Perjantai

Leppoisa mukava maanantai sujuu soljuen eteenpäin. Kuin automaatiolla jutustelen niitä näitä työkavereiden kanssa jopa innokkaana, ja naputtelen ahkerasti pakollisia paperihommia tietokoneella makeutettua vaniljateetä lipitellen. Selaan tauolla somet ja tykkäilen joistain läheisten ystävien kuvista, joita en viikonloppuna ole nähnyt, kun olen unohtanut koko facen ja iigeen olemassaolot. Vastailen mukavia kuulumisviestjä Javierille ja Rickylle, jotka molemmat kutsuivat minut luokseen viikonloppuna, mutta joista vain toisen ehdin tavata. BLING. On lounasaika ja Ossi kertoo olevansa sairauslomalla. Hän on ehkä humalassakin. Minusta on tullut alkoholin liikakulutuksen vastustaja. Taas kehun Ossille sitä, kuinka minä olen täysin pirteänä töissä, vaikka tulikin valvottua taas kaksi yötä vain pienillä päiväunilla, mutta alkoholiin ei tullut juurikaan koskettua. Uskon, että se on se oleellinen juttu. Alkoholi on se mikä tekee väsyneeksi, vie energian ja pilaa kehon tasapainon niin, että pitää taas päiväkausia koota itseään. Ihanaa kun olen vapautunut siitä! En edes muista miltä tuntuu olla humalassa. Se kiva lämpö, jonka pari viinilasillista tuo riittää aivan mainiosti silloin tällöin. Olen jotenkin täynnä energiaa. Tekisi mieli touhuta jotain järkevää, kuten valmistella muuttoa käymällä jotain vaatekaappeja tai muita tavaroita läpi. Mutta turha aloittaa niitä prosesseja vielä ja jättää mitään kirppis- / kaatopaikkakasoja minnekään lojumaan nyt, kun kuljetusta isommille tavararöykkiöille ei kuitenkaan kannata erikseen järjestää ennen varsinaista muuttoa. Ja muutenkaan en omista niini paljoa mitään, että saisin tuollaiseen kulutettua yhtä iltaa enempää aikaa. Parempi säästellä! Mennyt viikonloppu on ollut tosi monipuolinen. Sain tehtyä vähän kaikenlaista mitä halusinkin! Ja fiilis on tasaisen hyvä, vaikka muutama sellainen odotettu juttu jäikin toteutumatta. Voisin olla murheissani siitä, että nyt ennakkoaavistukseni osui oikeaan, enkä onnistunut tapaamaan Dimiä. Tein kaiken täydellisen oikein. Mitä muuta olisin voinut tehdä? Osoitin innokkuuteni, varmistin meille sovitun päivän tapaamiselle. Tapaamispäivänä olen odottanut maltillisesti alkuiltaan ja sitten kysellyt varovaisen iloisena, että nähdäänkö kuten piti. Ja sitten vastaanottanut selityksen siitä, kuinka Dim on väsynyt ja tahtookin levätä kotona koska on juhlinut niin monena menneenä viikonloppuna. Paskanmarjat. Hänellä on joku epävakava tapailu menossa, eikä kehtaa tavata minua samaan aikaan. Ihan varmasti. Ei hän muuten tekisi näin. "Entisessä tilassani" olisin ihan loukkaantunut ja sydänsärkyinen, mutta nyt ajattelen vain, että arvasin! Ja alan keksiä muuta tekemistä. Oikeastaan tässä lauantain ja sunnuntain välissä jo ehdin unohtaa koko Dimin feidauksen. Joten ehkei se sitten ollut minulle niin merkityksellinen odotettu tapahtuma, kuin olin ajatellut. Tai sitten oikeastkin vain osaan suhtautua kaikkeen paremmilla mittakaavoilla. Nyt voin ottaa aivan rennosti ja odotella aikooko Dim itse ryhdistäytyä aloitteissaan, vai jääkö juttumme taas leijumaan ilmaan moneksi kuukaudeksi. Iso miinuspiste hänelle. Ja pudotus pois prioriteeteistani. 

Kuten aiemmin olen maininnut, niin perjantaina Javier aloittaa keskustelun kertomalla, että aikoo ottaa tänään täysin rauhallisesti, ja jos vain tahdon, niin hän voisi kattaa meille viinilasit sohvan ääreen. Miksei hän ehdottanut tätä viime viikonloppuna, kun sitä olisin odottanut? Olen kuitenkin jo ehtinyt innostaa itseni niin perjanteiseen fiilikseen, etten halua peruuttaa sovittuja drinkkejä Jukan ja Ossin kanssa, sekä Rickyn luona piipahtamista. Vaikka juuri nyt maanantaina ajatus ihanasta illasta Javierin kanssa tuntuu tosi houkuttelevalta, niin tuolloin vapaa ilta kavereilla ja klubilla voittaa Javierin ehdotuksen. Se kaikista kuumin into häntä kohtaan edellisen tapaamisemme jälkeen on ehtinyt laantua. Se, että hän olisi ykkösvalintani. Kuitenkin olen avannut keskustelun hänen kanssaan lauantaina, sekä tänään maanantaina muistuttaakseni häntä olemassaolostani ja varmistaakseni, että sitten kun siltä tuntuu, niin voimme taas viettää aikaa yhdessä. Kaikki on siis hyvin. Siispä perjantaina minulla on päällä juhlatunnelma kun lähden keskustaan tapaamaan pikaisesti Jukkaa ja Ossia vakkaribaariini. Siellä otamme yhdet drinksut ja vaihdamme pikaisia kuulumisia kuin hyvät ystävät konsanaan. Minun uudet ystäväni. Sitten Jukka lähtee ystävänsä juhliin ja Ossi omiinsa, kunnes meidän on määrä tavata myöhemmin yössä. Minulla on siis muutama tunti aikaa tehdä mitä tahdon. Ja mitä ensimmäisenä teen? Kysyn onko Ricky nurkan takana kotona. Hän vastaa heti, että on. Tuletko? Hän kysyy pyytämättä ja kertoo, että istuu iltaa parin kaverin kanssa. Okei, eli ei olla kaksistaan, mutta ei se mitään! Iloisena lähden Rickyn luokse tietäen että illasta on tulossa ihan kiva joka tapauksessa. Saavun hänen luokseen ilman että minun enää tarvitsee miettiä, että mikä talo se nyt oli. Minulla on maailman huonoin suuntavaistoi, mutta aina tulee se sellainen raja vastaan, milloin asiat muuttuvat uusista tutuiksi, ja sen tuntee kaikessa. Pääsee sellaiseen zoneen, mistä ei ole enää paluuta täyteen tuntemattomuuteen. Me olemme näin tuttuja. Näin kavereita. Että tästä jää aina jäljelle jotain. Olohuoneessa istuu pari hänen kaveriaan. Hyvä rento musiikki soi taustalla. Joku polttaa jointtia. Kiva fiilis. Tervehdin uutta kaveria kädestä pitäen, mutta toisen olen jo tavannut monta kertaa. Olemmehan me Rickyn kanssa aina välillä viettäneet hetkiä kesällä puistoissa tai yksillä, ja kummallakin on ollut silloin omia kavereita mukanaan. Selitän siinä, että aion varmaan lähteä tanssimaan, mutta kiva nyt chillata hetki. Vaihtelemme biisejä ja kaikki ovat leppoisalla hymyilevällä tuulella.  Kuluu pari tuntia niitä näitä jutellen ja rennosti ottaen. Kunnes yhtäkkiä Rickyn ystävät alkavat tehdä lähtöä. Mietin, että onko Ricky pyytänyt heitä poistumaan ja sanon ääneen, että onpa harmillista jos ei voida jatkaa hengailua vielä vähän pidemmälle. Mutta Ricku vakuuttaa, että ystävien täytyy jo lähteä. Jäisimme siis kahden. Ja tiedän ihan heti mitä se tarkoittaa. Olen juuri ollut rennossa istuskelufiiliksessä, enkä ole ajatellut enää vähään aikaan minua ja Rickyä sängypuuhissa. Mutta nyt se on taas yhtäkkiä tapetilla. Vilkutan heipat ystäville ja minusta tuntuu vähän inhottavalta, jos he tietoisesti poistuvat sen takia, että Ricky saisi kanssani mahdollisuuden. Mutta onko sillä jotain väliä? Kai kuka tahansa ystävä tekisi niin. Ricky on hyvin maltillinen, mutta tulee viereeni istumaan. Päätämme polttaa vielä yhden jointin ja sitten sanon, että viivyn vielä hetken, kunnes lähden tapaamaan muita ystäviäni klubille. Ricky nyökyttelee hyväksyen päätään samalla kun siirtyy lähemmäs minua.

Hups, maanantai onkin kulunut sukulaisten seurassa ja ruokakaupoilla ja laiskotellessa. Nyt hyppään sänkyyn katsomaan jotain hölmöä hetkeksi kännykältä kunnes nukahdan ja pääsen aloittamaan kivan tiistain! Fiilistä vähän kolautti tänään naamani eteen pyytämättä lävähtänyt Ronin uusi rakkaudenjulistus tältä päivältä. Joo, on jo tullut selväksi! Hän on maailman upein ja ihanin ihminen. Kyllä. Jep, teillä on ihania tulevaisuudensuunnitelmia. Pitääkö sitä nyt ihan kokoajan julkisesti toitottaa. Nielen pienen ymmärtämättömän kateudenpistoni melko vaivattomasti. Ehkä minua jotenkin harmittaa, että Roni on esitellyt minua läheisilleen ainutlaatuisena naisena, ja sitten hetkeä myöhemmin julkistaa rakkautta toiseen, jota oli minulle haukkunut. Kai se saa jotenkin vielä pistää, vaikka en enää haluaisikaan palata takaisin siihen limboon. Pääosin olen ollut ajattelematta Ronia lähes laisinkaan. Joten suunta on aivan oikea.