Flying in the air

Aivan ihanan hyvin onnistunut viikonloppu. Täydellisen mieltäavaavaa rentoutumista hyvällä porukalla, minkä keskellä onnistuimme kaikki yhdessä vallata mielettömän energinen tanssilattia, ja sitten palata takaisin omaan pieneen umpioomme nauttimaan elämästä. Juuri se suuri yhteinen perheys kuvaa tätä ystävyyttä näiden ihmisten kanssa, kun voi olla oma itsensä ja kaikki vain tahtovat nauttia hetkestä ja jakaa hyvyys muiden kanssa. Perjantaista aina sunnuntai-iltapäivään saakka ihanaa oleskelua. Yksi uusi ihana tuttavuus ja ystävä, tervetuloa perheeseen. Ummmmmmmm. Oloni on vielä maanantainakin ihanan seesteinen ja zen. Ainoa, joka ei osannut nauttia täysin rinnoin tästä ihanuudesta on Jukka, joka on tehnyt itsestään julkisen pellen yrittäessään lääppiä minua tultuaan viereeni istumaan sohvalle. Ja kun sanon tiukasti, että voisitko olla koskematta minuun, niin Jukka reagoi sanomalla "älä nyt viitsi taas olla noin höppänä", sellaiseen ällöttävän setämäiseen sävyyn, ikään kuin meneillään olisi joku pieni parisuhdekiista. Olen joutunut todella rautalangasta vääntämään muiden edessä hänelle, että välillämme ei ole muuta kuin ystävyyttä. Jukka on vuoroin tullut viereeni isoon ääneen kehumaan kuinka olen maailman upein nainen ja niin ihana! Ja sitten taas saamatta reaktiota vetäytynyt jonkun porukan naisen kylkeen haukkumaan muun muassa ulkonäköäni isoon ääneen naureskellen, ja mennyt tämän kanssa makuuhuoneeseen isoeleisesti. Ei, ei edelleenkään kiinnosta. Sitten hän taas palaa takaisin muiden porukkaan pelkät kalsarit jalassaan kerjäämään huomiota oksettavan läpinäkyvin tempauksin. Mutta koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, enkä reagoi hänen lapsellisiin juttuihinsa, niin Jukan osalta ilta loppuu siihen, että hän makaa likaisella eteisenlattialla mumisemassa itsesäälissään juttujaan. Onneksi valtaosa porukastamme ymmärtää mistä on kyse, eikä välitä riitaahaastavan Jukan jutuista. Vaikka toki itseäni tilanne hieman vaivaannuttaa. Olen saanut koko sunnuntai-illan viestejä, joissa Jukka kyselee, että en kai minä ole ollut kenenkään muun kanssa (ei kuulu sinulle), ja sitten itkee kuinka odottaa minua maailman ääriin (älä odota), ja sitten uhkaa, että aikoo siirtyä elämässään eteenpäin ja mennä treffeille (hyvä, mene vaan). Säälittävää ja myötähäpeää herättävää. Mutta ainakin asian pitäisi nyt olla selvä. Toivon ettei se vaikuta muihin kaveruussuhteisiini, ja jotenkin uskon, että kunhan Jukka rahoittuu niin hänkin valitsee ennemmin ystävyytemme. Tänään Jukalta on vielä tullut samoja vinkumisviestejä, joihin hän on jälleen kerran saanut mielestäni riittävän tyhjentävät vastaukset.On ollut harmillista huomata, että hän on juuri sellainen katkera persoona joka puhuu paskaa muista selän takana pönkittääkseen jotenkin itseään. Samaa hän tekee myös muille. Toivon, että ystävämme ymmärtävät tämän puolen hänestä ja osaavat sivuuttaa jopa valheet joita hän selittelee. En mitenkään päin pysty ymmärtämään, että mikä kieroutunut viehätys jossain vaiheessa välillämme on ollut, koska nyt se on maailman kauimmainen ajatus Jukan kohdalla.

Viikonlopun klubilla musiikki oli niin energista ja mahtavaa, että saimme tanssittua sydäntemme kyllyydestä. Uusi kiva porukkaan tullut tyyppi jaksoi tanssia ihan yhtä lujaa kuin minäkin, ja muu porukka istusteli seuraamassa ihanaa ilmapiiriä sivummalla. Jukka, jonka piti tulla paikalle, soitteli noin miljoona kertaa jossain typerissä tekosyissä saadakseen minut ulos klubilta, mutta siihen ei mitään mahdollisuuksia ollut. Jatkoillemme hän kyllä löysi. Hän on vain niin pihi ettei tahtonut maksaa sisäänpääsymaksua tanssipaikkaan. Mutta ai kuinka oli mukavaa. Tapasin klubilla sattumalta jonkun vanhan tutun jonka kanssa vaihdoimme numeroita, koska huomasimme olevamme samanhenkisiä juhlijoita. Tervetuloa uudet ystävyydet. On ollut niin kivaa, että toivoisin tällaisten viikonloppujen vain jatkuvan ja jatkuvan. Nyt on taas energiaa keskittyä töihin ja arkeen ja lepäämiseen. Kaikki tuntuu olevan hyvin. Olen vaihtanut toki muutamat lauseet Javierin ja Rickyn ja Manun kanssa. Mutta en jaksa nyt miettiä heitä. Nyt alkuviikko on taas minun omaa aikaani, joka on pyhitetty kodille ja perheelle. Ei ole vielä nälkä, kun koko kroppa nauttii sellaisesta ihanasta pehmeydestä, joten syön vain jonkun jogurtin evääksi. Työpäivä sujahtaa sekunnissa kohti loppuaan. En malta odottaa että pääsemme taas nauttimaan yhdessäolosta yhdessä. Harmillista vain, että jossain vaiheessa myös yhteinen ystävämme Simo mielestäni vihjaili jotain romanttitoiveiden suuntaan, mutta onneksi ne voi sivuuttaa kokonaan. Koska näissä illanvietoissa jokainen saa tuottaa julos mitä vain tajunnanvirtaa ilman kenenkään tuomitsemista. Muut kuuntelevat kaunis hymy kasvoillaan ja nyökkäävät. Ehkä viiden minuutin kuluttua joku vastaa jotain. Ehkä asiaan kuuluvaa, ehkä irrallista. Olemme yhteisessä hattarassa, missä kaikki on hyvin (kun Jukka pysyy makuuhuoneessa). Se on se rakkauden ilmapiiri mikä varmaan laittaa välillä romanssiajatuksia  tuolla miesten päähän. Mutta en usko että niitä tarvitsee arkena edes miettiä. On hauskaa miten tietyistä asioista tulee noina viikonlopun parhaina hetkinä tunnottomia. Tuntuu kuinka aivojen eri osa-alueet uudistautuvat siten, että ne hetkeksi pehmenevät piiloon. Sanavarastosta saattaa puuttua kokonaan sanoja, joita sitten korvataan hauskoilla kuvauksilla, mikä on jokaiselle täysin selvää. Kaukosäädin on se palikka jossa on nappi. Usein tuntuu, ettei mitään muuta ole olemassa kuin se tila jossa nyt kaikki olemme. En esimerkiksi muista missä huoneen pni on, tai en ole varma onko sitä olemassa ollenkaan. Ja se on ihan ok, koska olemme juuri nyt parhaassa mahdollisessa paikassa. Joskus joku sanoo jotain mikä saa kaikki hervottomaan kikatukseen. Välillä havahditaan kuvailemaan omaa fiilistä, mikä saattaa olla jotenkin uudenlainen. Normaaliahan jo on kevyet kauniit visuaalit jotka ympäröivät näkyvää tilaa, sekä se, että kaikki menee vinoon. Istumme seinällä tai katossa. Ja se on hauskaa. Mutta joskus huomamme ympäröivän olohuoneen muuttuvan bussiksi tai backstageksi tai eläintarhaksi. Ja usein yhden hahmotelma tarttuu muihinkin, jotka kikatellen kuvailevat näköpiiriä. Se on ihan mielettömän kivaa. Ei taaskaan mitään valitettavaa. Ihanat pari päivää. Pumpulia.