crazy bitch is back

On nämä oppimisprosessit kyllä aika pitkäkestoisia. Olen kävellyt töihin kauniissa kirpakassa auringonpaisteessa joka ei juurikaan lämmitä purevan pakkasen läpi, ja miettinyt omaa keskenkasvuisuuttani. Pudistelen henkisesti itselleni päätäni. En vaan taaskaan ole pystynyt käyttäytymään niin kuin olen koko ajan halunnut, vaan heti tilaisuuden tullen sisäinen Crazy Bitch on ottanut valtaa. Eli otan jonkun asian paljon henkilökohtaisemmin kuin haluaisin ja sitten käännän koko tilanteen päälaelleen vaikken edes haluaisi. Mutta uhraan omankin hyvinvointini siksi, että saisin kidutettua riittävästi toista ihmistä. Olen ehkä loukkaantunut ja haluaisin vain tiukan halauksen, mutta sen sijaan olen ilkeä ja työnnän toisen mahdollisimman kauas nokkelilla ja ylimielisillä jutuillani. Fiksua! Aplodit taas tälle. En tiedä onko kyse sitten ylpeydestä vai olenko oikeasti niin traumatisoitunut etten vaan siedä minkäänlaista epävarmuutta. Vaadin täysin häikäilemättömästi muilta asioita, joita itse en anna, ja sitten vielä suutun jos en niitä saa. Tänä aamuna voin laulaa Roope Salmisen mukana, mä oon ihan vitunmoinen kusipää. Eli siis maanantaina saimme väännettyä ees taas Rickyn saapumista luokseni. Hän olisi tahtonut tulla heti suoraan kun pääsen töistä, mutta minä haluan ehdottomasti mennä rauhassa suihkuun ja katsoa että pahimmat muuttoroskat on laitettu sivuun. Ensin Ricky sanoo ettei sitten tule, mutta puoli tuntia myöhemmin hänelle sopiikin iltatapaaminen. Huomaan, että häntä jännittää se, että hän joutuu mahdollisesti tapaamaan samalla sukulaisiani ja jäämään kenties yöksi. Onhan se jo joku askel johonkin suuntaan! Olen tosi leppoisassa ja pehmoisessa maanantaiolossa, joten toivotan hänet tervetulleeksi, vaikka olisin ollut ihan tyytyväinen kohtaamisemme lykkääntymisellekin. Ricky on ihan oikeasti tulossa kylään luokseni! Lupaan mennä häntä vastaan ulos, vaikka kuuman suihkun jälkeen se on vihoviimeinen asia, jonka haluan tehdä. Kuten silloin aikaisemmin olen mennyt Jukkaa vastaan. Nyt ajatus siitä, että hän on nukkunut minun sängyssäni tuntuu ällöttävältä. Outoa, että vaikka me olemme saaneet palautettua hyvät kaverilliset välit, niin silti hän fyysisellä tasolla inhottaa minua. Ricky on aikataulussa ja kun kävelen häntä vastaan, niin olen iloinen, että hän saapuu. Tiedän, että meillä on hauskaa viettää yhdessä arki-iltaakin, koska kaveruustasolla kaikki sujuu välillämme hyvin. Ricky saapuu oikeaan aikaan oikealle pysäkillä, missä olen jo vastassa. Halaamme ja hän on taas pukeutunut tyylikkäästi. Alamme heti valitella kylmää säätä ja päätämme hakea yhden viinipullon matkanvarrelta leffan seuraksi. Kaikki on luonnollista ja mukavaa.

Ricky on hymyileväisellä ja sosiaalisella tuulella, eikä meille tule kertaakaan mitään vaivaantuneita hetkiä. Tilanne on uusi. Ympäristö on uusi. Joten pienille takkuiluille on tilaa. Mutta niitä ei tule. Kaikki sujuu hyvin. Ricky tervehtii sukulaisiani puheliaasti ja on kuin jo vanha tuttu. Olen tyytyväinen ja tunnen kaiken olevan kauhean vaivatonta. Korkkaamme viinin ja valitsemme leffan, jota tuskin edes katsomme, kun höpötämme koko ajan jotain maan ja taivaan väliltä. On selvää, että Ricky jää yöksi, ja kun viinipullo on tyhjä ja elokuva loppunut, niin hiivimme pikkuhiprakassa sänkyyni. Vähän ehdimme pelehtiäkin ennen kuin nukahdamme  kevyeen viininhöyryiseen uneen jakaen minun pienen peittoni. Ricky nukahtaa minun tyynylleni ja minä joudun käyttämään vieraalle tarkoitettua tyynyä, mutten valita, vaan painaudun häntä vasten ja nukun kohtalaisen hyvin. Herään keskellä yötä kissan metelöintiin ja päätäni vähän särkee. Nykyään kai pienempikin määrä viiniä aiheuttaa sen, koska juon niin harvoin alkoholia. Keskellä yötä tuntuu vähän hassulta, että juuri Ricky on siinä nukkumassa minun sängyssäni, ja pyörittelen ajatuksia päässäni vähän aikaa ennen kuin nukahdan kellonsoittoon asti. Aamulla Ricky haluaa jatkaa siitä mihin jäimme illalla ja nautimme toisistamme kahdesti, ennen kuin Ricky nousee ylös sängystä. Minä valitan päänsärkyä ja totean, että saan vielä nukkua vartin, joten nousen ylös vain pikaisesti halaamaan Rickylle heipan, kun hän lähtee luotani. Ihan niin kuin minä aina olen lähtenyt muiden luota. Kaikki sujui siis hyvin. Saan karistettua päänsäryn ja oloni on toiveikkaan lämmin. Meillä on ollut nyt niin kivaa, että tuntuu siltä kuin mikä vain olisi mahdollista! Ricky viestii heti aamulla, että joko nyt voisimme seurustella! Mutta vastaan hymyillen, ettei mihinkään ole kiire. Katsotaan tilannetta päivä kerrallaan. Huomaan, että Ricky on unohtanut jonkun tavaransa luokseni ja se ilahduttaa minua, koska sehän tarkoittaa sitä että meidän on vielä pakko tavata. Olo on tiistaina väsynyt, mutta hyvin sujunut deitti-ilta saa kaiken hieman kevyemmäksi. Sitten lounastauolla menen someen ja huomaan feedissäni, kuinka Ricky on tykännyt jonkun naisen seitsemästä kuvasta ja kommentoinut niihin sydämiä ja muita flirttailevia kommentteja. Ihan niitä samoja, joita minulle kirjoittelee. Ei nyt, vaan juuri ennen kuin olimme sopineet tapaavamme edellispäivänä. Argh. Miksi minun pitikään nähdä tämä. Ja miksi ihmeessä hänen on täytynyt olla niin typerä, että julkisesti näyttää yrittävänsä pokailla jotain naista, joka on hyvin todennäköisesti joku hänen ihastuksen kohteensa ja tapailukumppaninsa. Jotain sellaista kuten minäkin. Ensialkuun hillitsen itseni aika hyvin. Vastaan johonkin Rickyn viestiin neutraalisti ja rauhallisesti. Jotenkin saan sanottua, että olen huomannut tismalleen samat sydänkommentit häneltä jollekin naiselle, joita aina minulle lähettelee. Ja pyydän, ettei hän aseta minua johonkin deittirinkiinsä, vaan jättää minut ulkopuolelle jos kerran samaan aikaan julkisesti flirttailee noin voimakkaasti muille. Ja sitten alkaa joku pyörremyrsky ja pian olemme käsitelleet asiaa joka suunnalta ja tehneet kunnon pesäeron. Rickyn mukaan hän saa lähettää sydämiä ystävilleen, ja niin saakin. Mutta en ole idiootti. Erotan kyllä kaveruudet muista kontakteista. Käymme tätä läpi noin tuhansin viestein ja olen periksiantamattoman viileä. En syyttele tai riehu vaan olen etäisen kylmä. Aloitan neutraalin keskustelun Javierikin kanssa saadakseni muuta ajateltavaa ja hän tarttuu heti keskustelunaloitukseeni innokkaasti. Ja Akukin tahtoo jutella niitä näitä. Samoin kuin Jukka ja Simo. Se joku kimppakivaa ehdottanut tinderdeittikin ottaa yhteyttä. Saan ajan kulumaan jutellen muiden kanssa ja sivuuttaen Rickyn. Menen nukkumaan vähän hämmentyneenä koko tilanteesta. Mutta olo ei ole ahdistunut. 

Keskiviikkona Ricky yrittää ystävällisesti aloittaa normaalin keskustelun, mutta pidän tiukan linjani, vaikka samaan aikaan tiedän ettei minun tarvitsisi. Tunnen sisäisesti ihan erilailla, kuin mitä annan itsestäni ulos. On kuin jokin automaattinen narsistinen psykopaatti ohjailisi sormiani näppäimistöllä, kun olen Rickylle ilkeä ja täysin periksiantamaton. Jostain syystä silti tunnen, että tälläkin keinolla voin saada mitä haluan. Että ensin voin pelleillä ja olla kauhea ja sitten myöhemmin antaa periksi, kun toinen jaksaa tuhannennen kerran lepyttää minua? Sairasta. Eikä se toivottavasti pidä paikkaansa. Ja sitä paitsi ajan vain toisen pois tällä tavalla. Ajan toisen syliin, kuten useat naiset omalla toiminnallaan tekevät. Mutta tiedostan sen ja nähtävästi myös olen sen valmis hyväksymään. Olen masokisti. Ricky sanoo, ettei ole omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Sanoo olevansa luottamukseni arvoinen. Sitten pyytää anteeksi ja lupaa ettei enää tee niin jos vain saa tilaisuuden. Mutta sivuutan kaiken kylmästi. Selitän, että olen juuri viime vuonna ollut tilanteessa, jossa toinen on luvannut minulle ummet ja lammet ja vannonut rakkautta. Ja vaikka se oli tosi vaikeaa kaikin puolin. Niin en koskaan ajatellut, että hän olisi samaan aikaan selitellyt samoja asioita jollekin muulle. Toki kaikki oli erityistä. Mutta se oli samaan aikaan omalla tavalla erityistä hänelle myös jonkun toisen kanssa. Ja se kai oli se yllätysefekti joka hajotti minua. Että oli joku muu ketä kohtaan hänellä oli ehkä yhtä voimakkaita tunteita - ja lopulta voimakkaampia. Enkä minä tajunnut mitään. Tätä kirjoittaessani Rickylle herkistyn vähän ja kierin hetken itsesäälissä. Mutta nyt Rickyn pieni lipsahdus on herättänyt puolustusmekanismini tässä asiassa niin, että koen hänen heti toimineen minua vastaan lähes yhtä pahasti. Vaikka hän, kuten minäkin, on ollut aivan vapaa tekemään mitä haluaa. Silti loukkaannun. Ei mitään hiton logiikkaa, mutten voi itselleni mitään. Joten ennemmin aiheutan meille välirikon ja tuhoan lämmenneet välimme, kuin annan mitään ymmärrystä hänelle. Ylpeyteni ei anna anteeksi sitä, että hän on ollut kiinnostunut muista ihmisistä samalla kun olen itse torjunut hänet. Hullua. Ricky ei osannut odottaa tätä. Hän kysyy että eikö yhteinen yömme merkinnyt minulle mitään. Vastaan kylmästi ettei enää. Sitten Ricky sanoo ettei tahdo nähdä minua enää koskaan. Voin lähettää unohtuneen tavaran postissa. Mutta sitten taas hetkeä myöhemmin toivoo, että voisimme olla edes ystäviä. Sanon, että minulle kaikki on aivan sama. Vaikka ei ole. En tiedä itsekään, että onko tämä jotain peliä josta oikeasti nautin? Että nyt kun hän osoittautuikin normaaliksi mieheksi joka ei ole vain odotellut minua koko tätä aikaa, niin voin kostaa ja purkaa hänelle kaikki minulle tehdyt vääryydet. Enkä välitä siitä, että samalla menetän hänet, koska onhan minulla muita. Vai menikö juttumme liian pelottavaksi ja aloin oikeasti tykätä Rickysta? Ja nyt sain pienen tekosyyn tuhota kaiken, ettei minun tarvitsisi myöhemmin taas pettyä pahemmin. En ole ihan varma, mutta minusta ei tunnu että mitään olisi edes tuhottu. En tiedä miksi.