Kiitos, tervetuloa uudelleen

Keskiviikkona menen suunnitelmani mukaan suoraan töistä saunaan ja toivotan Javierille hyvää iltaa työjuttunsa parissa. Fiilikseni on hyvä mutta vähän väsynyt, enkä ehdoin tahdoin haluaisi lähteä ryntäämään lumipyryyn kohti Rickyä. Sanon tämän ääneen hänellekin, ja Ricky vakuuttaa, että jos vain voisi, niin tulisi minun luokseni. Tiedän sen. Ja ehkä pian hän voi sen tehdäkin. Mutta nyt on vielä minun vuoroni liikkua. Yritän suggeroida itseäni innostumaan näkemään vaivaa voidakseni viettää illan Rickyn kanssa. Ehdotan Rickylle, että hän tulisi minua vastaan ulos ja voisimme käydä samalla kaupassa hakemassa jotain herkkuja leffan oheen. Sopii! Itseasiassa Ricky myöntää ettei ole vielä hakenut viiniäkään, joten tapaisimme alkon luona. Noniin nyt on tapaaminen lyöty lukkoon. Varoitan häntä vielä etukäteen, että olen juuri käynyt saunassa enkä aio laittautua kovin raskaasti. Välittömästi Ricky vastaa, ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa meikkini. Hyvä. Kuivaan hiukset nätisti auki ja laitan kevyen kerroksen bb-voidetta kasvoihin ja pienen kerroksen ripsiväriä silmiin. Se riittää. No okei, ihan vähän poskipunaa. Tuiskuinen sää ulkona ei ole ollenkaan niin kurja kuin sisältäkäsin on näyttänyt. Lumi on pehmeää puuteria, eivätkä kevyesti leijailevat pumpulilumet takerru märästi naamaan kuten yleensä. Olo on kepeä kuin lumihiutaleella. Kuuntelen matkan aikana tuttua radiota, jossa nuorella miehellä on kiva ääni. Ja ikävöin hetken kesän juoksulenkkejä, kun aina kuuntelin samaa radio-ohjelmaa. Harmi, ettei talvella tee mieli samallailla lenkkeillä. Saavun viinikaupalle ennen Rickyä. Odottelen häntä muka tutustuen samalla esille asetettuun tilausvalikoimaan, kunnes coolikkaan tyylikkäästi pukeutunut tummahipiäinen Ricky saapuu paikalle. Hän on minua juuri sopivasti yli kymmenen senttiä pidempi, vaikka olen itsekin aika pitkä. Alamme leikkimielisen tarkasti valikoida viiniä ja sanon, että mikä vaan muu käy paitsi ihan alimman rivin viini. Ricky nauraa omalle pihistelylleen ja toteaa, ettei ole pitkiin aikoihin kunnolla juonut viinejä. En minäkään! Vartija seuraa jokaista liikettämme ja myyjä kysyy meiltä henkilöllisyystodistukset ostaessamme Rickyn valitseman keskinkertaisen etelä-afrikkalaisen viinin. Ricky pyöräyttää minulle silmiään lähtiessämme alkosta, ja purskahdamme nauruun miettiessämme kuinka epäilyttäviltä oikein olemme näyttäneet kolutessamme viinejä pörröisiin huppuihimme uppoutuneina. Rickyn luona on aina sellainen kotoisa lämmin valaistus ja puhdas tuoksu. Pyydän häntä valikoimaan meille televisiosta tulevan elokuvan, koska netfliksiä ei saa nyt viritettyä valmiuteen, samalla kun kaadan meille lasilliset. Kaikki tuntuu mukavalta, vaikka hieman epäröin motiivejani olla siellä. Haluanko olla vain kaveri? Haluanko vain läheisyyttä? Miksi kiusaan tätä ihmistä, joka ehkä aidosti pitää minusta ja kenties odottaa näiden hetkien johtavan johonkin oikeaan? Onko se edes mahdollista? En tiedä. Mutta eikö meidän pitänyt elää hetkessä? Ja juuri nyt haluan lojua siinä siemaillen viiniä ja syöden pähkinöitä, ja jutella hymyillen Rickyn kanssa töistä ja säästä ja hänen lapsistaan ja kodinsisustuksesta. 

Miten tähän tilanteeseen on yhtäkkiä päädytty? Että Ricky on ainakin jollain tasolla saanut sen mitä on kohta pari vuotta odottanut. Taas kerran joudun sanomaan, että sinnikkyys palkitaan. Se, että toinen jaksaa minun vastustuksestani huolimatta muistuttaa omasta mielenkiinnostaan ja olla siellä sillä heikolla hetkellä. En melkein haluaisi myöntää sitä, mutta se tehoaa. Silloin kun muut asiat menevät pieleen ja kaipaa seuraa, niin muistaa, että ainiin, toi kiva ihminen on siellä ja haluaa olla kanssani. Itse suhtautuu toiseen itsestäänselvänä hätävarana. Mutta sitten se asenne voi muuttua. Vahingossa opitaan tuntemaan toinen paremmin ja löytämään toisesta sellaisia puolia, joita arvostaa. Ystävyys syvenee. Ja samalla taustalla muistetaan aina se miten toinen on kokoajan ollut siellä. Ja koska oma asenne on alusta alkaen ollut välinpitämätön, niin on itse käyttäytynyt täysin peittelemättä omaa itseään. Ja silti se toinen tykkää sinusta. Olemme käyneet Rickyn kanssa läpi puheissa sen, että en ole valmis mihinkään tapailuun. Vaan elämme päivä kerrallaan ja olemme ystäviä. En siis tietoisesti johdata ketään harhaan. Samaan aikaan sekä tiedän että en tiedä mitä teen. Kai mikä tahansa on mahdollista. Pakko olla, koska en minä muuten antautuisi Rickylle fyysisesti. Jossain vaiheessa iltaa, kun viinipullosta on jäljellä enää yhdet pienet lasilliset siirtyy Ricky minua lähemmäs ja taputtaa reittäni. Sitten sujauttaa kätensä paitani alle ja puristelee rintojani kuin stressipalloja ilman mitään kiirettä. En sano mitään, vaan lojun siinä miedosti hymyillen ja katsellen epäkiinnostavaa nyrkkeilyelokuvaa. Pienen välähdyksen ajan mietin, että onko tämä oikein. Sitten mietin, että haluanko tätä. Mitä haittaa siitä on? En keksi mitään riittävää estettä, vaan innostun taas siitä ajatuksesta, että tämä pikkufantasia on edessäni toteutettavissani unenkaltaisessa kivassa tunnelmassa. Otan sohvalla paremman asennon antaen samalla Rickylle luvan tehdä minulle ihan mitä haluaa. Paitsi pussailla. Olen kuin prostituoitu joka ei anna asiakkaan suudella itseään suulle, ettei tarvitsisi tuntea mitään. Toisaalta, ei Ricky sitä yritäkään. Ihan kohta olemme heittäneet päällivaatteet pois ja pääsen taas fiilistelemään tätä tilaisuutta... hmm... en oikein tiedä mitä tilaisuutta. Tuntea itsensä pieneksi ja avuttomaksi naiseksi? Saada palanen jostain tosi erityisestä seksuaalisesta fantasiasta, johon ei kaikilla ole pääsyä? Olen ahne. Hyväksikäytänkö Rickya? No ihan sama, koska kummallakin on kivaa. Viinistä huolimatta minulla ei ole ongelmaa päästä nopeasti tilaan, jossa sanon ääneen pilke silmäkulmassa, että thank youuu, i am done!  Mutta annan mielelläni Rickylle saman tilaisuuden kääntyessäni hänen allaan vatsalleni ja antaessani hänen olla kimpussani rauhassa pienen hetken lisää. Sitten kauhean kylmän teknisesti nousen ylös ja pukeudun päällivaatteisiini ja siirryn istumaan sohvannurkkaan. Ricky tulee viereeni ja kysyy, että eikö nyt voitaisi edes vähän istua lähekkäin. Hän vetää minut kainaloonsa. Hän haluaa leikkiä parisuhdesimulaatiota. En vastustele vaikka samaan aikaan peloissani mietin, että olen oikeasti kuin joku playboy, joka ei kaipaa mitään hempeilyjä, vaan on jo valmis lähtemään kotiin, kun tehtävä tuli suoritettua. Ehkä koko tämä sinkkuprosessi on tappanut minun tunteeni ja olen kuollut sisältäpäin. Miten muuten voin toimia näin? Kerron Rickylle aikeistani käväistä Taco Bellissa ennen kotiinlähtemistä. Hän vihjaa, että voisin ihan hyvin jäädä yöksi. On selvästi vähän ujo, eikä uskalla suoraan vaatia minua nukkumaan viereensä. Joo voisinkin jäädä, mutta yhtä hyvin voin mennä omaan sänkyyni, mistä aamulla minulla on lyhyempi matka töihin. Ensimmäistä kertaa Ricky on selkeästi aloitteellinen halaamaan minua kovasti ennen kuin pukeudun ulkovaatteisiin ja lähden hyväntuulisesti hakemaan triplajuustoisen quesadillan mukaani kotimatkalle, ennen kuin pujahdan sänkyyni katsomaan jotain elokuvaa yle areenasta, ja jonka alkuminuuttien aikana nukahdan hyvään uneen. 

Olemme jo jutelleet vaikka mistä tänä torstaisena arkipäivänä. Ricky on ehdottanut, että voisimme ensi kesänä lähteä yhdessä road tripille Eurooppaan. Se olisi varmasti hauskaa. Mutta olen yhtä etäinen ja ympäripyöreä kuin aikaisemminkin. Silti lämpimän kaverillinen. En aio sitoutua nyt mihinkään, enkä lipsauttaa mitään, mikä muuttaisi nykyasetelmaamme. Jos jotain kehittyy välillemme enemmän, niin tapahtukoot niin sitten kun aika on oikea. Mutta se ei ole nyt. Miksi? En tiedä. Ei ole mihinkään kiire. Haluan nauttia olostani juuri näin niin kauan kun oloni on hyvä. Kerrankin minulla on sellainen olo, etten koko ajan tarvitse jotain mitä minulla ei ole. Ja en oikeasti usko, että olen ainakaan lopullisesti tunteellisesti kuollut. Olen olosuhteiden uhri. Mukautunut ympäristöni pakottamaan muottiin. Hah. Tänään aion taas viettää kivan koti-illan, sillä ihme kyllä viikonloppu on taas ovella. Rickyllä on kai muuta menoa liittyen perheeseensä, joten minun ei onneksi tarvitse miettiä hänen tapaamistaan enää tällä viikolla. Ricky on ollut naimisissa erittäin kauniin vaalean naisen kanssa. Ovatkohan he jo virallisesti eronneet? Toivottavasti. Aion myös punnita haluani tavata Javier, jota olen kaivannut. Dimistä ei ole kuulunut mitään. Tyhmä Dim, edelleen.