Sopeutuvainen

Keskiviikkona Javier pyörii mielessäni. Meillä oli taas niin mukavaa. Ei siten, että kaikki olisi jotenkin tosi vaivatonta ja yksinkertaista. Vaan vaikka voimme kinastella ja tunteilla toisillemme, niin tiedämme olevamme samassa laatikossa. Yhdessä Out of the Box. Ja Javier on kovettunut itsensä niin korkealle, etten usko, että hän kokee monenkaan ihmisen olevan samalla aaltopituudella itsensä kanssa. Hän on tottunut olemaan se fiksuin, joka ei tarvitse ketään. Onhan hän minuakin aikanaan vähätellyt ja nostanut esille heikkouksiani, mutta jäin siitä huolimatta. Ja ylitimme jonkun tietyn rajan. Huomaan olevani jatkuvasti uudelleen tässä tilanteessa, jossa pieninä välähdyksinä mielessäni polttelee se mahdollisuus, että mitäs jos meidän vaan pitäisi yrittää olla tiiviimmin yhdessä. Eikö olisi hauskaa, että ihminen, joka on yksi ensimmäisistä uusista ihmisistä, joita olen sinkkuna tavannut, olisikin koko ajan ollut se, johon minun olisi pitänyt jättäytyä. Mutta asioille on oikeat ajat ja paikat, eikä se vain vielä ole kohdallemme tullut, jos koskaan tulee. Sen lisäksi että käyn keskiviikkona ostoksilla ja nautin hyvän illallisen perheeni kanssa, menen kotona selaamaan vanhoja vuoden takaisia kirjoituksiani. Haluan tietää mitä me silloin olemme Javierin kanssa tehneet ja mitä minä olen ajatellut. En pysty vältellä ihastuneita ajatuksiani teksteissäni koskien Ronia, mutta sitten Roni on häippässyt ekaa tai tokaa kertaa. Ja mitä mitä olen tehnyt? Olen heti mennyt Javierin luokse. Olen mennyt sinne samana iltana, kun Roni on tehnyt oharit. Olen viettänyt Javierin kanssa kokonaisia viikonloppuja aina kun muut asiat ovat menneet pieleen. Hän on ollut siellä aina kun olen tarvinnut. No melkein aina. Ja yli vuosi sitten Javier on kysynyt minulta, että haluanko hänen kanssaan parisuhteen. Siellä vanhassa tekstissä on tästä historiallisesti merkittävästä hetkestä valokuvakopio (sekä kummallisia rivivaihtoja), joten se ei ole jotain minun harhakuvaani. Nyt juuri taas tästä terapiakirjoittamisesta on minulle hyötyä, kun pystyn reflektoida autenttisesti mennyttä tähän hetkeen ilman muistikuvavääristymiä. En ole tuolloin ollut mitenkään rakastunut Roniin siten, että olisin pystynyt sivuuttamaan Javierin kokonaan. Ei, vaan olen ollut täysin epävarma siitä mitä pitäisi tehdä ja ajatellut Javierista lämpimästi. Mutta olen tuolloinkin torjunut hänet ja valinnut lähteä kokeilemaan muita vaihtoehtoja, vain palatakseni taas hänen luokseen. Ainakin pariksi yöksi. Kun katsoo faktoja, niin Javier on aina aktiivisesti tahtonut nähdä minua niinä aikoina, kun olen ollut kiireinen muualla. Hän on aikanaan ehdottanut suhdetta. Hän on humalassa lipsautellut tunteellisia purkauksia korvaani. Kilistellyt kotiavaimiaan edessäni. Javier on ehdottanut mukaleikillään yhteistä lomaa juuri silloin kun olen bookannut matkan Jukan kanssa. Mutta hän on myös vuoroin kieltäytynyt puhumasta suhteemme tilasta. Kertonut miten huonot puoleni häiritsevät häntä. Ollut kiireinen muualla, kun olisin halunnut tulla yöksi. Saanut lukea typeriä känniviestejäni. Ympäri mennään yhteen tullaan. Ehkä olemme liian samanlaisia, vaikka olemmekin niin erilaisia. Mutta olemme päässeet valovuoden päähän kaikenlaisista turhista kissa-hiiri -leikeistä, ja nytkin lähetän hänelle viestin päivän kuulumisistani koska tekee mieli. Ja hän vastaa ja vitsailemme toisillemme varmistaen samalla rivienvälistä, että kumpikin on ollut tyytyväinen edelliseen kohtaamiseemme.

En ole jaksanut nähdä draamailevaa Rickyä vähään aikaan. Hänen jatkuvat painostavat viestinsä ovat ahdistaneet minua. Mutta nyt hän on selvästi ymmärtänyt, kun olen sanonut, että jatkuvat aneluviestit ajavat minut pois. En ole kuullut Rickysta muuta kuin muutamat lyhyet kuulumiset jopa kohteliaan etäisesti. Ja se toimii! Heti ajattelen hänestäkin lämpimämmin ja voisin jopa viettää pitkästä aikaa illan hänen kanssaan. Enimmäkseen kaverifiiliksillä. Haluaisin mennä rennosti hänen kotoisaan kotiinsa istuskelemaan kivaan olohuoneeseen Rickyn ja hänen ystäviensä kanssa. En välttämättä haluaisi mitään seksijuttuja, ja on tavallaan harmi, että ylitimme sen rajan. Nyt minun on entistä vaikeampi perustella itselleni saati hänelle sitä miksi emme voisi tehdä yhdessä mitä vain jos huvittaa. Kysynkin häneltä heti, että poteeko hän taas krapulaa. Edelleenkin koen jotain moraalista ristiriitaa siitä, että voin hypätä ihanasta parisuhdesimulaatiosta toiseen ja tuntea erilaisia tunteita useita ihmisiä kohtaan. Tai olla täysin kylmä ja välinpitämätön. En täysin pidä siitä, mutta olen mukautunut siihen. Olen jo todistanut, että tälläkin uudella aikakaudella pystyn täysin vaivattomasti yksiavioisuuteen. Pystyn olla yksin. Joten jos ja kun jonkun kanssa asiat pääsevät taas joskus etenemään, niin siihen saakka kunnes ääneen jotain toisin lausutaan, olen täysin vapaa tekemään ja tuntemaan mitä haluan. Olen jotenkin tyytyväinen siihen, että minulla on tutut ja turvalliset miehet, joilta saan yksilöllistä huomiota ja rakkaudenkokemuksia. Ja sitten minulla on erikseen ystäväpiirit, missä ei tarvitse ajatella mitään romantiikkaa lainkaan. Paitsi että olen saanut uudelta kaverilta Akulta vihjailevan viestin siitä, että hän tahtoisi tutustua paremmin. Olen saanut jatkuvasti kuulla Simolta, kuinka hän tykkää minusta ja voisi majoittaa minut kommuuniinsa. Ja näin viime yönä unta Jukasta, joka oli unessani tehnyt somepostauksen, jossa videokuvaa itseään taloni edustalla ja valittaa suhdevirityksemme kariutumisesta itkien. Mutta olen sivuuttanut kaikki vihjailevat keskustelunaiheet puhtaan kaverillisesti. Toivottavasti se riittää. Mieleeni juolahtaa myös Dim. Ihan pikaisesti vain ärsyttääkseen minua. Voisin kysyä häneltä, että miten deittielämä sujuu, ja mihin se sopimamme risteily on unohtunut. Mutta en vielä. Sitten kun hän alkaa ärsyttää minua enemmän, niin teen sen jos haluan. Olen ihan varma, että hän tapailee jotakuta muuta. Ja hän saa sen tehdä, mutta silti tämä ihmeellisen sekava historiamme tuntuu keskeneräiseltä. BLING. Ricky vastaa minulle rehellisesti kertoen, että hänellä on krapula. Hän on taas lähtenyt juhlimaan arki-iltana tylsistyksissään. Hänellä on tosi paha moraalinenkin darra. Taas kerran kuuntelen kuinka hän lupaa lopettaa juhlimisen. Kokee olevansa huono ihminen. Lohdutan Rickya ja sanon, että hänestä on vain tullut hyvä suomalainen. 

Tänään saan levätä vielä tekemättä mitään. Vihdoinkin osaan nauttia näistä rauhallisista arki-illoista! Juttelen pitkään Singhin kanssa, joka pääsee kauhistelemaan Suomen vuokratasoa puhuessamme uudesta asunnostani. Sitten hän kertoo, että Intiassa kaikki kylpevät joka aamu ja aina heti työpäivän päätyttyä, ja ihmettelee kun kerron etten käy joka aamu suihkussa. En viitsi kysyä, että kylpeekö hän päivittäin Gangesissa. Kysyn huvikseni Rickyltä hänen viikonlopun suunnitelmistaan. Ihan vain varalta. En taaskaan tiedä yhtään mitä tekisin. Ehkä minun ei kannattaisi viettää koko viikonloppua tutussa uudessa kaveriporukassa jos haluaisin lieventää näitä epämääräisiä ihastusfiboja. Mutta toisaalta en tahdo viilentää kaverisuhteitani näihin ihmisiin. Pitäisikö tavata uusi tinderi, joka ei vaikuta meriiteiltään minua kiinnostavalta? Mutta voisi yllättää positiivisesti. Vai kiinnittäytyisinkö Javieriin? Voisin toki nähdä muitakin ystäviäni, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu että tapaisin ennemmin Rickyn kuin Manun tai Ryanin. Heti kun toinen ei ole niin saatavilla, niin hän alkaa kiinnostaa enemmän. Näin se vain menee. Ja on ihan sama mitä tässä nyt pohdin, en kuitenkaan lyö vielä mitään lukkoon. Haluan nähdä millainen fiilis huomenna on.