Tänään tanssitaan

Tiedättekö sen ihanan fiiliksen, että kun herää johonkin keskellä yötä aivan sikiunesta ja vilkaisee peloissaan kelloa. Ja huomaakin sen olevan vasta puoli yksi yöllä! Ah, koko yö vielä aikaa! Mutta sitten herääkin vielä kissan rääkymiseen ja muuten vaan tuntia ennen herätyskelloa torkahdellen mitä realistisempiin uniin. Yö tuntuu katkonaiselta, mutta kokonaisuudessaan olen nukkunut ihan riittävästi. Olen nähnyt unia tulevasta illasta. Siitä että olen ollut juhlimassa Ossin ja hänen kumppaninsa, sekä Simon kanssa. Tanssimisesta. Siitä kuinka kädet soljuvasti heiluvat. Selvästikin odotan innolla viikonloppua! En vielä tiedä kenen kanssa osallistuisin illalla kuuntelemaan hyvää musiikkia klubille, mihin olen päättänyt mennä. Olen ollut siitä innoissani, mutta jostain syystä haluaisin tällä kertaa, että minulla olisi joku mukana. Mutta enköhän pärjää tarvittaessa itseksenikin. Ja aivan kuten olin eilisiltana aavistellut, niin Ricky soittaa minulle päästyäni töistä kotiin. Hän on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kysyy haluaisinko lähteä illalliselle ulos. Vastaan, että en halua, vaan aion viettää koko illan kotona ja perhettäni tavaten. En halua laittautua, enkä jaksa matkustaa keskustaan. Sitten Ricky yrittää ottaa puheeksi välimme, hän sanoo olevansa kaikesta niin kovin hämmentynyt. Mutta sanon kyllästyneenä etten jaksa jutella tästä aiheesta. Hän tekee kaikesta turhaan monimutkaista. Eletään päivä kerrallaan, ja sillä selvä. Lopetamme puhelun hyvässä hengessä ja olen iloinen, että hän osasi käyttäytyä neutraalisti. Sitten menee hetki ja puhelimeni täyttyy taas rakkausviesteistä, joihin vastaan toteamalla, että hän vain työntää minut kauemmas olemalla tällainen. Saattaisin ihan hyvin ihastua häneen ja kaivata hänen seuraansa jonain heikkona hetkenä, mutta kun hän käyttäytyy näin, niin minun ei tee mieli mennä kylään hänen luokseen. Ajatus siitä, että nyt antaisin hänen koskea minuun, kun hän on noin säälittävä, ei toimi. Hän pilaa kaiken ihan itse ruikuttamalla koko ajan näitä samoja asioita, joita en jaksa kuunnella enää ollenkaan. En minä ole koskaan tehnyt kenellekään näin. En ole lähetellyt epätoivoista viestiä viestin perään selittäen tunteitani. Olen saattanut kokea olevani liian tunkeileva, mutta olen ollut valovuosien päässä tästä käyttäytymisestä. Onneksi. Koska nyt huomaan, että se ei tässä asemassa tunnu hyvältä. Miksei ihmisillä ole mitään tilannetajua tai itsehillintää. Olen aivan selkeästi sanonut, että tarvitsen tilaa ja etäisyyttä tunneasioissa. Ihan kuten Jukankin kanssa. Ja silti miehet vetävät tämän aivan överiksi. Jos Ricky jatkaa tähän malliin, niin hänkin laskeutuu silmissäni siihen kategoriaan mistä ei enää pääse nousemaan fyysisen läheisyyden piiriin.

Torstai-iltana ehdotan yhdessä kävelylle ja ruokakauppaan menemistä perheenjäsenelleni, ja ulkoilma tekeekin hyvää. Ostan jotain rahkaa töihin perjantaievääksi ja pari erilaista vissyä, koska olen niin janoinen syötyäni lohipastaa ruoaksi aikaisemmin. Loppuilta menee rauhallisissa merkeissä jännittäen viikonloppua. Ja nyt istun tässä perjantaissa vähän hämmentyneenä siitä, että mitä oikein tapahtuu. Ärsyttää että Jukka on ollut etäinen, koska yleensä olemme innoissamme suunnitelleet tähän aikaan viikonlopun hengailua. Mutta se onkin hänen puoleltaan kai sitten ollut vain yritys herättää suhteemme eloon. No ei kokonaan, en usko! Kyllä me varmasti törmäämme ja vietämme ystävinä aikaa. Toivon suuresti ettei kaveruutemme katkea siihen, ettei hän pääsisi yli "erostamme". En halua luopua tästä uudesta ystäväpiiristä, johon olen päässyt mukaan. Lähetän hänelle ja Simolle iloisen viestin, jossa toivon törmäämistä jossain kohti viikonloppua. Koska niin voi kaveri tehdä. BLING. Ricky kommentoi jotain turhanpäiväistä minulle, koska ei selvästikään malta hillitä itseään, vaikka niin taas eilispäivän on luvannut. En aio tavata häntä tänään jos vain suinkin keksin muuta tekemistä. Voinhan hätätapauksessa ehdottaa tapaamista Manuelille tai Ryanille, jotka varmaan mielellään viettäisivät kanssani alkuiltaa jos eivät ole lyöneet lukkoon muuta. No eiköhän asiat jotenkin järjesty. Kuuntelen erinomaista perjantaimusiikkia ja fiilis on hyvä. Epävarmuus ei aiheuta ahdistusta. Haluan tanssilattialle tänään! Innostus alkaa kasvaa. Ja sitä paitsi alkaa näyttää siltä, että perinteiset illanistujaiset järjestyvät kokoonpanolla jos toisella. Jukkakin jo vastailee aktiivisemmin ja kertoo työkiireistään. Elämä on mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.