Välipäivä

Aika lentää taas melkein liian vauhdikkaasti. Taas on rauhallinen alkuviikko sujahtanut jonnekin ja käsillä on keskiviikko, jonka illalle olen saanut kutsun Rickyltä viettämään iltaa. Olen alkanut saada Rickyltä hyvänyönviestejä viime päivinä. Olemme kinastelleet keskusteluissamme entistä leppoisammin, kun hän kertoo että jos en vietä hänen kanssaan aikaa iltaisin, niin hänellä ei ole muuta tekemistä kuin lähteä ulos baariin. Ja sitten torun häntä liiasta juhlimisesta, vaikka tiedän että hän liioittelee kokeillessaan, että saako siten minun seuraani jotenkin helpommin. Ei saa, vaan toivotan hauskaa iltaa samalla kun valmistaudun hautautumaan tyytyväisenä netflixin ääreen.  Lisäksi valitan hänelle sivulauseessa, että joka kerta kun tulen hänen luokseen niin tuon kaikki tarjottavat mukanani, ja seuraavaksi olisi mielestäni hänen vuoronsa keksiä meille iltapalaa ja tarjota lasilliset. Keskiviikkona jutellessamme hän kivahtaa minulle ettei ole mikään pummi! Ja sitten katoaa linjoilta loukkaantuneena. No olethan sä mun silmissäni pummi, jos aina pyydät tuomaan jotain tai vähintäänkin polttelet kaikki jointtini ja juot kaikki viinini, etkä ikinä itse tarjoa mitään. Vastavuoroisuus, ding ding ding. Tiedän, etteivät nämä miehet tee sitä tarkoituksella. Eikä koko asia edes ole kovin kummoinen. Eivät he vain jostain syystä tajua miltä tilanne alkaa näyttäytyä pidemmän päälle. Paitsi jos sen sanoo ääneen. Ihan sama juttu tapahtui vielä pahemmin Jukan kanssa, ja itseänihän voin siitä syyttää. Mutta onneksi osaan avata suuni ja se usein muuttaa tilanteen. Nytkin Ricky lepyttyään kertoo hakeneensa varalle viinipullon jos vaikka tulisinkin kylään. Selvä, harkitsen asiaa. Vaikka ei sillä viinipullolla ole todellisuudessa mitään tekemistä sen kanssa, että menenkö kylään vai en. Jossain vaiheessa vain oma vieraanvaraisuuteni alkaa ärsyttää omaa itseäni ja kaipaan tasoitusta, jotten tuntisi olevani heikommassa seurassa. Koko tämä aihe kuulostaa typerältä, joten ehkei sitä tarvitse ajatella enempää. En todellakaan ole sellainen ihminen joka jaksaa murehtia siitä, että kuka tarjoaa mitäkin. Mutta jossain kai ne rajat kulkee. Ehkä minua oikeasti häiritsee jos toinen on ihan persaukinen? 

Olen meinannut avata taas keskustelun Javierin kanssa, koska jotenkin kaipaan hänen tasaista ja turvallista seuraansa. Vaikka se innostus aina laantuu kun emme olekaan niin tiivisti yhteyksissä kuin aina tapaamistemme jälkeen odotan, niin tiedän, että jos vain kohtaisimme, niin olen taas onnellinen siitä että saan viettää aikaa hänen kanssaan. Jostain syystä kuitenkin suunnitelmien lukkoonlyöminen on tosi haastavaa, koska viimeiseen pisaraan asti haluan odottaa mikä oma fiilikseni on. Javierin ajattelun innostamana lähetänkin hänelle viestin, jossa kerron jotain pinnallista suunnitelmistani koskien uuden asuntoni sisustamista. Olen saanut asunnon tarkemmat mitat käsiini ja pystyn nyt tekemään valmiiksi suunnitelmia koskien huonekaluvalintoja, mutta koitan silti olla ajattelematta asiaa ennen kuin se on oikeasti ajankohtaista. Muuten tulen liian malttamattomaksi. Aion tehdä pieneen asuntoon lämpimän ja siistin hotellihuonetunnelman. Ei mitään turhia ruokapöytiä vaan keskipisteeksi saan toivottavasti asetettua suuren ja korkean sänkyni yöpöytineen. Sitten asetan yhdelle pitkälle ikkunaseinälle kauniit vaaleasävyiset läpikuultavat verhot, jotka kattavat koko seinän lattiasta kattoon ja seinästä seinään. Kaikkia muita seiniä koristaa kauniit lempitaideteokset, ja joka paikka on valaistu kauniilla lattia- ja pöytävalaisimilla, joita minulla on jo valmiiksi riittävästi. Asennan asunnon kiinteiden vaatekaappien oviin peilit, jotka elävöittävät pientä tilaa. Kirjakokoelmani ja muutamat valikoidut henkilökohtaiset esineet tuovat sen kotoisan ja persoonallisen kosketuksen tilan näkyviin osiin. Joo, ei toki mietitä vielä tätä koko asiaa yhtään, ei. BLING. Ricky kysyy miksi olen niin hiljainen ja tarkoittaako se etten halua nähdä tänään. Pyöräytän henkisesti silmiäni ja totean Rickyn olevan draamaqueen, sillä olen vain ihan normaalisti töissä, enkä mukana missään mykkäkoululeikeissä. Hän nauraa ja toivoo että jaksaisin illalla tulla kylään. BLING. Javier vastaa viestiini ja kyselee tarkkoja yksityiskohtia muutostani ja muusta. Tekisi mieli ehdottaa että tapaisimme viikonloppuna, mutta en vaan saa muodostettua sitä kysymystä ulos näppäimistöstäni. Joten tyydymme juttelemaan niitä näitä iltapäivän aikana samalla kun pehmeännäköinen lumi peittää ulkona joka paikan. Ja samalla kun syön puolikkaan suklaalevyn. Aion mennä töistä suoraan ihanaan lämpimään saunaan. Juuri näillä kylmillä ilmoilla se kelpaa paremmin kuin yleensä. Ricky lähettelee minulle typeriä kehuvia viestejä, eikä ymmärrä, että mitä enemmän saan tekopyhän kuuloisia ylistyksiä, niin sitä vähemmän minun tekee mieli lähteä hänen luokseen. Katsotaan, mikä fiilikseni on illemmalla.