Hullu rakkaudettomuus

Olen aika yllättynyt siitä miten helposti olen saanut tehtyä muuttovalmistelut siihen pisteeseen, että nyt vain odotan, että ennen kuin muuttopalvelu saapuu paikalle asetan kaikki loput irtotavarat laatikoihin, ja sitten ne kannetaan uuteen asuntoon. Kuten olen maininnut, niin olen tietoisesti vältellyt muuton ajattelemista tai valmisteluiden tekemistä liian aikaisin, jotten ruokkisi malttamattomuuttani. Mutta silti olen varannut ihan liikaa aikaa esivalmisteluille. Eihän siinä ole mennyt montaakaan hetkeä, kun käyn vaatekaapit läpi hylly kerrallaan ja karsin sieltä pois kaiken, mitä en ole käyttänyt viimeiseen vuoteen ja mikä ei ole erityisen spesiaali vaate. Ja voin kertoa, että jo tällä tekniikalla hyllyt tyhjenevät tehokkaasti. Olen aidosti luullut, että jo edellisen muuton yhteydessä olin maailman tehokkain karsija ja sen jälkeen pitäytynyt ylimääräisestä shoppailusta kokonaan, mutta silti sain taas täytettyä useammankin hyväntekeväisyyssäkillisen. Kuinka monta siistimpää kauluspaitaa voi yksi nainen tarvita? Vain pari parasta parissa eri sävyssä. Yhden rennon neutraalin värisen jakkutakin. Pino siistejä neulepaitoja, jotka käyvät sekä arkeen, että vapaa-aikaan. Ja vähän suurempi pino kevyempiä pitkähihaisia ja kesäpaitoja. Sitten kasa alustoppeja, parit yöpaidat. Ja tietysti ne muutamat mustat luottofarkut, jotka käyvät yksiin kaiken kanssa. Pari kivaa mekkoakin säästän kesää ja reissuja varten. Ulkovaatteet olen onnistunut karsimaan ja aiemmin. Helpottunut olo! Lisäksi kierrätykseen pääsi muuta irtotavaraa niin, ettei enää yhdessäkään kaapissani ole sellaista esinettä, jonka olemassaolosta en tietäisi. Kiva fiilis. Sellainen puhdistunut. Nyt vain odotan sormet ristissä, että tilaamani muuttopalvelu saapuu sovittuun aikaan paikalle ja saa tehokkaasti avullani siirrettyä muuttokuorman uuteen sijaintiin ilman yllätyksiä. Keskiviikkona käymme perheenjäsenteni kiertelemässä paria liikettä, joista valikoin vielä yhden kauniin lämpimän värisen valoverhon ja jotain muuta pientä kivaa uutta kotia varten. Javier kyselee minulta innokkasti miten muuttoprojektini sujuu. Hän on oikein iloinen ja kannustava ja toivoo, että olisi voinut olla avukseni. Olen ihan varma, että hän ajattelee minun olevan niin kiireinen muutossani, ettemme ole ehkä siksi ehtineet tavata. Edelleenkin pelkään, että joudun lähitulevaisuudessa tilanteeseen, jossa minun on jotenkin käytännössä mietittävä mitä oikein ajattelen väleistämme. Hän on ollut taas aloitteellinen minun puoleeni. Ja sitähän minä toivoin! Mutta nyt yhtäkkiä se taas tuntuu liialliselta. Koska pidän hänestä ihan oikeasti, mutta en ehkä niin paljoa, että haluaisin viettää hirveästi enemmän vapaa-aikaani hänen kanssaan. Nautin nyt vapaudestani  enkä ole riippuvainen deitti-illoista. Ja se aiheuttaa minulle huonon omantunnon, koska pidän Javierista. Haluan kuitenkin vapaa-ajallani olla viihteellä ja rentoutua täysin joutumatta liikahtamaan sijoiltani, jos ei huvita. Ja meillä on kivaa Javierin kanssa, mutta se ei ole rinnastettavissa kaveriporukan kanssa vietettyyn aikaan. Jopa Rickyn luona voin olla astetta rennommin ja hän soveltuu paremmin nykyiseen elämäntilanteeseeni, mutta entäs pitkä tähtäin? Ei sitä nyt tarvita. Uskon, että Javierille taas minun kanssani vietetyt illat ovat varmaan niitä rennoimpia.

Keskiviikkona saan myös koko illan Rickylta vaihtelevia viestejä. Hän heittelehtii laidasta laitaan joko yrittäen sopia kaiken ja haluten varmistaa tapailumme, tai syytellen minua kaiken pilaamisesta. Hän on illalla baarissa ja hokee olevansa minulle vihainen, koska aiheutin tällaisen shown ilman mitään syytä. Hän on myös itse analysoinut reaktiotani ihan samalla tavoin kun olen itsekin tehnyt. Ricky sanoo, että pelkään vain sitoutumista ja siksi pilaan kaiken pikkuasian perusteella. Ehkä. Mutta nähtävästi olen hyvin helposti loukkaantuva näissä asioissa, ja minua oikeastikin alkaa ärsyttää jos ajattelen hänen somekäyttäytymistään. Olenko liian herkkänahkainen? Voin tietenkin sivuuttaa tämän koko asian jos päädymme palauttamaan välimme siihen tilaan, jossa ne maanantaina olivat. Mutta en aio sitoutua mihinkään tapaamisdiileihin Rickyn kanssa sen enempää kuin Javierin tai kenenkään kanssa. Ja oli kyse sitten sitoutumiskammosta tai mistä tahansa, niin voin syyttää tästä kaikesta Rickyn epäluotettavuutta ja ailahtelevaisuutta ja väistää oman vastuun. Nytkin torstaiaamuna hän taas aloittaa keskustelun ja kokeilee kepillä jäädä, mutta olen edelleenkin etäisen asiallinen. Pyydän häntä käyttäytymään kaverillisemmin ja totean hänen eilisten känniviestiensä olleen idioottimaisia. Voin ehkä myöhemmin tarjoutua toimittamaan hänen luokseen sen unohtuneen tavaran, enkä usko että hän aikoo kieltäytyä siitä. Myös kiva uusi kaveri Aku on viestitellyt minulle paljon. Kyselee iloisena kuulumisia ja kertoilee omiaan. Toissapäivänä menin päiväunille enkä vastannut hetkeen hänen viestiinsä, ja kun palasin linjoille Aku kysyi, että suutuinko jostain. Huoh, en tietenkään suuttunut, enkä jaksanut edes mennä selaamaan viestejämme minkä perusteella hän olisi voinut sellaista kuvitella. Mutta sain heti sellaisen viban, että hän ajattelee meillä olevan jotain kaveruutta enemmän meneillään. Outoa? Olen vain ollut normaalin ystävällinen. Toivon olevani aavistuksieni kanssa väärässä. Mutta viikonloppu on taas ovella! Aion tavata mahdollisuuksien mukaan Jukkaa ja muita ystäviä joiden kanssa on aina hauskinta. Ihan itsekkäästi välittämättä heidän mahdollisista odotuksista suhteeni. En ole kenellekään mitään velkaa. Olen kiva kaveri ja odotan sitä myös muilta. BLING. Samaan aikaan Jukka jo lähettääkin viestiä koskien kaikenlaista kivaa meininkiä, mitä viikonloppuna voisi olla tarjolla. Loistavaa! Juttelemme Rickyn kanssa ja ehdotan hänelle, että tulisin palauttamaan tavaran perjantaina alkuillasta. Suunnitelmanani olisi viettää hänen luonaan kiva rento hetki, vaikkapa uutta kannabislaatua maistellen ja hymyillen yhdessä hölmölle riidallemme. Mutta Ricky kertoo, että joutuu lähtemään jonkun asunnon korjaustyön vuoksi pois koko kämpästä muutamaksi päiväksi. Höh! Totean liioitellen, että sitten emme ehdikään tavata moneen viikkoon muuttojen ja hänen lapsitapaamisten vuoksi. Olen varma, että jos tapaisimme niin välit palautuisivat tehokkaammin, mutta nyt kaikki hankaloituu. Ricky hokee ettei luovuta suhteeni ja aikoo järjestää jotenkin tapaamisemme huomiselle. Ulkona, leffassa, ravintolassa! Hän pyytää ja yrittää. Olen edelleen viileän rauhallinen, mutta samalla koen toipuvani hyvin tästä takaiskusta, kun Ricky on niin varma palavasta rakkaudestamme. Ehkä asiat jotenkin järjestäytyvät taas tässäkin tilanteessa. Käyn lukemassa edellisen postauksen kommentin, joka palauttaa taas Ronin mieleeni. Ja sen räjähtävän yhteenkuuluvuuden tunteen ja käsinkosketeltavan sielunkumppanuuden. Yliluonnollisuuden. Minut valtaa haikeus. Vastaan samantien Rickylle, etten aio ikinä tyytyä mihinkään muuhun kuin hulluun mielettömään rakkauteen. Tai sitten olen yksin! Vaikka tiedän ettei sekään pidä paikkaansa. Tiedän, että jonain päivänä selitän onnistuneesti itselleni, miksi minun kannattaa tyytyä suhteeseen henkilön kanssa, joka ei voi koskaan ymmärtää minua siten kuin me Ronin kanssa ymmärsimme toisiamme. Joku joka ei tuntuvasti osoita miten puolikas ihminen olenkaan tähän asti ollut. Ja nyt löydettyäni toisen koen viimeinkin kokonaisuuden. Jonain päivänä uskon selitykseni siitä, etten tarvitse sitä taikaa ja magnetismin tunnetta. Riittää että joku tahtoo tehdä minut onnelliseksi. Hah. Auts.