perjantai 2. helmikuuta 2018

Chillauksen tarpeessa

Torstaina saan niskat rentouttettua hyvin sopivalla pikkulääkkeellä, joka alkaa kuumottaa kaikkia kipeitä kohtia niin, että oikein tunnen kuin jumit lihaksista sulavat pehmeiksi. Ilta sujuu juuri niin kodikkaasti kuin olin ajatellutkin. Istumme katsomassa jotain hölmöä sarjaa perheenjäsenteni kanssa juustonaksuja herkutellen, kun päätän lähettää viestin edellisviikonlopun uudelle tuttavuudelle Akulle. Sellaisen rennon yhteydenoton, että hei, oli hauskaa! Otetaaks uusiks joku kerta? Ilman flirttiä. Ja Aku vastaa heti iloisena, että olen tervetullut liittymään heidän seuraansa milloin vain haluan. Mahtavaa! Katsokaa, näin tehdään uusia kaveruuksia. Aku vaikutti rennolta ja hauskalta kaverilta, jonka kanssa tanssimme täysillä ja valvoimme kokoyön muun porukan mukana. En tiedä onko hän minusta ollut jollain tasolla kiinnostunut, mutta toivottavasti ei, eikä sillä ole nyt nyt väliä. Tulimme hyvin juttuun kaveritasolla. Olen nyt Jukan kautta saanut Simon ja muut ystävikseni, ja nyt Aku, joka oli jonkun kaverin kaveri tässä porukassa, saa olla ehkä linkkini uusiin kivoihin tyyppeihin. BLING. Illan aikana Javier alkaa valitella jotain työjuttuaan keskustelunavaukseksi. Ja pian hän kyselee suunnitelmiani ja toteaa, että laita viestiä jos haluat tulla kylään viikonloppuna. Kerron hänelle, että olen chillauksen tarpeessa ja todennäköisesti tapaan ystäviäni alkuillasta. Ja jos onnistumme istahtamaan mukavalle sohvalle nauttimaan viihdeaineistamme, niin puoli vuorokautta saattaa livahtaa ohitse huomaamatta. Tai oikeastaan suurennuslasinalaisena, mutta en ala nyt avaamaan ajankulun moniulotteisuutta hänelle. Javier kysyy, että eikö illanviettomme hänen luonaan toimi yhtä hyvin? Nauran ja muistututan siitä kauheasta viininjälkeisestä aamusta jolloin hän sai pidellä hiuksiani oksennellessani pöttöön. Ja Javier toteaa ettei meidän tarvitisisi juoda mitään. Hän ihan tosissaan tahtoo minut luokseen viettämään iltaa kannabista poltellen. Mutta se tuskin tulee toteutumaan tänään perjantaina, koska haluaisin koota ympärilleni kivan porukan, jonka kanssa nauttia musiikista ja seurasta ilman painetta olla hyvä seuralainen. En ehkä jaksa paneskella koko yötä Javierin päähänpistoja toteuttaen. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Mutta jos muut suunnitelmat menevät mönkään, niin sitten ehkä tartun tilaisuuteen. Olen myös hoksannut, että mikä on stressanut mieltäni tässä sivussa eilen ja tänään. Olen mennyt toimimaan periaatteideni vastaisesti ja lainannut suurehkon summan rahaa läheiselle luotettavalle ihmiselle ihan pieneksi hetkeksi. Ja nyt en ole saanut kahteen päivään kyseiseen henkilöön mitään yhteyttä. Olen laittanut hänelle viestin, että illalla voisin tulla käymään. Tällaiset asiat jostain syystä stressaavat minua aika paljon. Vaikka maailmani ei kaatuisi nyt tuohon rahasummaan, niin oloni on jatkuvasti epämukava jos jotain omaisuuttani on kontrollini ulkopuolella. En ole koskaan tykännyt lainailla vaatteitani tai meikkejäni (eihän niitä saisikaan lainata) tai kirjojani, joita on jäänyt maailmalle varmasti lukuisia. Hyvä muistutus siitä, että jatkossa en enää tee näin. On tosi helppo vastata kysyttäessä hymyillen ja itseironisesti, että sori, en tykkää lainata omaisuuttani, koska olen niin neuroottinen ihminen. 


Tänään on perjantai. Olen juossut siellä täällä hoitelemassa kaikenlaisia asioita, enkä ole ehtinyt ollenkaan miettiä iltaa! Ricky kutsuu minut melkein käskien luokseen, vaikka hänellä on siellä alaikäistä seuraa. Totean, että tänään aion viettää iltaa, johon ei lapset sovi. Javierkin kyselee, että tiedänkö jo tarkemmin iltani suunnitelmia. Enkö ollut tarpeeksi selkeä eilen kertoessani että menen ystävien kanssa viettämään iltaa? En kai sitten. Toistan vielä itseäni ja kerron jotain hauskaa kissastani. Toivottavasti saan kivan fiiliksen päälle päästessäni valmistautumaan kohti viikonloppua kaikkien uusien kivojen kosmetiikkajuttujeni saattelemana. Käväisen moikkaamassa Elinaa pikaisesti ennen kuin aion ehdottaa törmäämistä Akulle. Ehkä kysyn Simolta kuulumisia. Ja kysynkin saman tien. Ehdin hengähtää hetken iltapäivällä kiireisen aamun jälkeen, ja päätän tehdä taas keskeneräisille asioille jotain. Eli sivuutan Jukan hölmöt jutut ja kysyn häneltä itse, että joko kaveruus onnistuisi. Joo, minun piti odottaa, että hän itse ottaa yhteyttä. Mutta koska hän on luonteeltaan typerä draamaqueen, niin voin aivan hyvin olla se fiksumpi aikuinen, joka yrittää ylläpitää hyviä välejä toisen idiotismista huolimatta suuremman edun hyväksi. BLING. Simokin vastaa, että olen tervetullut hänenkin luokseen kylään illemmalla. Hienoa, mutta haluan varmistaa, että paikalla on muitakin, jottei asiat pääse lipsahtamaan millään tavalla siihen, että kukaan voisi kuvitella mitään muuta kuin kaverillista yhdessäoloa. BLING. Henkilö, jota olen yrittänyt tavoitella, ottaa minuun yhteyttä ja kertoo että laina on hoidettu. Hienoa. Asiat lutviutuvat kyllä. Tuntuu että olen stressaillut ihan liikaa ja on todellakin chillauksen aika.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti