Way too cool

Maatessani jo kolmatta arkipäivää kodin suojissa herkutellen juustomausteisilla popcorneilla ja jäätelöllä, ja katsellen Black Mirrorin ekojen kausien uusintoja sekä Peep Showta netflixistä tunnen jo kohtalaista ällötystä omaa elämäntapasaamattomuuttani kohtaan. Näin se juuri luontaisesti menee. Että tulee se oikea motivaatio taas alkaa liikkua ja syödä terveellisemmin, kun laiskottelukausi on tullut täyteen. Ja miksei? Olen antanut itselleni tietoisen luvan joulun alla herkutella miten huvittaa, ja se vähän on venähtänyt tänne alkuvuoden puolelle. Mutta nyt alkaa selvästi olla taas puhdistuskauden aika. En ole kerännyt juurikaan ylimääräisiä kiloja, mutta huomaan tietyn jänteisyyden pehmentyneen vartalossa, ja iho on huonompi! Rasva ja sokeri varmaan aiheuttavat sellaista pientä näppyä joka paikkaan, ja ihonalainen punaisuus korostuu nyt enemmän kuin aiemmin. Olen aina hävennyt sitä, että urheillessa tai saunan jälkeen kasvoissani on punakoita läikkiä. En muista miksi sitä kutsutaan, mutta olen joskus ostanut kalliita eliksiirejä apteekista sen hoitoon. Parasta on vain pitää ruokavalio kurissa. En ollut pitkään aikaan huomioinut kasvoissa mitään ylimääräisä epäpuhtauksia ennen tätä suklaayliannostuskautta. Onneksi asia on helposti hoidettavissa, ja sillä välin meikillä korjattavissa. Tiedättekö mikä yllättää minut torstaiaamuna? Kuulen viestiäänen puhelimessani, mutta en edes katso sitä ennen kuin olen asettautunut toimistohuoneeseeni, koska ajattelen sen olevan Ricky tai Manu tai Singh. Mutta saankin yllätyksekseni huomata, että se on Karri! Kiva ja älykäs Karri, joka kysyy, että milloin saa tulla luokseni kylään. Karri joka sanoo, että osaa lukea aakkoset kielellään. Juuri eilen illalla mietin kaikkia niitä, jotka olen lopullisesti kadottanut, ja laskin jo Karrin mukaan tähän joukkoon Alexin seuraan. Koska viimeksi kun olimme Karrin kanssa puheissa, ehdotin hänelle someystävyyttä, eikä hän reagoinut siihen enää mitenkään. Otin tämän merkkinä siitä, että hän ei tahdo syventää ystävyyttämme enempää ja väistyin sivuun. Harmissani. Mutta nyt olen jostain ilmaantunut Karrin mieleen ja tartun tilaisuuteen olla hänen kanssaan taas tekemisissä. Kivaa! Käymme läpi tutun humoristisesti ja mukanokkelasti alkuvuoden kuulumisia, ja totean tammikuun olevan noin tuhat kertaa parempi tänä vuonna kuin viime vuonna. Olen ehkä liiankin inhorealistinen kertoessani, että viime vuonna tähän aikaan olin lähes valmis ottamaan lopputilin ja katoamaan jonnekin. Mutta nyt kaikki näyttää niin paljon valoisammalta. En välitä kauheasti siitä jos hän kummastelee suorapuheisuuttani. Sehän on totta ja jostain syystä olemme aina olleet tosi suorapuheisia Karrin kanssa. BLING. Ricky kysyy, että tahtoisinko lähteä lounaalle ulos hänen kanssaan. Muuten lounastapaaminen ulkona olisikin kiva, mutta en ole meikannut töihin, enkä halua lähteä tapaamaan ketään näin vaatimattoman näköisenä. Joten kieltäydyn selittäen hänelle ulkoista olemustani. Joo, on totta, että en kauheasti laittautunut viimeksikään kun tapasimme, mutta on ihan eri asia laittaa näkymätön luonnollinen meikki, kuin olla liikenteessä melkein suoraan sängystä. Ricky tyytyy tähän ja kertoo potevansa muutenkin krapulaa oltuaan ulkona vanhojen ystäviensä kanssa eilen. Rest is peace. 

 

Puntaroin pitkään mitä tahtoisin syödä lounaaksi. Ja koska nyt on käsillä jonkinlainen puhdistautumisen esiaste, niin päädyn kurasäästähuolimatta hakemaan läheisesti lounaskahviosta salaatin, jonka saan nyt nauttia aivan rauhassa omien juttujeni parissa. Kuuntelen samalla viikonlopun klubeilla esiintyvien soittajien settejä, jotta osaisin päättää mitä tahdon mennä kuuntelemaan, jos haluan tanssia. Lähetän Jukalle viestin jossa kyselen hänen viikonlopun suunnitelmista. Hän on varmasti ollut pettynyt, koska en antanut mitään vastakaikua hänen lämmittely-yritykselleen maanantaina. Ehkä hän on potenut samanlaista kurjuutta, mitä minä olen kokenut aikaisemmin kun en ole saanut mitä olen halunnut? Menneenä viikonloppuna hän muutamaan otteeseen otti yleisessä keskustelussa esille sen, miten on kärsinyt unettomuudesta ja alakuloisesta mielestä. Mielestäni hän kerjäsi sillä huomiotani, ja koin sen taas yhdeksi yritykseksi saada minut ajattelemaan miten hän oikeasti välittää minusta. Mutta kun mitään ei ole enää tehtävissä niin ei vaan ole. Kaveruudesta aion yrittää pitää kiinni niin hyvin kuin vain voin. Huolestun vähän, kun huomaan, että lähettämäni viesti ei mene perille puhelimen ollessa suljettu, mutta hetkeä myöhemmin hän on taas paikalla ja vaihdamme pari mihinkään johtamatonta viestiä. Hän on vähäsanainen ja etäinen, kuten aina välillä. Uskon, että hän on nähnyt julkisia kommenttejani somessa muiden miesten kanssa, ja se kaihertaa hänen mieltään. Hänhän silloin suuttui verisesti saatuaan tietää, että olen aikaisemmin "tapaillut" Javieria. Tätä tummaa ja tulista latinoa. Ja nyt koska olemme vitsailleet toisillemme avoimesti Javierin kanssa, niin Jukka varmaan ajattelee romanssin olevan taas päällä. Mutta ei se ole, kaikki on vain ihan niin kuin aina ennenkin. Huomenna on perjantai! Nyt se alkaa jo pikkuhiljaa kutkutella mieltäni. Huomenna tähän aikaan olen varmaan jo ihan innoissani pohtimassa illaksi jotain kivaa. Olisin voinut harkita Rickyllä käväisemistä etkojen muodossa, mutta hän on taas kunnon draamaqueen ja huutaa minulle viesteissään, että aika on nyt täynnä! Hän ei enää aio katsella hidasteluani ja pelleilyäni. Ricky kertoo että hän ei ole perinteinen suomalainen mies, vaan hänellä on tunteet! On tosi harmillista, että nämä selkeästi aidot tunnepurkaukset eivät herätä minussa juuri mitään mielenliikehdintää. Oikeastaan ajattelen, että ei hän mihinkään kuitenkaan katoa vaikka niin uhoaakin. Vaan todennäköisesti pian taas ottaa minuun yhteyttä rauhoituttuaan. En reagoi hänen vauhkoamiseensa mitenkään. Miks pitää olla niin sairaan cool, ei mikään miltään tunnu? Kuten se yksi naisartisti laulaa.