Anna sen soida

Heti ensimmäisenä aamulla vilkaisen puhelimeni näyttöä tarkistaakseni, että ehdinkö käydä hammaspesulla ennen kuin seuraava torkutus alkaa soida, ja huomaan viestit Elinalta, Javierilta sekä joltain tuntemattomalta tytöltä joka kysyy tiedänkö jotain hänen poikaystävästään. On perjantai! Tiedän jo etukäteen, että työpäivä tulee sujumaan nopeasti ja kivasti, vaikka ne musiikkikuulokkeet ovat edelleen epäkunnossa ja tylsiä paperihommiakin riittää. En ole vielä tehnyt mitään suunnitelmia, vaikka olemmekin jutelleet Rickyn kanssa edellisiltana vihjailevasti niin, että hän alkaa muotoutua silmissäni jonkinlaiseksi seksisymboliksi. Odotan rauhassa hänen yhteydenottoaan, jotten nyt yhtäkkiä vaikuta naurettavan innostuneelta, kun olen ensin lähes pari vuotta ollut joko kylmän välinpitämätön tai puhtaan kaverillinen häntä kohtaan. Ricky ei ole mitenkään epätoivoinen ihminen seuransa suhteen. En tiedä olenko jossain vaiheessa ajatellut niin, koska hän on itse ollut niin vilpittömän avoin hokiessaan rakkauttaan minuun. Että olen ajatellut, ettei hän ansaitse seuraani? Että hän on jotenkin alempiarvoinen? En tosiaankaan osaa sanoa, mutta hänellä on kaunista seuraa riittämiin ilman minuakin. Jätetään tämä tilanne hautumaan rauhassa. Katsotaan mitä Javier haluaa kertoa minulle kuudelta aamulla ennen töihinlähtöään. Ei yhtään mitään! Eli se on sitä parasta kommunikointia, kun toinen tahtoo lähettää viestin, jossa ei ole mitään muuta sisältöä kuin se, että hän on nukkunut hyvät yöunet. Ihana Javier. Vastaan hänelle kertoen omista yöunistani ja siitä, kuinka kissani on aamuyöllä kanniskellut pientä pehmoleluaan ympäriinsä huutaen kuin nariseva epävireinen villieläin. Sitten helpotan parilla sanalla jonkun tytön olotilaa kertomalla, etten ole kuullut hänen poikaystävästään mitään ikiaikoihin. Mies on joku lapsuudentuttavani, joka on kertonut joskus viime vuonna tyttöystävälleen tapailleensa minua. Eikä näköjään tyttöystävä ole uskonut, kun jo viimeksi nauraen kerroin etten ole kunnolla tavannut Lauria yli viiteentoista vuoteen. Tällaisia jotain pikkukummallisuuksia aina välillä ilmaantuu jostain, eivätkä ne liikuta minua kauheasti. Eräänkin kerran joku tuntematon ihminen jaksoi lähetellä minulle stalkkausviestejä parin viikon ajan todistaen, että on tiennyt missä olen ja kenen kanssa. Hän haukkui kenkiäni rumiksi. Se oli vähän pelottavaa, mutta mitäs tuossa voi muuta tehdä kuin kutsua tyypin drinkille. Ei tullut. Yhden kerran eräs entinen deittini kertoi, että joku nainen on ottanut häneen yhteyttä ja udellut tietoja minun elämäntilanteestani. Nainen oli väittänyt tuntevansa minut, mutta ainakaan minä en tuntenut häntä nimen tai kuvan perusteella. Sellaista sattuu. Onneksi minulla on jonkinlainen omakin elämä, niin en jaksa miettiä näitä sen enempää.

Jännittävä viikonloppu on edessä. Tuntuu että on ikuisuus siitä, että olemme sopineet tapaavamme Dimitrin kanssa lauantaina. En tiedä miksi, mutta olen edelleenkin tosi epäileväinen, että toteutuuko tapaamisemme. Olemme aiemminkin puhuneet, että joo nyt ihan varmasti nähdään, mutta sitten hänestä ei taas kuulu mitään. Kunnes yhtäkkiä hän ottaa yhteyttä, kuten viime viikonloppuna. Nyt olen ollut tehokas ja pitänyt huolta, että päivä tapaamisellemme on sovittuna. Mutta korostiko hän viestissään sitä, että käydään vain yksillä? Että kyseessä ei ole mikään illanvietto, vaan vain nopea kohtaaminen jossain välissä muiden kiireiden keskellä? Ehkä itse vain tulkitsen hänen viestinsä negatiivisemmin kuin pitäisi. No mutta, se on vasta huomenna se! Eli joskus miljoonan vuoden päässä. En tänään ota häneen mitään yhteyttä, palataan asiaan huomenna. Sen sijaan tänään on tarkoitus tavata Jukka, jonka kanssa meillä on hyvä bisnesyhteistyö viikonloppujen viihdemenojen suhteen. Olen myös jutellut hänen ystävänsä Simon kanssa, joka tahtoisi pitkästä aikaa törmätä ja juhlia samassa porukassa. Joo, ehkä, ehkä! Vilkaisen somea ja tarkistan onko Ricky aktiivisena siellä odottamassa minua luokseen kylään. Olen saanut nyt päähänpinttymän tästä keskeytyneestä tapaamisestamme keskiviikolta. Haluaisin saattaa sen loppuun. Kummallista, että yhtäkkiä ajattelen näin paljon lihallisia iloja, kun niin pitkään halusin vain keskittyä juhlimiseen ilman mitään kiinnostusta miesseuraan. Mutta parastahan tässä kaikessa on se, että jos minulle iskee puute, niin vaihtoehdot ovat rajattomat. Jos haluan älykästä seuraa miehestä, joka katsoo syvälle silmiin ja ottaa kädestä kiinni kertoessaan uudesta työprojektistaan ennen laatutakuutoimintaa, niin soitan Ninolle. Nino on samaan aikaan äärimmäisen kohtelias, mutta jännittävä vetäessään alushousuni pois jalastani se seksikäs ilme kasvoillaan. Sitten hän saattaa kumartua yöpöydän laatikolleen, jossa on ehkäisyvälineiden lisäksi erilaisia leluja, joiden kokeilua hän ehdottaa kuin aamukahvinkeittoa. Minä ujosti hymyillen kohautan olkapäitäni ja sanon, että me voidaan tehdä ihan mitä vain! Ja sitten tehdään. Ja kummankin tyytyväisyys on taattu. Sitten Nino pyytää minut kainaloonsa makoilemaan hengästyneenä, missä kuuntelen kun hän ääneen lukee jotain hassuja juttuja puhelimeltaan, kunnes hänelle tulee nälkä. Silloin hän nousee ja laittaa bokserit jalkaansa. Minä jään pyörimään alastomana sänkyyn, kunnes pikkuhiljaa pukeudun ja nousen vastaanottamaan joko kahvia tai jonkun kylmän juoman kellonajasta riippuen. Siinä sitten makoilemme toistemme sylissä puhumassa niitä näitä kuin käsillä olisi maailman luonnollisin tapahtuma. Tai jos haluan eksoottista marginaalifantasiat täyttävää toimintaa, niin menen Rickylle. Rickylle, joka täyttää vaativatkin odotukset jo pelkästään fyysisellä olemuksellaan, mutta sen lisäksi osaa eleillään saada aikaan niin painostavan ilmapiirin, että olo villiintyy väkisinkin. Minulla ei ole tästä kuin yksi kokemus, jonka perusteella Rickyn puhti ja uusintavoimavarat ovat loputtomat. Ja ehkä nyt tarvitsen sen uusinnan. Puhumattakaan Javierista, joka on minulle tuttu ja turvallinen kumppani, jonka kanssa seksi vaihtelee teknisestä kokeilemisesta spontaaniin hetkeen parvekkeella. Se on jokin sekoitus ylitunteellisesta toisen nimen hokemisesta pornoelokuvan kuvauksiin ilman kameraa. Mutta jos haluaisin vain seksiä niin toki hyödyntäisin Manuelin tarjoukset palauttaa intiimit kaverivälimme. Mutta en halua. En pysty. Miksiköhän ihastukseni Manuun on niin päivänselvästi kadonnut, kun näiden muiden kohdalla se on olemassa. Suhtaudun Manuun vähän samallailla kuin kivaan Harriin, joka olisi paperilla ollut minulle täydellinen kumppani.  

Minun on ihan selvästikin päästävä yli tästä teemasta, kun tuntuu että juttuni ovat jatkuvalla syötöllä seksipainotteisia. BLING. Joku tapaamaton tinderi ehdottaa lounastreffejä. Olemme näköjään töissä aika lähekkäin toisiamme. Se olisi hauskaa ja juuri sellaista, mitä voisinkin tehdä. Mutta olen niin räjähtäneen näköinen, etten voi suostua pyyntöön. Ehkä yhdet jossain välissä myöhemmin. Mutta en jaksa stressata ja panostaa nyt ensitapaamisiin. Innostus sen komean Henrinkin suhteen laantui ihan sadasta nollaan, vaikka olin jo ihan varma että haluan tavata hänet. Minulla kai riittää nyt ajateltavaa riittävästi jo ennaltatutuissa ihmisissä. Lounastauolla nielen oman vaikeastitavoiteltavuuteni ja kysyn jotain turhaa Rickylta, joka vastaa minulle aivan liian maltillisesti. Hän varmaan tietää, että on viimein saanut minut houkuteltua odottamaan seuraavaa tapaamistamme, ja ottaa nyt itse coolimmin. Ei se mitään. Ei ole kiire. Mutta olen noin silmänräpäyksessä valmis vastaamaan myöntyväisesti, jos hän ehdottaa kohtaamista vaikka jo tänään. Outoa. BLING. Ossi kysyy, että juhlitaanko tänään. Ehkä, ehkä juhlitaan. Tunnen olevani oikein kosmopoliitti, kun heti viikonlopun saapuessa moni tietää, että minuun voi ottaa yhteyttä. Että minä olen sellainen ystävä, jonka kanssa halutaan viettää vapaa-aikaa. Ihan ilman seksiäkin. Mutta vaikka niin ei olisi - eikä aina olekaan - niin olen myös hyvää seuraa itselleni. Niinkään ei ole aina ollut. Selaan kuvia instagramissa enkä malta odottaa tulevan kesän festareita yhdessä ihanan yhden ison perheen kanssa. Voisin mennä ihan hyvin noihin tapahtumiin yksinkin. Fiilistelemään ja transsimaan. Saamaan ystäviä. Katsokaa nyt tätä. Haluan just tonne. Katsokaa noita ihmisiä. Voin kertoa, että he ovat onnellisia. Tiedän miltä tuntuu olla keskellä tuota meininkiä ja heti kun sitä ajattelen, niin kalpenee Rickykin mielessäni. Tuo ei ole tanssimista vaan se on transsimista. Ja se tuntuu hyvältä. Ehkäpä tänä viikonloppuna päädyn pitkästä aikaa kuluttamaan tanssilattiaa. Alla olevalla videolla onnelliset hymyilevät ihmiset tanssivat ja tuntevat sen jutun mitä olen monta kertaa selittänyt. On pakko liikuttaa käsiä juuri noin, kun energia virtaa kutkuttavasti. Mieli on täynnä rauhaa ja onnellisuutta. Melkein itkettää kun mietin, että jotkut ihmiset eivät ole saaneet kokea tätä. Alan saman tien tarkistaa missä päin maailmaa olisi tänä vuonna parhaita tilaisuuksia päästä kunnolla näihin menoihin mukaan. Mikään ei estä minua lähtemästä.