Hot Wings

Oho vuosi vaihtui ja siinä se. Jännä miten joillekin nämä juhlapäivät ja erityistapahtumat ovat merkittäviä tilaisuuksia, jotka saattavat sisältää kivoja vuodesta toiseen toistuvia odotettuja perinteitä. Olen ehkä vähän kateellinen niille, jotka joka vuosi kokoontuvat yhteen tekemään jotain hauskaa samalla kaavalla niin, että jo tilaisuuden järjestely ja odotus luovat sen oman kivan tunnelmansa. Minulla ei ole yhtäkään tällaista vuosittaista päivämäärää, paitsi jouluaatto, jolloin kokoonnumme lähisuvun kanssa yhdessä syömään. Mutta ei kukaan varmaan huomaisi mitään jos illallinen siirrettäisiin vaikka joulupäivään tai ravintolaan. Ei perinteisiä juhannusmökkeilyitä tai naamiaisvappuja. Eli uusivuosi ei kohdallani sinänsä poikennut mitenkään normaalista viikonlopusta. En ole pisaraakaan kiinnostunut ilotulituksista saati kuohuvasta, joten kauniiden pikkukuohuviinilasienkin kilistely keskiyöllä jäi nyt väliin. Mutta mitä siitä. Vielä eilisiltana olen ollut täysin haluton ajattelemaan tulevaa työaamua, mutta omaksi yllätyksekseni olen päässyt toimistolleni etuajassa täynnä positiivista energiaa hyvin levänneenä ja tyytyväisenä viikonlopun kulkuun. Ennen töihin saapumistani olen liukastellut matkanvarren isoon markettiin ja hakenut päivän eväiksi ananasjuoman ja testattavaksi pääsevän melonikurkkujogurtin. Mielestäni saman sarjan vadelmapunajuurijogurtti on ihan parasta, eikä melonikurkku pääse ihan samalle tasolle, vaikka maistuu ihan riittävän raikkaalta. Sitten illalla - jos ruokahalu on hyvällä tasolla - voisi taas miettiä oikein tarkkaan, että mitä tekisi mieli herkutella ja toteuttaa mielihalut rajattomasti. Se onkin aina ollut yksi lempihetkistäni, kun leikittelee ihanilla mielikuvilla ja saa odotellessa veden kielelle, ja sitten toteuttaa ruokaunelman lähtemällä ravintolaan tai tilaamalla ruokaa. No okei, joskus ruokaa on kiva tehdä itsekin. Ymmärrän oikein hyvin painon kanssa tappelevien ihmisten haasteet, koska syöminen vaan on niin kivaa. Minusta se vaan on paljon kivempaa kun vähän odotuttaa itseään ja suunnittelee kaiken pelkän hetken mielihalumässytyksen sijaan. Tosin sitäkin tulee joskus tehtyä. Puhun taas ruoasta varmaan siksi, koska olen saanut kommentin jonka mukaan harrastan neuroottista syömispelleilyä, mutta olen eri mieltä. Tällä hetkellä minun "paastoamiseni" ei vaadi minkäänlaista etukäteissuunnittelua tai itsehillintää, vaan on vain kiva luontainen kaupanpäällinen, joka kuuluu tähän viikonloppukäyttäytymiseen. Jos tekee mieli juoda jotain niin senkun juo. Jos haluaakin jonkun välipalan niin sitten syö. Useimmiten vaan ei tee mieli. En siis paastoa minkään oppikirjan mukaan, mutta koska se tekee oman painonhallintani vaivattomaksi niin tietenkin iloitsen ja hyödynnän tämän tilaisuuden ihan täysillä. Ei se, että on osan viikosta kevyellä nestemäisellä energialla vaikuta mitenkään erityisesti esimerkiksi terveydentilaan, jos sinulla ei ole mitään terveydellistä erityistilaa joka estää paaston. Oikeastaan paaston vaikutusten on todettu olevan myönteisiä. Olen aikaisemminkin suositellut paastoa, kun joku on etsinyt tehokkaita keinoja vaikka painonpudottamiselle, mutta perusterveenkin ihmisen on kai vähän liian helppo vedota kaikenlaisiin paikkansapitämättömiin syihin, jottei joutuisi epämukavuusalueille. Eräs tuttava etsi juuri keinoa, jolla voisi pudottaa painoa pikana kymmenen kiloa, ilman että tarvitsisi hirveästi urheilla tai muuttaa syömisiä. Hmmmm. Itse olen paastonnut jo kauan sitten (vähän oikeaoppisemmin), ihan ilman minkäänlaisia ruokahaluttomuutta lisääviä päihteitäkin, ja kokenut sen monella tasolla puhdistavaksi. Paastoa on kautta aikojen käytetty osana lääketiedettä. Sen on kliinisesti todettu vaikuttavan parantavasti esimerkiksi veriarvoihin, suoliston toimintaan ja kakkostyypin diabetekseen. Jostain lukaisin, että lääketieteen esi-isä Paracelsus on todennut paaston olevan lääkäri sisällämme, ja mielelläni yhdyn tähän näkemykseen. Sanoisin, että vielä psykiatri!

Eilisiltanakin viettäessämme vielä rauhallisesti uudenvuodenpäivää pienellä kaveriporukalla saimme yhtäkkiä päähämme idean tilata ruokaa. Aloite ruoantilaamiseen lähtee joltain toiselta, mutta innostun ajatuksesta, kun alan kuvitella ihanassa liemessä lojuvia hot wingsejä. Wolt on tukkeutunut ja kestää tunti ennen kuin huomaamme, ettei alkuperäistä tilaustamme ole hyväksytty, ja lopulta näpyttelemme ruokatilauksiamme kolmeen eri kohteeseen saadaksemme kebabia, koska kukaan ei toimita tällä hetkellä kanansiipiä. Tuntuu, että tilaus ei koskaan tule, kun sekunnit minuuttien sisällä ovat taas venyneet jonnekin viidenteen ulottuvuuteen. Mutta se ei haittaa, koska odottelu on kivaa. Viimein annokset saapuvat ja tuntuu ihan absurdilta mennä kohtaamaan joku todellinen henkilö oikeasta maailmasta, mutta ehkä pikaruoankuljettaja on jo nähnyt kaikenlaista. On hauska saada ruokaa, mutta pari haarukallista riittää täyttämään vatsan ja loput säästän kotiin. Lojumme tutun ja kivan Jukan kaverin luona aina alkuiltaan asti, kunnes lähdemme Jukan kanssa samaa matkaa koteihimme odottelemaan arkea. Nukahdan ihanaan uneen jo yhdeksän jälkeen illalla, ja nähtävästi tällä kertaa se on juuri riittävä määrä korjaamaan viikonlopun univaje. Kuten viime viikolla vähän uumoilin, niin viikonloppuni on sujunut tavallista rauhallisemmin, mutta sitäkin kivemmin. Perjantaina olen istuskellut illan Elinan luona parin muun ystävän kanssa nauttien fiiliksistä ja musiikista. Vaikka olen pitänyt jatkuvasti tanssioption auki, niin nyt tarve päästä transsimaan ei yltynyt niin suureksi, että olisin jaksanut lähteä itsekseni minnekään. Olen mennyt jo tosi aikaisin, eli kahden aikaan yöllä, omaan kotiini, jossa olen vielä valvonut katsellen jotain hölmöjä ohjelmia puhelimestani sängyssäni. En nuku kuin noin kolme tuntia, kun jo herään pirteänä lauantaihin. Siinä aamupäivän aikana koitan pohtia mitä oikeasti haluaisin tehdä. Koska seuraavana päivänä on uudenvuoden juhlapäivä, jolloin on hyvin korkea todennäköisyys päätyä tanssilattialle, niin tämän päivän voisi ottaa ihan yhtä rauhallisesti kuin edellisenkin. Punnitsen eri vaihtoehtoja... ja päädyn haluamaan tavata Javierin. Ikävöin hänen seuraansa! Uppoudun mielikuvaan siitä, että makoilisimme hänen sohvallaan nauraen yhdessä jollekin tylsälle poliittiselle puheenaiheelle samalla kun joku huono elokuva pyörisi televisiossa. Ensin lähetän hänelle turhan kuulumisviestin tunnustellakseni ilmapiiriä, ja kun Javier ei vaikuta kiireiseltä, niin ehdotan hänelle suoraan rauhallista viininmaisteluiltaa. Ja välittömästi Javier vastaa, että se on sovittu! Jee! Heti lähetän viestit Jukalle ja Rickylle, joiden kanssa olen ollut puheissa, ja totean, että tänään en ole lähdössä ulos. Ihan vain siksi, etteivät he pyytele minua minnekään myöhemmin, vaan voin rauhassa keskittyä koti-iltaan. Ja oloni on mainio! En keksisi mitään parempaa ajanvietettä juuri nyt. Laittaudun keskivertopanostuksella valmiiksi ja lähden alkuillan ravintolaillalliselle perheeni kanssa, ennen Javieirlle suuntaamista. Ravintolassa tilaan yhteisen jaettavan ruoka-annoksen muiden kanssa, ja vaikkei minkäänlainen nälkä vaivaa, niin maistelen viinin ohessa muutaman sellaisen ihanan kanansiipipalan, joita olisin halunnut seuraavanakin päivänä ruokaa tilatessamme. 

Iloisena kivan illallishetken ja kauniin aurinkoisen päivän päätteeksi saavun Javierin luokse tietäen, että olemme ilman siitä mainitsematta sopineet, että vihdoinkin vietämme kivan yhteisen illan ja yön. Sopii! Jukan lisäksi Javier on viimeisin ihminen kenen kanssa olen viettänyt yhdessä varsinaisen seksikkään yön. En oikeastaan edes osaa laskea Jukkaa mukaan ollenkaan, koska meidän intiimiytemme ei koskaan päässyt kukoistukseensa. En malta odottaa! Ajatus tuntuu jännittävältä ja jopa oudolta. Olen niin kauan valinnut ennemmin ystävien seuran, että deitti-ilta ja yö jonkun tutun kivan ihmisen kainalossa tuntuu piristävältä. Ovella vastassa on iloinen Javier, jonka parta on kasvanut entisestään. Tukka on nutturalla. Hänellä on jalassa söpöt kotiverkkarit ja halauksen jälkeen hän alkaa heti esitellä laatuviinejä, joita voimme maistella viinien oheen valmistetun suklaan lisäksi. Tuntuu kivalta olla siellä ilman, että tarvitsee lähteä minnekään. Tietäen että olemme ehkä molemmat kaivanneet toisiamme jollain tavalla. Tai no, tiedän, että Javier on ikävöinyt minua monena viikonloppuyönä luokseen. Ja nyt kun vihdoin olen siinä niin ajattelen, että olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin. Olen ehkä aiheuttanut hänelle mielipahaa. Mutta onhan hänkin tehnyt niin minulle aikaisemmin. Ilta sujuu juuri niin kuin olen aiemmin päivällä haaveillut. Makoilemme sohvalla nauttien hitaasti viinistä television pyöriessä taustalla. Välillä Javier koskettaa minua kevyesti keskustelun lomassa. Mutta muutoin odotamme yötä. Muistan, kuinka silloin ihan alkuaikoina kun tapasimme Javier ei pitänyt käsiään ollenkaan kurissa, vaan vaikutti siltä, että tapaamistemme pääasia on seksi. Ja sen kimppuun saattoi käydä heti jo ennen suunniteltua elokuvaa tai ruoanlaittoa. Sittemmin tapaamistemme laatu on muuttunut radikaalisti, ja olemme ennemminkin olleet kuin vanha pariskunta viettämässä tylsiä kotoisia iltoja yhdessä. Aloimme vuorotellen väärinä aikoina ajatella välillemme suhdetta. Uskon, että Javier on alkanut kunnioittaa minua tunteiden noustessa esille, ja siksi kohdella minua muuna kuin seksiobjektina. Nyt olemme ottaneet takapakkia. Tietenkin. Javier on tavannut muita ihmisiä (mitä en usko hänen aktiivisesti tehneen silloin kun tapasimme useasti), kuten minäkin (no ainakin jollain tavalla yhtä). Kumpikin meistä on varmaan ajatellut, että mikä ikinä juttumme on ollutkaan, niin se on ohitse. Mutta nyt olemme siinä taas, ihan kuin aina ennenkin. Paitsi että nyt yö jännittää vähän. Se, kun Javier kertoo jostain "ystävän tapaamisesta" edellisviikolta, saa minut heti ajattelemaan, että olikohan kyseessä joku deitti. Onkohan täällä käynyt paljon naisia viettämässä hänen luonaan öitä? Mutta en näytä ulospäin epävarmuutta tai typeriä ajatuksia, jotka eivät minulle kuulu. Silti huomaan, että välillämme on tunteita. Enhän muuten tieten tahtoen menisi hänen luokseen yöksi.