mission passion

Kulkiessani tapaamaan Javieria sovitusti kylpylälle minua vähän jännittää, koska olemme aika harvoin lähteneet ulos yhdessä. Olemme käyneet syömässä ja pari kertaa baarissa. Ja ruokaostoksilla. Mutta nyt menemme romanttisesti kylpylään, joka on täynnä kuhertelevia pariskuntia. Huomaan miettiväni Rickyä lämpimin tuntein Javierin saapumista odotellessani. Mutta heti kun näen kauempaa kävelevän kaulahuiviin ja pipoon uppoutuneen suloisen Javierin, niin unohdan kaiken muun. Ihanaa, että tuo mies on tulossa juuri minun parikseni tänne kylpylään. Halaamme ja olen salaa vähän ylpeä, että voimme kulkea yhdessä julkisilla paikoilla. Että meitä luullaan pariksi. Aina en ole voinut kunnioittaa ja olla seuralaisestani ylpeä. Esimerkiksi Jukan ulkoinen habitus ja ulosanti on ollut mielestäni joskus nolottavaa. Ihan kauhea myöntää, mutta en olisi voinut esitellä häntä perheelleni kumppaninani ja tuntea ylpeyttä valinnastani. Nyt ymmärrän miten tärkeää se on, että kokee olevansa onnekas kun saa olla toisen kanssa. Juuri tätä minä haluan! Että kun me kuljetaan yhdessä niin me ollaan se kaunis yhteensopiva pari, jota joku katsoo toivoen voivansa olla minun paikallani. Sama efekti toimii myös täysin automaattisesti Dimin kanssa. Muistan kuinka terassilla ollessamme naiset vilkuilivat häntä jatkuvasti. Ja minä sain kaiken hänen huomionsa ja se tuntui hyvältä. Pääsimme aivan äärilaidoille tässä asiassa Ronin kanssa emmekä peitelleet sitä. Koimme olevamme supertiimi, joka leijuu jossain uusissa atmosfääreissä tavallisen kansakunnan ulottumattomissa. No pienellä huumorilla höystettynä. Mutta se oli totta. Olimme ulkoisesti(kin) upea pari. Ja me tiesimme sen ja hyödynsimme sen. Voisin kulkea avoimesti ylpeänä myös Rickyn kanssa. Hän on pitkä ja tosi tyylikäs. Taas se pituus tuli esille. Jep. Olen itse noin 170 senttinen ja on se vaan niin ihanaa kun saa katsoa miestä ylöspäin. Saa tuntea olevansa pieni naisellinen nainen. Ja kaikki nämä miehet ovat minua suurinpiirtein viisitoista senttiä pidempiä. Sillä on suuri merkitys valitettavasti, vaikken tahtoisi. On aivan järkyttävän pinnallista sanoa, että olisin todennäköisesti ollut paljon aktiivisempi ja kiinnostuneempi Ninosta ja Ryanista, jos he olisivat minua pidempiä. Mutta he ovat minua jopa lyhyempiä. Ja sillä ei ole mitään hiton merkitystä. Mutta silti sillä on. Esimerkiksi Ryan on aivan täydellinen tyyppi ja meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet. Mutta en vaan saa itseäni innostumaan hänestä romanttisella tavalla. Nino on äärimmäisen kunnioitusta herättävä ihminen. Mutta en voi sille mitään, että minua häiritsee se tosiasia, että mies on minua heiveröisempi. Ei siis häiritse missään muussa mitassa, kuin siinä, että olenko aidosti ylpeä kun saan kulkea tämän ihmisen puolisona.

Nyt keskiviikkona kun tässä mietin kivaa eilisetä iltaa ja löydän jostain aasinsillan Dimiin, niin päätän, että nyt on se hetki. Nyt on se hetki mistä aiemmin puhuin, ja olen riittävän ärsyyntynyt tai kyllästynyt laittaakseni hänelle viestin. Kysyn suoraan, että miten hänellä menee ja tapaileeko hän nykyään jota kuta. Miksen kysyisi, jos kerran se asia minua kiinnostaa! BLING. Salamannopeasti Dim vastaa, ettei todellakaan tapaile ketään vaan on ihan masentunut tästä talvesta ja työkiireistä. Jes!! Wohoo! Onneksi viestin. Ja jälleen kerran sanon hänelle, että voisimmeko tavata niin kauan kun minäkin vielä olen sinkku! Dim vastaa, että olisi ihan mahtavaa nähdä. Ilmoitan, että minulla on vapaata viikoloppuna. Olemme olleet tässä samassa pisteessä jatkuvasti. Eli haluamme nähdä. Aiomme nähdä. Mutta jostain syystä se ei vaan ikinä onnistu. Mikä häntä vaivaa? Luulin, että hän tapailisi jotain toista. Mutta nyt hän olisi sen voinut kertoa täysin vaivattomasti minulle ja uskon että hän on minulle rehellinen. Onko hän vain persoona joka aina viime hetkellä perääntyy kaikesta stressaavasta? Kuuluuko hän niihin ihmisiin jotka varailevat kaikenlaisia ostoksia nettikirppareilta, mutteivät koskaan pääse sovittuun tavaranvaihtotapaamiseen, koska kissa kuoli, flunssa iski tai lompakko ryöstettiin juuri äsken, hitsi. En luovuta vielä! Hän on minun keskeneräinen prosessini, joka on pakko saada tarkistettua ennen kuin uppoudun miettimään enempää tulevaisuuksiani Rickyn tai Javierin kanssa. Dim on edelleenkin se. Se joku tyyppi, joka on jäänyt ihoni alle. Ehkäpä tällä kertaa pääsemme viimein tapaamaan toisemme... Mutta nyt olen juuri jonottamassa Javierin kanssa kylpylään. Hän kertoo tarkasti taas jostain ulkopoliittisesta näkemyksestään jota kuuntelen hymyillen. Tekisi mieli painautua jonossa häntä vasten niin että hän ottaisi minut kainaloon, mutta en tee sitä. Sitten pääsemme sisälle ja Javier lupaa kertoa loput tästä kiintoisasta keissistä kunhan olemme vaihtaneet uikkarit päälle. Nyökkään, koska minulle on ihan sama mistä puhumme kunhan pääsen viinilasillisen kanssa makaamaan kuumaan veteen. Olen ollut täällä Jukan kanssa. Olen viettänyt täällä ehkä yhden parhaan päivän Ronin kanssa. Ja aikaisemmin olen jatkuvasti käynyt täällä eksäni kanssa. Hyvä ettei kylpylä ole leimaantunut kehenkään, vaan voin mennä sinne kenen kanssa huvittaa. Ja meillä on Javierin kanssa mukavaa. Höpöttelemme rauhallisesti juomiamme siemaillen. Pelkäsin, että tämä uusi ympäristö ja tilanne olisi jotenkin outo, kun hän on niin vakavamielinen silmissäni. Mutta käymme innokkaina kaikissa altaissa ja saunoissa. Ja Javier on yksi niistä harvoista ihmisistä joka saa minut hyppäämään hyppytornista nenästä kiinni pitäen ja laskemaan liukumäkiä niin että korvaankin menee vettä. Mutta meillä on hauskaa. Emme ole siellä toistemme sylissä kuten lähes kaikki muut pariskunnat. Emme edes lähes koske toisiamme koko aikana. Mutta olemme lähekkäin ja nautimme olostamme. Sitten ylijärkevä Javier laskelmoi loppuillan aikataulua ja päätämme lähteä, jotta ehdimme hakea marketista jotain iltapalaa hänen luokseen. On kivaa kulkea hänen kanssaan bussilla. Kiva mennä ruokakauppaan valikoimaan ruokia juuri hänen kanssaan. 

Se on jännä, miten välillämme voi olla vielä jännitteitä, vaikka olemme niin läheisiä tuttuja toisillemme. Me olemme itkeneet toistemme nähden. Olemme olleet liian humalassa toistemme nähden. Olemme nähneet kaikki toistemme eritteet ja inhottavuudet. Mutta silti, kun Javier istuu lähelläni sohvalla ja esittelee jotain kännykältään, niin en uskalla nojautua ihan kiinni häneen vaikka haluaisin. Tunnen sen sähköisyyden siinä vartaloidemme välissä ja kun menen ihan vähän lähemmäs, niin Javierin äänensävy särähtää kesken jonkun tylsän lauseen ikään kuin hän unohtaisi hetkeksi mistä olikaan puhumassa. Välillämme on kemiaa. Joka on niin jännittävää, että ehkä ennemmin nautimme siitä magnetismista näin pikkuhiljaa. Silitän hänen selkäänsä samalla kun nousen sohvalta ja alan laitella iltapaloja meille valmiiksi sohvan ääreen. Ihan rentoutunut olo. Heti kun jakso ohjelmasta loppuu ja herkut on syötä, niin kannan astiat tiskipöydälle ja sanon hoitavani ne aamulla. Käymme iltapesulla ja hyppään sänkyyn jossa Javier on tällä kertaa ensimmäisenä jo odottamassa peiton alla. Menen heti häneen ihan kiinni ja pussaan hänen kylkeään. Voisin nukahtaa silmänräpäyksessä, mutta sen sijaan Javier kääntyy ja ottaa hiuksistani tiukasti kiinni. Silleen intohimoisesti. Ja rutistaa minut kovasti vasten itseään. Kun on koko päivän ollut siinä lähellä mutta silti niin pidättäytyväinen, niin näinä hetkinä ne kaikki odotukset räjähtävät käsiin. Kaikki kosketuksemme ja huokauksemme ovat täynnä intohimoa. Nautin siitä miten voi olla ihan estoton ja siitä miten Javier osaa näyttää nautintonsa. Ensin hän on päälläni ja olemme ihanassa halauksessa. Sitten minä vuorostaan syleilen Javieria hetken hänen päällään. Ja kun saavun hakemasta lasillisen vettä on Javier noussut seisomaan sängyn viereen ja ohjaa minut sängylle nelinkotin. Hän on niin tajuttoman kiihkeä kaikessa. Hän huutaa nimeäni uudestaan ja uudestaan, ja lysähdämme päällekkäin makaamaan sängylle. Siinä olemme ihan hiljaa huohottaen. Käännyn ja painan pääni hänen kainaloonsa ja Javier silittää hiuksiani ja pussaa päälakeani. Sitten hän nousee juomaan vetta ja kysyy haluaisinko mennä suihkuun. Huudahdan hänelle nauraen sängystä, että jos itse sotket minut niin ei ole mun ongelma. En tosiaankaan enää aio mennä suihkuun, vaan otan hyvän uniasennon ja pian Javier tulee tyytyväisenä viereeni sänkyyn, jossa nukumme toisistamme kiinni pitäen kohti ystävänpäivää. 

Heti kun olen matkalla töihin onnistuneilta treffeiltä Javieriin luota, niin mitä liikuu päässäni? Olen toki tyytyväinen miten mukavaa meillä oli. Koin aitoja tunteita minun ja Javierin välillä. Kunnon intohimoa ja kiihkoa. Tiskasin tiskit hyvin. Mutta mitä muuta? Ajattelen, että noniin, sitten seuraavaksi voisinkin nähdä Rickyn! Täysin pyytämättä minusta tuntuu, että nyt olen hetkeksi hoitanut suhdettani Javierin kanssa niin, että voin seuraavaksi keskittyä Rickyyn. Pelottavaa. Ottakaa vuoronumerot, kiitos! Minulla on tunteita heitä kumpaakin kohtaan, ja luultasti jos näkisin Dimin niin ne tunteet heräisivät taas eloon sielläkin. Mutta vielä tässä vaiheessa kaikki on sallittua. Lähetän Javierille iloisen aamuviestin, jossa toivotan samalla hyvää ystävänpäivää sydämettömän pusunaaman kanssa. Vastaukseksi Javier valittaa väsymystään. Vaihtelen viestejä Rickyn kanssa joka jotenkin tuntuu etäiseltä jutuissaan. En tiedä onko se todellista, vai tuntuuko minusta vain siltä.  Mutta sillä ei juuri nyt ole väliä. Toivoisin että Dim tarttuisi avoimeen tarjoukseeni ja viimeinkin ottaisi itseään niskasta kiinni ja sopisi kanssani tapaamisen. Ja vielä tulisi sille tapaamiselle. Haluaisin nähdä Rickyn, mutta hän on vähäsanainen tänään, joten en jaksa alkaa harkitsemaan vapaaillalleni muuta kuin kivaa kotona olemista. Normipäivä.