Vallankaappaus

Hahahaha. Nauran itselleni. En oikein tiedä mitä keskiviikkoiltana tapahtuu, mutta olen siinä vaihdellut Rickyn kanssa viestejä pitkin päivää hänen ollessa vähän vähäsanaisempi kuin yleensä. Hän on ystävällinen mutta vähäsanainen. Ricky on aina ollut se joka viestii minulle jatkuvasti ja on aina siellä minua varten riippumatta siitä kuinka tyhmä itse olen. Tällä kertaa ajattelen että hänellä on krapula, koska jostain syystä hän hyvin usein ajautuu baareihin arki-iltoina. Ricky on sanonut että se johtuu tylsyydestä tai surusta ja uskon, että ne syyt ovat ihan paikkansapitäviä. Ricky haluaisi taas tavata mutta sanon etten tänään jaksa lähteä keskustaan. Olen kuitenkin tällä kertaa se  innokkampi keskustelunaloittaja ja lähettelen hänelle kaikkea turhaa mitä päässäni pyörii, sekä taas kommentoin humoristisesti hänen liiallista dokaamistaan. Hänen vähäeleisyytensä ja epäjankuttamisensa saavat minut innostumaan enemmän ja haluaisin kovasti nähdä hänet. Täysin ilmiselvä mutta toimiva keino olla vaikeastitavoiteltava muuttaa asetelmamme. Mutta silti samalla suhtaudun häneen sellaisena miehenä, joka odottelee minua vaikka maailmanääriin. Koen että voin olla ärsyttävä ilman että se vähentäisi Rickyn loputonta rakkautta minua kohtaan. Koska hän on itse sanoillaan ja pitkäjänteisyydellään antanut minulle sellaisen kuvan väleistämme. Siispä ehdotan Rickylle, että jos hän haluaa, niin hän voisi tulla luokseni kylään vielä viime hetkellä ennen muuttoa. Tänään. Ystävänpäivänä. Selitän sotkuista ja muista haittatekijöistä, mutta annan hänelle vimeinkin mahdollisuuden tulla. Hänhän on vuosikausia anonut kuinka haluaisi tulla luokseni. Joka kerta kun minä olen sanonut, etten itse jaksa tänään matkustella minnekään, niin hän on joka kerta tarjoutunut tulemaan minun luokseni. Joten koen siis avaavani hänelle taivaan portit tällä rivien välistä luettavalla negatiivisin puolin korostetulla tarjouksella. Lisään vielä, että jos ei tänään sovi niin ehkä sitten ensi viikolla on paremmin aikaa. Mutta oikeasti ajattelen, että koska ensi viikkoon on vielä niin pitkä aika, että täytyyhän hänen heti riemuissaan olla jo käytännössä matkalla! Menee hetki ja Ricky vastaa minulle hymiöllä ja katoaa sitten linjoilta. Okei, ensialkuun en huomaa asiaa. Keskityn kokeilemaan uutta höyrypesuria kotona ja juttelen Javierin kanssa, joka kertoo menevänsä päiväunille. Sitten kello etenee ja Ricky pysyy poissa linjoilta. Mietin välillä, että ilmoittaako hän kohta olevansa jo kulmillani, vai mitä ihmettä. Sitten kun on jo mennyt monta tuntia niin en voi hillitä itseäni vaan lähetän hänelle viestin, jossa totean hänen nähtävästi taas lähteneen baariin! Kuin nalkuttava tyttöystävä! Ja mikä on erikoista, niin ihminen, jonka menoista en ole ennen ollut yhtään kiinnostunut saakin minut ärsyyntymään katoamistempullaan. Luontaisesti mielessäni käy ajatus siitä, että hän on valinnut jonkun helpomman deitin lähempää ystävänpäiväseurakseen. Onhan minullakin monta lähes samantasoista deittikumppania. Joten miksei hänellä olisi? Miksei Javierilla olisi? Nyt uskon, että Dimillä ei ole, vaikka varmasti on ollut ja voisi olla. Mutta ahneiden ja itsekkäiden tunteideni mielestä vain minulla on etuoikeus olla multideittilija, ja muiden tulisi pitää minut etusijalla. Ja yhtäkkiä minä tunnen pientä ahdistusta. Oikein tunnustelen oloani henkisellä mikroskoopilla, koska tämä tunne on ollut poissa tositosi pitkään. Ja nyt! Ricky sen sai aikaan! Tai ei Ricky, vaan ajatus siitä, että mitä jos hän ei olekaan enää hyppysissäni. Mitä jos hän onkin sen pienen bruneten kanssa, joka on kai se tytön joka hänelle jatkuvasti soittelee, ja jonka kanssa olen hänet silloin aikaisemmin nähnyt. Pieni ärsytyksen ja torjutuksi tulemisen palanen nousee kurkkuuni. 

Saan tietenkin selitettyä tilanteen itselleni täysin järjellisesti enkä päästä ahdistusta leviämään. Olen vain yhtäkkiä fyysisen läheisyytemme saattelemana onnistunut luomaan Rickyyn tunnesiteen. Ihan vahingossa. Ja taustani huomioiden minulle on luontaista ylireagoida tunteellisesti ja saada niitä takaumia niiltä ajoilta, kun eksäni aina katosi ilmoittamatta mitään muille maille mielensä mukaan. Siispä vaikka mielessäni heti pyörii se, että nyt Ricky viimein on kyllästynyt odottamaan minua ja on takuulla jonkun toisen kanssa, niin osaan pitää typerät liioitellut ajatukset ja tunteet kurissa. Menen ajoissa sänkyyn ja katselen puhelimeltani jotain kepeää ja iloista, kun puhelimeni soi ja se on Ricky. Huh, heti kauhea helpotuksen aalto valahtaa lävitseni ja kaikki vähäinenkin ahdistus ja epävarmuus katoaa. Miksi? Siksi koska nyt tiedän, ettei hän ole viettämässä yötä kenenkään toisen kanssa. Miten voin olla näin itsekäs, koska olen juuri hetki sitten viettänyt aivan ihanan yön toisen kanssa? Miten tämä on moraalisesti edes mahdollista. Vai olenko nyt oikeasti jotenkin erityisellä tasolla ihastunut Rickyyn? En tosiaankaan tiedä, mutta vastaan puheluun. Kevyesti hiprakassa oleva Ricky soittaa minulle ja aloittaa kertomalla olevansa yksin kotonaan, mutta siirtyy heti kysymään minulta, että miksi olen ollut niin ärsyttävä tänään. Puhumme humoristisesti siitä, että olen liikaa koittanut puuttua hänen tekemisiinsä moittimalla Rickyn jatkuvaa baarissa oloa. Hän toteaa, että aikoo kyllä lopettaa, mutta tuli taas tylsää. Puhumme puhelimessa tosi pitkään, ja Ricky naureskelee, että käyttäydyn ihan kuin haluaisin olla hänen tyttöystävänsä. Hän kysyy, että siksikö olen niin ärsyttävä. Selitän, että tahdoin vain antaa hänelle mahdollisuuden tulla kylään luokseni, mutta olen pettynyt siihen, että hän valitsi sen sijaan juomisen. Totean, että hän voisi juuri nyt olla täällä kanssani minun sängyssäni. Sanon, että Ricky olisi nyt voinut osoittaa kuinka vakavissaan oikeasti on suhteeni, mutta nyt tilanne näyttäytyy siltä, että hän aina vain odottaa, että minä matkustan hänen luokseen tarjoamaan kaiken, eikä Ricky itse olekaan valmis näkemään mitään vaivaa ollakseen seurassani. Ricky selittää, että hänen mielestään kutsu ei ole ollut riittävän selkeä. Mutta samalla hän nauraa, että sä siis olet kuin oletkin rakastunut minuun! Nauran ja totean hänen olevan kännissä. Ricky kysyy että voimmeko nähdä huomenna, vai heti! Lähteekö hän heti tulemaan! Sanon, että se oli ystävänpäivätarjous, joka on nyt rauennut. Vaikka oikeasti samaan aikaan haluaisin hänen tulevan. Lopetamme puhelun hyväntuulisina, mutta hämmentyneinä. Vuoroin Ricky sanoo, että olen liian hankala ja asun liian kaukana. Hän ei enää aio odottaa minua sekuntiakaan! We are just friends! Sitten hän taas sanoo, että tulee heti ja me olemme ehdottomasti luodut toisillemme. Eli meneillään on jokin outo identiteettien asettuminen. Asetelmat ja roolit vaihtuvat emmekä itsekään tiedä missä mennään. Minua on ärsyttänyt se, että Ricky nauraen omahyväisesti hihkuu, että viimeinkin on saanut minut rakastumaan itseensä. Mutta vielä enemmän minua ärsyttää se, että olen jostain syystä langennut olemaan läpinäkyvän ärsyttävä Rickyä kohtaan. Juuri sellainen millainen hän on itse ollut minua kohtaan. Ja tiedän että se on luotaantyöntävää! Teinpäs alkeellisen mokan. Hän ei ole niin hölmö, millaisena ehkä olen häntä pitänyt. Hän on sanonut puhelimessa (ja monta kertaa aiemminkin) ettei lähde näihin minun valtapeleihini mukaan. Mutta hän pelaa oman nurkkansa ihan hyvin. Enkö yhtäkkiä olekaan kaikkivaltias jumalatar. Hups.

En myönnä nyt yhtäkkiä rakastuneeni Rickyyn. Mutta myönnän, että jotain tunteita on herännyt. En tiedä onko se muuta kuin omistuksenhalua. Mutta nyt on oltava tarkkana. En anna yhtään enää typerille epäluuloille valtaa saada minua käyttäytymään lapsellisesti. En aio ottaa enää puheeksi eilistä. En aio lähetellä enää hänelle viestejä ilman mitään asiaa, koska se näköjään muuttaa kokonaan asetelmamme ympäri. En aio olla valittava ja ärsyttävä ihminen. Ricky tietää kyllä mitä tekee kun katoaa linjoilta ja esittää vaikeastitavoiteltavaa, ja minä olen onnistunut kompastumaan tuohon ansaan. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Nyt minun on palautettava cool asemani ja luotettava siihen, että Ricky ei ole tehnyt mitään dramaattisia ratkaisuja karistaakseen minua elämästään. Vaan, kun seuraava tilaisuus tulee, niin aion aikuismaisesti varmistaa, että tapaamme kyllä, ja sitten voimme käydä näitä asioita läpi kasvokkain. Voiko olla niin, että Ricky on ollut niin rakastunut minuun, koska ei ole voinut saada minua? Vaikka onkin saanut minut sänkyynsä. Olen ollut silti aina enemmän se etäinen. Ja nyt kun olenkin yhtäkkiä ollut kiinnostunut saamaan hänet luokseni, niin Ricky huomaa saaneensa valtaa minua kohtaan, mikä taas heikentää kiinnostusta. No, ihan sama. Ei pitäisi pelailla mitään pelejä! Annetaan tilanteen rauhoittua. Mitään ei ehdi nyt muutamissa päivissä tapahtua, vaikkemme tapaisikaan. Täytyy keskittyä johonkin ihan muuhun. Kuten siihen, että eräällä Jukan ja Simon kaverilla on isot juhlat viikonloppuna, johon Simo on kutsunut minut mukanaan. Mutta minun on harkittava osallistumistani ja mietittävä onko Jukan kannalta hyvä, että ilmaannun paikalle. En usko, että saamattomasta Dimistä kuuluu mitään nyt. Olen aika varma, että hän laskelmoi voivansa tulla suoraan uudelle asunnolleni ja saada kerralla taas kaiken. En tiedä miten aion suhtautua siihen, sitten kun hän joku kerta ilmoittaa olevansa juhlimassa ja tahtovansa tulla yöksi luokseni. Se olisi niin hänelle ominaista käytöstä. Mutta en tiedä tekisikö hän sen tarkoituksella noin tökerösti, ja onko sillä väliä jos pidän hänestä ja tiedän, että hän myös pitää minusta. Mutta Dimin aika on sitten myöhemmin. Kello käy ja fiilis on jännittävän odottava. Myönteisen tasainen. BLING. Saan viestin ja heti toivon, että se olisi Ricky! Mutta se on Singh joka kertoo minulle jotain historiallisia faktoja jonkun intialaisen kaupungin menneisyydestä. Pettymys. Jos Ricky ei olisi soittanut minulle eilisyönä olisin varmaan malttamattomampi. Nyt vain odotan, että kuka tekee seuraavan siirron ja mihin suuntaan. Mutta mitään pelejähän me ei pelata, ei.