoutua nyt mihinkään, enkä lipsauttaa mitään, mikä muuttaisi nykyasetelmaamme. Jos jotain kehittyy välillemme enemmän, niin tapahtukoot niin sitten kun aika on oikea. Mutta se ei ole nyt. Miksi? En tiedä. Ei ole mihinkään kiire. Haluan nauttia olostani juuri näin niin kauan kun oloni on hyvä. Kerrankin minulla on sellainen olo, etten koko ajan tarvitse jotain mitä minulla ei ole. Ja en oikeasti usko, että olen ainakaan lopullisesti tunteellisesti kuollut. Olen olosuhteiden uhri. Mukautunut ympäristöni pakottamaan muottiin. Hah. Tänään aion taas viettää kivan koti-illan, sillä ihme kyllä viikonloppu on taas ovella. Rickyllä on kai muuta menoa liittyen perheeseensä, joten minun ei onneksi tarvitse miettiä hänen tapaamistaan enää tällä viikolla. Ricky on ollut naimisissa erittäin kauniin vaalean naisen kanssa. Ovatkohan he jo virallisesti eronneet? Toivottavasti. Aion myös punnita haluani tavata Javier, jota olen kaivannut. Dimistä ei ole kuulunut mitään. Tyhmä Dim, edelleen.

Välipäivä

Aika lentää taas melkein liian vauhdikkaasti. Taas on rauhallinen alkuviikko sujahtanut jonnekin ja käsillä on keskiviikko, jonka illalle olen saanut kutsun Rickyltä viettämään iltaa. Olen alkanut saada Rickyltä hyvänyönviestejä viime päivinä. Olemme kinastelleet keskusteluissamme entistä leppoisammin, kun hän kertoo että jos en vietä hänen kanssaan aikaa iltaisin, niin hänellä ei ole muuta tekemistä kuin lähteä ulos baariin. Ja sitten torun häntä liiasta juhlimisesta, vaikka tiedän että hän liioittelee kokeillessaan, että saako siten minun seuraani jotenkin helpommin. Ei saa, vaan toivotan hauskaa iltaa samalla kun valmistaudun hautautumaan tyytyväisenä netflixin ääreen.  Lisäksi valitan hänelle sivulauseessa, että joka kerta kun tulen hänen luokseen niin tuon kaikki tarjottavat mukanani, ja seuraavaksi olisi mielestäni hänen vuoronsa keksiä meille iltapalaa ja tarjota lasilliset. Keskiviikkona jutellessamme hän kivahtaa minulle ettei ole mikään pummi! Ja sitten katoaa linjoilta loukkaantuneena. No olethan sä mun silmissäni pummi, jos aina pyydät tuomaan jotain tai vähintäänkin polttelet kaikki jointtini ja juot kaikki viinini, etkä ikinä itse tarjoa mitään. Vastavuoroisuus, ding ding ding. Tiedän, etteivät nämä miehet tee sitä tarkoituksella. Eikä koko asia edes ole kovin kummoinen. Eivät he vain jostain syystä tajua miltä tilanne alkaa näyttäytyä pidemmän päälle. Paitsi jos sen sanoo ääneen. Ihan sama juttu tapahtui vielä pahemmin Jukan kanssa, ja itseänihän voin siitä syyttää. Mutta onneksi osaan avata suuni ja se usein muuttaa tilanteen. Nytkin Ricky lepyttyään kertoo hakeneensa varalle viinipullon jos vaikka tulisinkin kylään. Selvä, harkitsen asiaa. Vaikka ei sillä viinipullolla ole todellisuudessa mitään tekemistä sen kanssa, että menenkö kylään vai en. Jossain vaiheessa vain oma vieraanvaraisuuteni alkaa ärsyttää omaa itseäni ja kaipaan tasoitusta, jotten tuntisi olevani heikommassa seurassa. Koko tämä aihe kuulostaa typerältä, joten ehkei sitä tarvitse ajatella enempää. En todellakaan ole sellainen ihminen joka jaksaa murehtia siitä, että kuka tarjoaa mitäkin. Mutta jossain kai ne rajat kulkee. Ehkä minua oikeasti häiritsee jos toinen on ihan persaukinen? 

Olen meinannut avata taas keskustelun Javierin kanssa, koska jotenkin kaipaan hänen tasaista ja turvallista seuraansa. Vaikka se innostus aina laantuu kun emme olekaan niin tiivisti yhteyksissä kuin aina tapaamistemme jälkeen odotan, niin tiedän, että jos vain kohtaisimme, niin olen taas onnellinen siitä että saan viettää aikaa hänen kanssaan. Jostain syystä kuitenkin suunnitelmien lukkoonlyöminen on tosi haastavaa, koska viimeiseen pisaraan asti haluan odottaa mikä oma fiilikseni on. Javierin ajattelun innostamana lähetänkin hänelle viestin, jossa kerron jotain pinnallista suunnitelmistani koskien uuden asuntoni sisustamista. Olen saanut asunnon tarkemmat mitat käsiini ja pystyn nyt tekemään valmiiksi suunnitelmia koskien huonekaluvalintoja, mutta koitan silti olla ajattelematta asiaa ennen kuin se on oikeasti ajankohtaista. Muuten tulen liian malttamattomaksi. Aion tehdä pieneen asuntoon lämpimän ja siistin hotellihuonetunnelman. Ei mitään turhia ruokapöytiä vaan keskipisteeksi saan toivottavasti asetettua suuren ja korkean sänkyni yöpöytineen. Sitten asetan yhdelle pitkälle ikkunaseinälle kauniit vaaleasävyiset läpikuultavat verhot, jotka kattavat koko seinän lattiasta kattoon ja seinästä seinään. Kaikkia muita seiniä koristaa kauniit lempitaideteokset, ja joka paikka on valaistu kauniilla lattia- ja pöytävalaisimilla, joita minulla on jo valmiiksi riittävästi. Asennan asunnon kiinteiden vaatekaappien oviin peilit, jotka elävöittävät pientä tilaa. Kirjakokoelmani ja muutamat valikoidut henkilökohtaiset esineet tuovat sen kotoisan ja persoonallisen kosketuksen tilan näkyviin osiin. Joo, ei toki mietitä vielä tätä koko asiaa yhtään, ei. BLING. Ricky kysyy miksi olen niin hiljainen ja tarkoittaako se etten halua nähdä tänään. Pyöräytän henkisesti silmiäni ja totean Rickyn olevan draamaqueen, sillä olen vain ihan normaalisti töissä, enkä mukana missään mykkäkoululeikeissä. Hän nauraa ja toivoo että jaksaisin illalla tulla kylään. BLING. Javier vastaa viestiini ja kyselee tarkkoja yksityiskohtia muutostani ja muusta. Tekisi mieli ehdottaa että tapaisimme viikonloppuna, mutta en vaan saa muodostettua sitä kysymystä ulos näppäimistöstäni. Joten tyydymme juttelemaan niitä näitä iltapäivän aikana samalla kun pehmeännäköinen lumi peittää ulkona joka paikan. Ja samalla kun syön puolikkaan suklaalevyn. Aion mennä töistä suoraan ihanaan lämpimään saunaan. Juuri näillä kylmillä ilmoilla se kelpaa paremmin kuin yleensä. Ricky lähettelee minulle typeriä kehuvia viestejä, eikä ymmärrä, että mitä enemmän saan tekopyhän kuuloisia ylistyksiä, niin sitä vähemmän minun tekee mieli lähteä hänen luokseen. Katsotaan, mikä fiilikseni on illemmalla. 

sex on lsd

Nukun erittäin hyvät yöunet kohti tiistaita. Ulkoilma tuntuu kylmemmältä kuin vielä kertaakaan tänä talvena, enkä tiedä miten selviää sitten jos oikeasti pahat pakkaset iskevät vielä tänä vuonna. No vielä en ole ottanut käyttöön paksua aitoa villaneuletta tai sukkahousuja farkkujen alle. Aurinko paistaa kylmänä ja mieli on yhtä kirkas kuin sää. Aamupäivän aikana saan tuntea oikein nauttivani työstäni ja lähetän taas pienet kiitokset mielessäni ylöspäin. Noniin, siis. Olemme Rickyn kanssa kahdestaan hänen luonaan perjantai-iltana nauttien parista kylmästä oluesta ja chillaamisesta. Hänen ystävänsä ovat lähteneet pois kivasta illanvietostamme ja epäilen Rickyn järjestäneen meille tilaisuuden olla kaksin. Nyt se on siis siinä käsillä. Se tilaisuus toteuttaa fantasia. Oloni on ihan samanlainen kuin unessa, jossa yhtäkkiä tajuaa kaiken olevan unta, ja minä voin tehdä mitä vain välittämättä mistään moraaleista tai muista pikkuyksityiskohdista. Kyllähän kaikki tietävät ne onnistuneet seksiunet. Tässä on juuri sellainen fiilis. Tiedän, että Ricky on valmis mihin tahansa eikä minun tarvitse kuin vain antaa mennä. Vaikka koen pienen epämukavuuden siinä, että muut lähtevät kesken kaiken pois juhlista, niin pystyn nopeasti suhtautumaan tilanteeseen hyvin. Tottakai nyt hyödynnän tämän ihan täysillä. Otan rennomman asennon sohvalla ja katson kelloa. Vielä on pari tuntia aikaa ennen kuin klubilla kannattaa lähteä. Se saa luvan riittää. Otamme pienet annokset lsd:tä. Se on loistava yhdistelmä kevyen kannabiksen kanssa. Olosta tulee tosi tuntoherkkä ja kuumottava. Kuten olen aikaisemmin kuvaillut, joskus koko kroppa on kuin yksi iso orgasmi ja vartalon läpi kulkee sähköiskun kaltaisia väristyksiä, jotka tuntuvat kihelmöivän hyviltä. Se on mahtavaa ihan sellaisenaan. Mutta miten kivaa onkaan hyödyntää nuo olotilat jonkun toisen kanssa (tai joskus ihan yksinään). Toki saimme Jukankin kanssa hyödynnettyä näitä jälkitiloja etenkin muutamina hitaina sunnuntaina. Vaikka pääosin tunnenkin oloni niin hyväksi etten ole kaivannut mitään läheisyyttä keneltäkään. Ehkä nyt opin hyödyntämään uudella tavalla tämänkin asian. Kaikista parhaimmat fyysiset herkkyydet aikaansaa kokemukseni mukaan taikasienet. Mutta mikä tahansa näistä peruspäihteistä vähintään tuplaa kaiken nautinnon. Juuri niinkuin unessa, jos onnistuu pääsemään toteuttamaan jotain epätodellista fantasiaa, niin se tuntuu ihan kauhean hyvältä. Ainakin minä saan unissani orgasmeja erittäin helposti. Siispä, olo on kuumottava ja kihelmöivä. Makaamme Rickyn kanssa vierekkäin sohvalla ja annan hänen silitellä minua vapaasti. Ricky sanoo, ettei tahdo käyttää tilannetta nyt mitenkään hyväkseen liikaa. Naurahdan ja sanon, että tiedän tismalleen mitä olen tekemässä. Ihan kuin olisin keskellä jotain jännittävää roolileikkiä. Se en ole minä, vaan se on tehtäväni nyt tässä unenkaltaisessa fantasiassa, joka on totta. Olemme tosi rentoina ja juttelemme koko tilanteesta humoristisen kepeästi. Sanon ääneen, että on tosi kiva päästä kokeilemaan tieteen nimissä miltä kunnon toiminta nyt tuntuu, kun joka paikka on tulessa. Ricky on innoissaan ja sanoo että hänen olonsa on tosi kiihottunut tämän koktailin yhteisvaikutuksesta. Vaikka samalla ujosti toteaa, että tilanne on outo, koska ensisijassa olemme ystäviä. Nauramme ja Ricky riisuu kiristävät farkut joiden alla hänellä on vielä ohuet verkkarit, joita vasten painautuu ihan kauhea stondis. Kikatan sohvalla ja Ricky nauraa ja selittää ettei voi sille mitään. Sitten hän tulee taas viereeni sohvalle ja sanon, että ollaan vain rennosti ja katsotaan miten tilanne etenee. Ricky silittelee minua ja jokainen kosketus lisää intoani. Katsomme samalla jotain musiikkivideoita, kun Ricky laittaa käden farkkujeni haariuksiin ja painaa kuuman kätensä minua vasten. Napit aukeavat ja päällivaatteet lähtevät lattialle. Olen innoissani siitä, että nyt se tapahtuu. Ja kaikki tuntuu rennon fantastiselta. Ricky nousee viimeinkin riisumaan pois verkkarinsa enkä melkein tohdi katsoa hänen varustustaan. Sitä katsoessa tulee sellainen epäuskoinen olo, että ihanko totta kohta olen tuon armoilla. Olen aiemmin kertonut, että koolla ei ole minulle mitään merkitystä nautinnon kannalta, ja olen edelleen ihan samaa mieltä. Mutta kyllä se luo erilaisen asetelman koko aktiin. Ricky palaa viereeni ja haluaisi että nostan jalkani hänen kylkensä päälle, mutta sanon että haluan olla alla. Ricky siirtyy myöntyen päälleni. Kai tilanne on vähän hassu. Mutta hyvällä viattomalla tavalla. Ihan kuin kaksi teiniä kokeilisi jotain ensikertaa. Ricky pussailee aluspaitani läpi rintojani. Minulla ei ole rintaliivejä ollenkaan. Hän tahtoisi pussailla naamaani ja sotkeä käsillään hiukseni, mutta sanon kihertäen, että meikkiä ei saa sotkea. Sitten pääsemme itse toimintaan. Alkuun on otettava ihan hitaasti ja se tunne on kai se paras. Ne ensimmäiset hetket kun siinä on jotain valtavaa vastaanotettavana. Ekstrana vielä kaikki tämä tuntoherkkyys ja kuumotus. En voi valittaa. Touhuilemme siinä varmaan tunnin johonkin transsiin vaipuneina huohottaen. Sitä ei voi verrata tavalliseen seksiin. Se on joku bonustaso. Huomaan, miten sitä mukautuu tuollaiseen tilanteeseen aika nopeasti. Siis oma kroppa joustaa ja sopeutuu niin, ettei sitä alkuvaiheen kivaa kiristävää tuntumaa enää samallailla saa kokoajan. Siinä kai jotenkin puutuu niin ettei voi kun vain olla. Toisin kuin toisen pienemmän varustuksen kanssa pystyy itse puristelemaan lihaksia ja vaikuttamaan enemmän tilanteeseen. Molempi parempi. Meillä on hauskaa. Voin olla aivan täysin rennosti. Se on tosi vapauttavaa. Ei tarvitse hävetä tai peitellä mitään. Esitän vapaasti toiveita ja kaikki on kauhean luonnollista. Sitten puhelimeni soi. Se on Jukka. En vastaa, mutta havahdun takaisin oikeaan maailmaan. Irtaannumme hymyillen ja tarkistan puhelimeni viestit. Jukka olisi pian hakemassa minua seurueensa kanssa samalla taksilla sopimallemme klubille. Ainiin bileilta on edessä! Sanon Rickylle että minun on kohta lähdettävä. Alan siistiytyä ja pukeutua. Ricky koittaa sovittelevasti saada minua jäämään, mutta tiedän että nyt on mentävä. Se äskeinen tosi painava ihana taika alkaa haihtua. Kummallakin oli hauskaa. Tieteellinen kokeemme onnistui ja voimme jatkaa sitä myöhemmin. Kiitän hauskasta seurasta ja lähden pihalle ja kohti tanssilattiaa. 

Yleensä Jukka ei jaksa lähteä klubeille, mutta jostain syystä hän on nyt ystävänsä kanssa innostunut ideasta oma-aloitteisesti. Suuntaamme klubille, jossa minä pääsen tanssilattian makuun kun Jukka kaverinsa kanssa keskittyy istuskelemaan sivustalla tai tutustumaan uusiin ihmisiin. Huomaan kuinka Jukka ärsyyntyy sivussa jos joku mies tulee juttelemaan minulle. Silloin hän usein tulee paikalle muka jonkun tärkeän asian kanssa voidakseen koskettaa minua olalle kädellään antaakseen muille merkin, että hänellä on jonkinlainen erityisoikeus minun seuraani. Ärsyynnyn välittömästi ja käsken häntä lopettamaan lääppimisen. Alkaa heti ahdistaa. Edelleenkin hän siis elättelee toiveitaan. Siksikö hän yhtäkkiä halusi tulla samalle klubille kanssani? No omapa on ongelmansa. Minkäänlaisia mahdollisuuksia ei ole. Kello alkaa käydä kohti pilkkua ja päätämme napata Jukan kanssa taksin ja lähteä jatkoille yhteisen ystävän Simon luokse. Siellä valvomme ihanissa fiiliksissä aina keskipäivään saakka, kunnes valun kotiin pitämään pienen lepohetken ennen uutta iltaa. Nukahdan kotona lähes kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen herään pirteänä ja innokkaana uudesta illasta. Minulla on vielä tässä vaiheessa pieni toive Dimin suhteen, mutta hänen vastauksensa viestiini ei yllätä minua. Dim on muka väsynyt eikä jaksa tehdä mitään. Haista kukkanen. Punnitsen vaihtoehtojani. Juttelen Javierille, joka ei ehdota mitään, mutta joka ottaisi minut luokseen jos tahtoisin. Alan valmistautua valitsemalla illaksi puhtaat vaatteet. Kampaan hiukset ja käyn puolisuihkussa. Meikkaan vanhan meikin päälle pienen ehostuksen. Se riittää. Kukaan ei huomaa mitään. Sitten Jukka herää omilta uniltaan ja ehdottaa, että jatkaisimme ystävän luona siitä mihin aamulla jäimme. Oli niin kivaa. Joo miksei! En ota Javieriin enää yhteyttä vaan päätän juhlia tänäänkin. Simon luona on paljon porukkaa ja meillä on jälleen niin kivaa ettei melkein tekisi mieli vielä sunnuntaina kello yhdeltä iltapäivällä lähteä kotiin. Mutta olen järkevä ihminen, jonka aivot toimivat aika hyvin noinakin hetkinä. Joten lähdemme Jukan kanssa samaa matkaa kohti omia kotejamme. Siellä Simon luona hän on välillä alkanut jankuttaa taas ihanuuttani ääneen, jolloin olen pyytänyt häntä lopettamaan. Ja nytkin saan vielä viestin perääni siitä, kuinka Jukka kertoo ikävöivänsä minua. En reagoi siihen mitenkään. Parempi pitäytyä selvästi friendzonella. Uskon, että pääsemme tästä vaiheesta taas puhtaaseen kaveruuteen. Sunnuntaina otan taas pikkuiset unet ennen kuin  tapaan sukulaisiani ja vietämme hauskan energisen illan yhdessä. 

Nyt on siis kiva uusi viikko käynnissä. Sain toteutettua yhden odotetun fantasian. Joka ei ole fantasia, vaan realismia. Olemme jutelleet Rickyn kanssa ja hän haluaisi nähdä heti lisää. Vieläkin hän rakastaa minua. Oma suhtautumiseni ei ole muuttunut häntä kohtaan suuresti, mutta ajatus ajanvietosta hänen kanssaan tuntuu hyvältä. Lämpimältä. Me tulemme niin kivasti toimeen toistemme kanssa. Meillä on hauskaa sekä kahdestaan että ystävien seurassa. Ricky on aina kohdellut minua hyvin. Joten jos siltä tuntuu, niin menen taas joku ilta tällä viikolla hänen luokseen. Voihan se olla, että Dimkin ehdottaa uutta tapaamista, kuten feidauksensa yhteydessä lupaili, mutten laskisi sen varaan yhtään mitään. Tyhmä Dim. Silti on mukavan seesteinen olotila. Jossain takaraivossa ihan vähän kummittelee haamukutina siitä, kuinka onnellista elämää Roni vaikuttaa yhtäkkiä elävän. Emme ole uudenvuoden toivotusten jälkeen olleet sen kummemmissa puheissa. Mutta ei ole mitään asiaakaan. Sehän on vain hyvä, jos hänellä menee noin hyvin. Se tarkoittaa, että minäkin voin vielä saada aivan kaiken mitä ikinä elämässä haluan. Mutta on kai parasta olla sen kummemmin haluilematta mitöön jos jo nyt asiat ovat ihan riittävän hyvin. Minulla on kiva ystäväpiiri, josta löytyy jos jonkinlaista viihdykettä erilaisiin tilanteisiin, ja se riittää jo aika pitkälle. Haluaisin suunnitella jonkun kanssa matkaa. Mutta en Jukan, joka varmasti lähtisi kanssani minne tahansa. Olisi kiva, että pian voisin olla sellaisissa romanttisissa väleissä jonkun kanssa, että pääsisin taas ihanalle matkalle hyvässä seurassa.

Perjantai

Leppoisa mukava maanantai sujuu soljuen eteenpäin. Kuin automaatiolla jutustelen niitä näitä työkavereiden kanssa jopa innokkaana, ja naputtelen ahkerasti pakollisia paperihommia tietokoneella makeutettua vaniljateetä lipitellen. Selaan tauolla somet ja tykkäilen joistain läheisten ystävien kuvista, joita en viikonloppuna ole nähnyt, kun olen unohtanut koko facen ja iigeen olemassaolot. Vastailen mukavia kuulumisviestjä Javierille ja Rickylle, jotka molemmat kutsuivat minut luokseen viikonloppuna, mutta joista vain toisen ehdin tavata. BLING. On lounasaika ja Ossi kertoo olevansa sairauslomalla. Hän on ehkä humalassakin. Minusta on tullut alkoholin liikakulutuksen vastustaja. Taas kehun Ossille sitä, kuinka minä olen täysin pirteänä töissä, vaikka tulikin valvottua taas kaksi yötä vain pienillä päiväunilla, mutta alkoholiin ei tullut juurikaan koskettua. Uskon, että se on se oleellinen juttu. Alkoholi on se mikä tekee väsyneeksi, vie energian ja pilaa kehon tasapainon niin, että pitää taas päiväkausia koota itseään. Ihanaa kun olen vapautunut siitä! En edes muista miltä tuntuu olla humalassa. Se kiva lämpö, jonka pari viinilasillista tuo riittää aivan mainiosti silloin tällöin. Olen jotenkin täynnä energiaa. Tekisi mieli touhuta jotain järkevää, kuten valmistella muuttoa käymällä jotain vaatekaappeja tai muita tavaroita läpi. Mutta turha aloittaa niitä prosesseja vielä ja jättää mitään kirppis- / kaatopaikkakasoja minnekään lojumaan nyt, kun kuljetusta isommille tavararöykkiöille ei kuitenkaan kannata erikseen järjestää ennen varsinaista muuttoa. Ja muutenkaan en omista niini paljoa mitään, että saisin tuollaiseen kulutettua yhtä iltaa enempää aikaa. Parempi säästellä! Mennyt viikonloppu on ollut tosi monipuolinen. Sain tehtyä vähän kaikenlaista mitä halusinkin! Ja fiilis on tasaisen hyvä, vaikka muutama sellainen odotettu juttu jäikin toteutumatta. Voisin olla murheissani siitä, että nyt ennakkoaavistukseni osui oikeaan, enkä onnistunut tapaamaan Dimiä. Tein kaiken täydellisen oikein. Mitä muuta olisin voinut tehdä? Osoitin innokkuuteni, varmistin meille sovitun päivän tapaamiselle. Tapaamispäivänä olen odottanut maltillisesti alkuiltaan ja sitten kysellyt varovaisen iloisena, että nähdäänkö kuten piti. Ja sitten vastaanottanut selityksen siitä, kuinka Dim on väsynyt ja tahtookin levätä kotona koska on juhlinut niin monena menneenä viikonloppuna. Paskanmarjat. Hänellä on joku epävakava tapailu menossa, eikä kehtaa tavata minua samaan aikaan. Ihan varmasti. Ei hän muuten tekisi näin. "Entisessä tilassani" olisin ihan loukkaantunut ja sydänsärkyinen, mutta nyt ajattelen vain, että arvasin! Ja alan keksiä muuta tekemistä. Oikeastaan tässä lauantain ja sunnuntain välissä jo ehdin unohtaa koko Dimin feidauksen. Joten ehkei se sitten ollut minulle niin merkityksellinen odotettu tapahtuma, kuin olin ajatellut. Tai sitten oikeastkin vain osaan suhtautua kaikkeen paremmilla mittakaavoilla. Nyt voin ottaa aivan rennosti ja odotella aikooko Dim itse ryhdistäytyä aloitteissaan, vai jääkö juttumme taas leijumaan ilmaan moneksi kuukaudeksi. Iso miinuspiste hänelle. Ja pudotus pois prioriteeteistani. 

Kuten aiemmin olen maininnut, niin perjantaina Javier aloittaa keskustelun kertomalla, että aikoo ottaa tänään täysin rauhallisesti, ja jos vain tahdon, niin hän voisi kattaa meille viinilasit sohvan ääreen. Miksei hän ehdottanut tätä viime viikonloppuna, kun sitä olisin odottanut? Olen kuitenkin jo ehtinyt innostaa itseni niin perjanteiseen fiilikseen, etten halua peruuttaa sovittuja drinkkejä Jukan ja Ossin kanssa, sekä Rickyn luona piipahtamista. Vaikka juuri nyt maanantaina ajatus ihanasta illasta Javierin kanssa tuntuu tosi houkuttelevalta, niin tuolloin vapaa ilta kavereilla ja klubilla voittaa Javierin ehdotuksen. Se kaikista kuumin into häntä kohtaan edellisen tapaamisemme jälkeen on ehtinyt laantua. Se, että hän olisi ykkösvalintani. Kuitenkin olen avannut keskustelun hänen kanssaan lauantaina, sekä tänään maanantaina muistuttaakseni häntä olemassaolostani ja varmistaakseni, että sitten kun siltä tuntuu, niin voimme taas viettää aikaa yhdessä. Kaikki on siis hyvin. Siispä perjantaina minulla on päällä juhlatunnelma kun lähden keskustaan tapaamaan pikaisesti Jukkaa ja Ossia vakkaribaariini. Siellä otamme yhdet drinksut ja vaihdamme pikaisia kuulumisia kuin hyvät ystävät konsanaan. Minun uudet ystäväni. Sitten Jukka lähtee ystävänsä juhliin ja Ossi omiinsa, kunnes meidän on määrä tavata myöhemmin yössä. Minulla on siis muutama tunti aikaa tehdä mitä tahdon. Ja mitä ensimmäisenä teen? Kysyn onko Ricky nurkan takana kotona. Hän vastaa heti, että on. Tuletko? Hän kysyy pyytämättä ja kertoo, että istuu iltaa parin kaverin kanssa. Okei, eli ei olla kaksistaan, mutta ei se mitään! Iloisena lähden Rickyn luokse tietäen että illasta on tulossa ihan kiva joka tapauksessa. Saavun hänen luokseen ilman että minun enää tarvitsee miettiä, että mikä talo se nyt oli. Minulla on maailman huonoin suuntavaistoi, mutta aina tulee se sellainen raja vastaan, milloin asiat muuttuvat uusista tutuiksi, ja sen tuntee kaikessa. Pääsee sellaiseen zoneen, mistä ei ole enää paluuta täyteen tuntemattomuuteen. Me olemme näin tuttuja. Näin kavereita. Että tästä jää aina jäljelle jotain. Olohuoneessa istuu pari hänen kaveriaan. Hyvä rento musiikki soi taustalla. Joku polttaa jointtia. Kiva fiilis. Tervehdin uutta kaveria kädestä pitäen, mutta toisen olen jo tavannut monta kertaa. Olemmehan me Rickyn kanssa aina välillä viettäneet hetkiä kesällä puistoissa tai yksillä, ja kummallakin on ollut silloin omia kavereita mukanaan. Selitän siinä, että aion varmaan lähteä tanssimaan, mutta kiva nyt chillata hetki. Vaihtelemme biisejä ja kaikki ovat leppoisalla hymyilevällä tuulella.  Kuluu pari tuntia niitä näitä jutellen ja rennosti ottaen. Kunnes yhtäkkiä Rickyn ystävät alkavat tehdä lähtöä. Mietin, että onko Ricky pyytänyt heitä poistumaan ja sanon ääneen, että onpa harmillista jos ei voida jatkaa hengailua vielä vähän pidemmälle. Mutta Ricku vakuuttaa, että ystävien täytyy jo lähteä. Jäisimme siis kahden. Ja tiedän ihan heti mitä se tarkoittaa. Olen juuri ollut rennossa istuskelufiiliksessä, enkä ole ajatellut enää vähään aikaan minua ja Rickyä sängypuuhissa. Mutta nyt se on taas yhtäkkiä tapetilla. Vilkutan heipat ystäville ja minusta tuntuu vähän inhottavalta, jos he tietoisesti poistuvat sen takia, että Ricky saisi kanssani mahdollisuuden. Mutta onko sillä jotain väliä? Kai kuka tahansa ystävä tekisi niin. Ricky on hyvin maltillinen, mutta tulee viereeni istumaan. Päätämme polttaa vielä yhden jointin ja sitten sanon, että viivyn vielä hetken, kunnes lähden tapaamaan muita ystäviäni klubille. Ricky nyökyttelee hyväksyen päätään samalla kun siirtyy lähemmäs minua.

Hups, maanantai onkin kulunut sukulaisten seurassa ja ruokakaupoilla ja laiskotellessa. Nyt hyppään sänkyyn katsomaan jotain hölmöä hetkeksi kännykältä kunnes nukahdan ja pääsen aloittamaan kivan tiistain! Fiilistä vähän kolautti tänään naamani eteen pyytämättä lävähtänyt Ronin uusi rakkaudenjulistus tältä päivältä. Joo, on jo tullut selväksi! Hän on maailman upein ja ihanin ihminen. Kyllä. Jep, teillä on ihania tulevaisuudensuunnitelmia. Pitääkö sitä nyt ihan kokoajan julkisesti toitottaa. Nielen pienen ymmärtämättömän kateudenpistoni melko vaivattomasti. Ehkä minua jotenkin harmittaa, että Roni on esitellyt minua läheisilleen ainutlaatuisena naisena, ja sitten hetkeä myöhemmin julkistaa rakkautta toiseen, jota oli minulle haukkunut. Kai se saa jotenkin vielä pistää, vaikka en enää haluaisikaan palata takaisin siihen limboon. Pääosin olen ollut ajattelematta Ronia lähes laisinkaan. Joten suunta on aivan oikea.

Anna sen soida

Heti ensimmäisenä aamulla vilkaisen puhelimeni näyttöä tarkistaakseni, että ehdinkö käydä hammaspesulla ennen kuin seuraava torkutus alkaa soida, ja huomaan viestit Elinalta, Javierilta sekä joltain tuntemattomalta tytöltä joka kysyy tiedänkö jotain hänen poikaystävästään. On perjantai! Tiedän jo etukäteen, että työpäivä tulee sujumaan nopeasti ja kivasti, vaikka ne musiikkikuulokkeet ovat edelleen epäkunnossa ja tylsiä paperihommiakin riittää. En ole vielä tehnyt mitään suunnitelmia, vaikka olemmekin jutelleet Rickyn kanssa edellisiltana vihjailevasti niin, että hän alkaa muotoutua silmissäni jonkinlaiseksi seksisymboliksi. Odotan rauhassa hänen yhteydenottoaan, jotten nyt yhtäkkiä vaikuta naurettavan innostuneelta, kun olen ensin lähes pari vuotta ollut joko kylmän välinpitämätön tai puhtaan kaverillinen häntä kohtaan. Ricky ei ole mitenkään epätoivoinen ihminen seuransa suhteen. En tiedä olenko jossain vaiheessa ajatellut niin, koska hän on itse ollut niin vilpittömän avoin hokiessaan rakkauttaan minuun. Että olen ajatellut, ettei hän ansaitse seuraani? Että hän on jotenkin alempiarvoinen? En tosiaankaan osaa sanoa, mutta hänellä on kaunista seuraa riittämiin ilman minuakin. Jätetään tämä tilanne hautumaan rauhassa. Katsotaan mitä Javier haluaa kertoa minulle kuudelta aamulla ennen töihinlähtöään. Ei yhtään mitään! Eli se on sitä parasta kommunikointia, kun toinen tahtoo lähettää viestin, jossa ei ole mitään muuta sisältöä kuin se, että hän on nukkunut hyvät yöunet. Ihana Javier. Vastaan hänelle kertoen omista yöunistani ja siitä, kuinka kissani on aamuyöllä kanniskellut pientä pehmoleluaan ympäriinsä huutaen kuin nariseva epävireinen villieläin. Sitten helpotan parilla sanalla jonkun tytön olotilaa kertomalla, etten ole kuullut hänen poikaystävästään mitään ikiaikoihin. Mies on joku lapsuudentuttavani, joka on kertonut joskus viime vuonna tyttöystävälleen tapailleensa minua. Eikä näköjään tyttöystävä ole uskonut, kun jo viimeksi nauraen kerroin etten ole kunnolla tavannut Lauria yli viiteentoista vuoteen. Tällaisia jotain pikkukummallisuuksia aina välillä ilmaantuu jostain, eivätkä ne liikuta minua kauheasti. Eräänkin kerran joku tuntematon ihminen jaksoi lähetellä minulle stalkkausviestejä parin viikon ajan todistaen, että on tiennyt missä olen ja kenen kanssa. Hän haukkui kenkiäni rumiksi. Se oli vähän pelottavaa, mutta mitäs tuossa voi muuta tehdä kuin kutsua tyypin drinkille. Ei tullut. Yhden kerran eräs entinen deittini kertoi, että joku nainen on ottanut häneen yhteyttä ja udellut tietoja minun elämäntilanteestani. Nainen oli väittänyt tuntevansa minut, mutta ainakaan minä en tuntenut häntä nimen tai kuvan perusteella. Sellaista sattuu. Onneksi minulla on jonkinlainen omakin elämä, niin en jaksa miettiä näitä sen enempää.

Jännittävä viikonloppu on edessä. Tuntuu että on ikuisuus siitä, että olemme sopineet tapaavamme Dimitrin kanssa lauantaina. En tiedä miksi, mutta olen edelleenkin tosi epäileväinen, että toteutuuko tapaamisemme. Olemme aiemminkin puhuneet, että joo nyt ihan varmasti nähdään, mutta sitten hänestä ei taas kuulu mitään. Kunnes yhtäkkiä hän ottaa yhteyttä, kuten viime viikonloppuna. Nyt olen ollut tehokas ja pitänyt huolta, että päivä tapaamisellemme on sovittuna. Mutta korostiko hän viestissään sitä, että käydään vain yksillä? Että kyseessä ei ole mikään illanvietto, vaan vain nopea kohtaaminen jossain välissä muiden kiireiden keskellä? Ehkä itse vain tulkitsen hänen viestinsä negatiivisemmin kuin pitäisi. No mutta, se on vasta huomenna se! Eli joskus miljoonan vuoden päässä. En tänään ota häneen mitään yhteyttä, palataan asiaan huomenna. Sen sijaan tänään on tarkoitus tavata Jukka, jonka kanssa meillä on hyvä bisnesyhteistyö viikonloppujen viihdemenojen suhteen. Olen myös jutellut hänen ystävänsä Simon kanssa, joka tahtoisi pitkästä aikaa törmätä ja juhlia samassa porukassa. Joo, ehkä, ehkä! Vilkaisen somea ja tarkistan onko Ricky aktiivisena siellä odottamassa minua luokseen kylään. Olen saanut nyt päähänpinttymän tästä keskeytyneestä tapaamisestamme keskiviikolta. Haluaisin saattaa sen loppuun. Kummallista, että yhtäkkiä ajattelen näin paljon lihallisia iloja, kun niin pitkään halusin vain keskittyä juhlimiseen ilman mitään kiinnostusta miesseuraan. Mutta parastahan tässä kaikessa on se, että jos minulle iskee puute, niin vaihtoehdot ovat rajattomat. Jos haluan älykästä seuraa miehestä, joka katsoo syvälle silmiin ja ottaa kädestä kiinni kertoessaan uudesta työprojektistaan ennen laatutakuutoimintaa, niin soitan Ninolle. Nino on samaan aikaan äärimmäisen kohtelias, mutta jännittävä vetäessään alushousuni pois jalastani se seksikäs ilme kasvoillaan. Sitten hän saattaa kumartua yöpöydän laatikolleen, jossa on ehkäisyvälineiden lisäksi erilaisia leluja, joiden kokeilua hän ehdottaa kuin aamukahvinkeittoa. Minä ujosti hymyillen kohautan olkapäitäni ja sanon, että me voidaan tehdä ihan mitä vain! Ja sitten tehdään. Ja kummankin tyytyväisyys on taattu. Sitten Nino pyytää minut kainaloonsa makoilemaan hengästyneenä, missä kuuntelen kun hän ääneen lukee jotain hassuja juttuja puhelimeltaan, kunnes hänelle tulee nälkä. Silloin hän nousee ja laittaa bokserit jalkaansa. Minä jään pyörimään alastomana sänkyyn, kunnes pikkuhiljaa pukeudun ja nousen vastaanottamaan joko kahvia tai jonkun kylmän juoman kellonajasta riippuen. Siinä sitten makoilemme toistemme sylissä puhumassa niitä näitä kuin käsillä olisi maailman luonnollisin tapahtuma. Tai jos haluan eksoottista marginaalifantasiat täyttävää toimintaa, niin menen Rickylle. Rickylle, joka täyttää vaativatkin odotukset jo pelkästään fyysisellä olemuksellaan, mutta sen lisäksi osaa eleillään saada aikaan niin painostavan ilmapiirin, että olo villiintyy väkisinkin. Minulla ei ole tästä kuin yksi kokemus, jonka perusteella Rickyn puhti ja uusintavoimavarat ovat loputtomat. Ja ehkä nyt tarvitsen sen uusinnan. Puhumattakaan Javierista, joka on minulle tuttu ja turvallinen kumppani, jonka kanssa seksi vaihtelee teknisestä kokeilemisesta spontaaniin hetkeen parvekkeella. Se on jokin sekoitus ylitunteellisesta toisen nimen hokemisesta pornoelokuvan kuvauksiin ilman kameraa. Mutta jos haluaisin vain seksiä niin toki hyödyntäisin Manuelin tarjoukset palauttaa intiimit kaverivälimme. Mutta en halua. En pysty. Miksiköhän ihastukseni Manuun on niin päivänselvästi kadonnut, kun näiden muiden kohdalla se on olemassa. Suhtaudun Manuun vähän samallailla kuin kivaan Harriin, joka olisi paperilla ollut minulle täydellinen kumppani.  

Minun on ihan selvästikin päästävä yli tästä teemasta, kun tuntuu että juttuni ovat jatkuvalla syötöllä seksipainotteisia. BLING. Joku tapaamaton tinderi ehdottaa lounastreffejä. Olemme näköjään töissä aika lähekkäin toisiamme. Se olisi hauskaa ja juuri sellaista, mitä voisinkin tehdä. Mutta olen niin räjähtäneen näköinen, etten voi suostua pyyntöön. Ehkä yhdet jossain välissä myöhemmin. Mutta en jaksa stressata ja panostaa nyt ensitapaamisiin. Innostus sen komean Henrinkin suhteen laantui ihan sadasta nollaan, vaikka olin jo ihan varma että haluan tavata hänet. Minulla kai riittää nyt ajateltavaa riittävästi jo ennaltatutuissa ihmisissä. Lounastauolla nielen oman vaikeastitavoiteltavuuteni ja kysyn jotain turhaa Rickylta, joka vastaa minulle aivan liian maltillisesti. Hän varmaan tietää, että on viimein saanut minut houkuteltua odottamaan seuraavaa tapaamistamme, ja ottaa nyt itse coolimmin. Ei se mitään. Ei ole kiire. Mutta olen noin silmänräpäyksessä valmis vastaamaan myöntyväisesti, jos hän ehdottaa kohtaamista vaikka jo tänään. Outoa. BLING. Ossi kysyy, että juhlitaanko tänään. Ehkä, ehkä juhlitaan. Tunnen olevani oikein kosmopoliitti, kun heti viikonlopun saapuessa moni tietää, että minuun voi ottaa yhteyttä. Että minä olen sellainen ystävä, jonka kanssa halutaan viettää vapaa-aikaa. Ihan ilman seksiäkin. Mutta vaikka niin ei olisi - eikä aina olekaan - niin olen myös hyvää seuraa itselleni. Niinkään ei ole aina ollut. Selaan kuvia instagramissa enkä malta odottaa tulevan kesän festareita yhdessä ihanan yhden ison perheen kanssa. Voisin mennä ihan hyvin noihin tapahtumiin yksinkin. Fiilistelemään ja transsimaan. Saamaan ystäviä. Katsokaa nyt tätä. Haluan just tonne. Katsokaa noita ihmisiä. Voin kertoa, että he ovat onnellisia. Tiedän miltä tuntuu olla keskellä tuota meininkiä ja heti kun sitä ajattelen, niin kalpenee Rickykin mielessäni. Tuo ei ole tanssimista vaan se on transsimista. Ja se tuntuu hyvältä. Ehkäpä tänä viikonloppuna päädyn pitkästä aikaa kuluttamaan tanssilattiaa. Alla olevalla videolla onnelliset hymyilevät ihmiset tanssivat ja tuntevat sen jutun mitä olen monta kertaa selittänyt. On pakko liikuttaa käsiä juuri noin, kun energia virtaa kutkuttavasti. Mieli on täynnä rauhaa ja onnellisuutta. Melkein itkettää kun mietin, että jotkut ihmiset eivät ole saaneet kokea tätä. Alan saman tien tarkistaa missä päin maailmaa olisi tänä vuonna parhaita tilaisuuksia päästä kunnolla näihin menoihin mukaan. Mikään ei estä minua lähtemästä.