take protect!

Lähtiessäni keskiviikkona töistä olen iloinen siitä, että minulla on jotain arki-ilta-aktiviteettia, mikä saa minut pitkästä aikaa liikkeelle. Yllättävää on se, että se on Ricky. Mutta vaikka leikittelenkin ajatuksella jostain kivasta fyysisestä yhteenotosta, niin enimmäkseen uskon, että haluan vain viettää aikaa kaverin kanssa lasillisen äärellä rentoutuen. Silti menen suihkuun ja laittaudun ennen kuin suuntaan Rickylle hyvän punaviininpullon kanssa. Kävellessäni keskustan läpi minua taas hymyilyttää ilman mitään sen kummempaa syytä, kuin se että tunnen oloni itsenäiseksi ja voimaantuneeksi voidessani tehdä näitä valintoja omiin vapaailtoihini. Oikeastaan fiilikseni on niin hyvä, että haluaisin jäädä jonnekin lasilliselle tai kiertelemään kauppoja, koska viihdyn niin hyvin omassa seurassani. Mutta painan Rickyn ovisummeria ja hän saapuu pian avaamaan minulle alaoven etäavauksen ollessa epäkunnossa. Emme halaa mutta vaihdamme heti päivän kuulumisia noustessamme portaat Rickyn asunnolle vanhassa kauniissa porraskäytävässä. Sitten heitän takkini naulakkoon kotoisassa ja tutussa asunnossa ja asetumme olohuoneeseen. Ricky myöntää, että lipsahti eilen juhlimaan, vaikka keskusteltuamme oli väittänyt viettävänsä koti-iltaa. Saarnaan hänelle siitä, kuinka arkena on aivan typerää lähteä juhlimaan rankalla kädellä, kun parasta on vain ottaa pari lasillista viiniä ja säästää juhlat viikonlopulle. En edes halua laittaa musiikkia soimaan, kuten yleensä hänen luonaan vieraillessani, koska on arki-ilta, enkä tahdo nostatella sen enempää mitään viikonloppufiiliksiä. Siispä nautimme hitaasti hyvää viiniä ja katsomme hölmöjä televisio-ohjelmia keskustelun lomassa. Illan aikana koitan punnita fiiliksiäni. Välillä minulle tulee sellainen olo, kuin olisin tekemässä jotain väärää. Että tekisin jotain ihmistä kohtaan väärin ollessani siellä. Ajatus on outo, koska ei se pidä paikkaansa, joten yritän kääntää fiiliksiäni vapaamielisimmäksi. Vähän väliä minun tekee mieli antautua Rickylle ja pitää hauskaa. Ja vähän väliä minun tekee mieli ilmoittaa, että kohta on aika lähteä kotiin. Moraalini ei ole vielä tarpeeksi löyhä ollakseni täysin häikäilemätön! Kellon käydessä jo aika paljon, alan vihjailla kotiin siirtymisestä. Voisin jäädä yöksi. Tietenkin. Mutta jostain syystä valitsen seurata toista vaistoani. Ricky sanoo, että meidän pitää halata ennen kuin lähden. Nyökkään televisiosarjaa seuraten ja mumisen, että halataan vaan ennen kuin lähden. Tule tänne, Ricky pyytää omasta sohvanurkastaan. Mutta makoilen niin mukavasti omassa nurkassani, että pyydän häntä siirtymään jos kerran tahtoo halauksen. Olemme pikkuhiprakassa ja kieltämättä minulla on pieni fyysinen paine kehossani. Ajatus siitä, että niin sanottu paineenpurku on halutessani minuutin päässä saatavilla houkuttelee aina kun perusteeton syyllisyydentuntoni laimenee. Ricky siirtyy kiinni minuun ja halaa minua takaapäin makoillessamme sohvalla. Sitten hän alkaa silitellä minua. En estele. Tuntuu kivalta. Eihän tämä ole minun vikani jos vain olen aloillani ja annan asioiden tapahtua. Alkaa kihelmöidä ja rehellisesti sanottuna haluaisin, että hän repisi kaikki vaatteemme pois ja olisi raju ja voimakas. Haluaisin sen fiiliksen, kun tuntuu että on ihan äärimmilleen täynnä. Mutta kun hän alkaa sivellä reisiäni, niin naurahdan kaverillisesti ja totean, että okei, jos haluat että hyödynnetään tämä tilanne, niin se ei sitten tarkoita mitään, ja on käytettävä kondomia. Ja kun sanon tämän ääneen, niin vapaudun kaikesta vastuusta. Nyt valinta on hänen. Olen sitten vapaa katoamaan tapailemaan ketä tahdon, kun suojaan selustani kaveriselityksillä. Ricky ei epäröi yhtään, vaan sanoo, että sopii, sopii. Hän avaa housuni napit ja työntää käden alushousujeni sisälle. Joo, antaa mennä! Ricky on luonnonlahjakkuus naisten käsittelyssä. Vähän samallailla kun verissä on rytmitajukin. Sitten hän pysähtyy ja nielaisee äänekkäästi. Onks sulla ehkäisyä mukana? Siis ihan oikeasti, Ricky. Hän tietää kyllä tasan tarkkaan, etten hyppää sänkyyn ilman ehkäisyä. Emme ole sillä tasolla toistemme kanssa. Ja hän ei ole varautunut? Vaikka tiesi kyllä tasan tarkkaan, että tämä mahdollisuus on olemassa. Ei, minulla ei ole mitään ehkäisyjä mukana. Koko homma pysähtyy siihen. Suhtaudun takapakkiin hymyillen ja ajatellen, että näinhän tämä tilanne ratkaistuikin itsestään. Nousen ja pukeudun ja alan tehdä lähtöä hyväntuulisena. Toki vähän harmittaa, että tilaisuus jäi hyödyntämättä. Mutta itse olisin heittäytynyt tähän mukaan. Olisin ollut valmis selvittämään, että muuttaisiko fyysinen läheisyys välejämme muutenkin. Mutta nyt voin sysätä syyn pois itsestäni, ettei niin päässyt käymään. Rickykin käyttäytyy tosi coolisti ja saattaa minut eteiseen. Hän ei näytä ulospäin turhautumistaan, vaan käyttäytyy kuin herrasmies.

Torstaina töissä on niin kiire, etten ehdi analysoida eilisiltaa riittävästi. Vaihdamme pienet aamuviestit Rickyn kanssa, ja välit tuntuvat ihan normaaleilta. Tietenkin. Kaikkihan on ihan normaalisti. Koen että kynnys välillämme on nyt madaltunut. Nyt on ääneensanottu, että intiimiys voisi tulla välillämme kyseeseen. Joten se on aiempaa mahdollisempaa. Ennen kuin kumpikaan lausuu toisin, niin tiedämme, että ollessamme kaksin, voimme jatkaa tästä mihin nyt jäimme. Ja se sopii minulle. Oloni on jotenkin kauhean hektinen ja kaipaan muutakin juttuseuraa. Joten avaan keskustelun hetken päähänpistosta Javierin kanssa. Hän ei ole itse ottanut minuun mitään yhteyttä tapaamisemme jälkeen, vaan olen saanut saanut avata kaikki yhteydenpitomme. Mutta mitä siitä. Veikkaan, että hänelläkin on omat prosessinsa meidän suhteemme. Ja se, että hän on joutunut lukuisia kertoja pettymään kutsuttuaan minut viikonloppuöinä luokseen on kolauttanut hänen ylpeyttään. Ja nyt hän ehkä tarkoituksella antaa vuoron minulle tunteakseen olonsa paremmaksi. Menee tunti ja Javier vastaa ja kertoo työpäivästään. Sitten hän yhtäkkiä kysyy menneestä viikonlopusta. Että mitä tein. Aivan niin. Olin odottanut, että kuulisin Javierista, mutta en kuullut. Kerron jotain tylsää siitä, etten mennyt edes tanssimaan, ja Javier kertoo viettäneensä viikonlopun kotonaan. (No mikset sitten soittanut minulle?!) Mutta voihan olla, että hänellä on ollut luonaan muuta seuraa. En voi sille mitään, mutta ajatus siitä ärsyttää minua miedosti. Minun ikiomalla sängynpuoliskollaniko on ollut joku muu! Eikö ole sekopäistä? Ihan kuin asia kuuluisi minulle jotenkin. Vaihtelemme muutamia iloisia viestejä, kunnes Javier katoaa taas työkiireisiinsä. Koen oloni pyhimykseksi, kun jälleen kerran olen ollut se, joka aloittaa keskustelun. Haluan paikata hänen omanarvontunteensa ehjäksi. Päivän mittaan juttelen myös Jukan kanssa, joka minun on tarkoitus tavata jossain kurvissa tulevana viikonloppuna. Taas se koittaa huomenna! Mitähän jännää tapahtuu. Toivon koko sydämestäni että tapaamme Dimin kanssa. Minun on saatava asioihin selvyyttä hänen kanssaan mahdollisimman pian. Koska Dim jos kuka on se, joka seuraavaksi tekisi jotain muutoksia deittielämääni. Olen viimeksi torjunut hänet jonkun muun keskeneräisen tilanteen vuoksi. Mutta enää en aio sitä tehdä. BLING. Vastaan vasemmalla kädellä jotain Henrille, joka yhtäkkiä muistaa olemassaoloni. Ehkä hänellä oli huonot treffit viikonloppuna jonkun uuden tinderin kanssa unohdettuaan että oli jo kauan sitten sopinut tapaavansa minut. Niinpä, valitsit nyt deittiseurasi väärin, Henri. Mutta nyt juuri en ole kiinnostunut tapaamaan ketään uutta, ja ehkä se onkin pelastuksesi. Tylsä ja rauhallinen koti-ilta on tervetullut tänään. Aavistan että jotain erikoista on tiedossa viikonlopulle.