Walking on marshmallows

Heti perjantaiaamuna tunnen kuinka Ricky katselee siellä minun vihreää palleroani samalla kun vilkaisen häntä ruutuni oikeassa laidassa. Joo, olemme jo molemmat hereillä. Vaikka koko kommunikaatiomme on mennyt ihan typerille vesille, niin suhtaudun tilanteeseen jopa humoristisesti. Tämä on minulle jotain viihdyttävää leikkiä ilmeisesti. Tehdä ihmiskokeita toisen tunteilla, koska en itse kykene niitä käsittämään, kuin mikäkin hitleri. Mutta tiedän ettei Rickykaan missään ahdingossa vuokseni ole. Tunnen vielä lämpimät välimme ja kumpikin tietää, että  tykkäämme toisistamme sellaisella ilkikurisella tavalla. Juuri sillä tavalla, että joku aikuismainen ihminen voisi tulla väliimme ja ottaa kumpaakin olkapäistä kiinni ja sitten sanoa hitaasti, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Eli fiilikseni on hyvä! Olemme vaihdelleet viestejä Rickyn kanssa myöhään yöhön saakka, ja tänään on vain ajan kysymys, että kumpi aloittaa taas normaalilta vaikuttavan keskustelun puhtaalta pöydältä. Mutta en minä vielä! Koska minulla on joku muu, jolle lähettää aamun ensimmäinen viesti. Nimittäin tällä hetkellä todennäköisesti hyvin krapulaiselle Karrille. Jep, olinkin ehtinyt taas unohtaa hänet kokonaan! Viimeksi kiva Karri on ottanut minuun yhteyttä tiedustellakseen milloin saa osallistua yksityisiin tupaantuliaisiini. Ja nyt edellisenä iltana, torstaina, hän on taas muistanut minut. Olen juuri menossa nukkumaan ja luulen, että Rickylla on vielä jotain lisättävää keskusteluumme, jossa olemme juuri päätyneet taas kerran siihen että minä olen inhottava ja hän on epäluotettava, mutta se onkin Karri. Karri on hennossa seitinohuessa viinihiprakassa ja käskee minut luokseen taksilla ihan kuin Roni aikanaan. Hymyilyttää heti, vaikka joudunkin toteamaan olevani jo peiton alla odottelemassa perjantaita. Vaihdamme tapamme mukaisia ylinokkelia viestejä ja vihjaan, että hän voisi ottaa ensi kerralla yhteyttä viikonloppuna. Saan käsityksen, että Karri on kiinni omissa velvoitteissaan seuraavat pari päivää ja kokeili nyt onneaan jonkin äkillisen päähänpiston seurauksena. Ja hyvä niin! Olen nykyään sitä mieltä, että aina ennemmin viesti kuin jätä viestimättä. Jos olet kohtalaisen selvinpäin. Karri on aina kiehtonut minua jollain tavalla, ja nyt olen iloinen, että hän on ottanut minuun yhteyttä. Hän on myös linkkini Ronin uuteen elämään, koska on joskus aikaisemmin tapaillut Ronin nykyistä kumppania. Eikö maailma ole pieni! Miten voikaan olla. Mutta tuolloin Karri pelasti minun pahimman sydänsärkymiseni piikin toteamalla, että kyseessä on ihan tavanomainen nainen, ei mikään taikaolento. Ja se jostain syystä auttoi. Minä sain jäädä taikaolennoksi.  

Juttelemme siis perjantaiaamupäivällä Karrin kanssa pitkään ja olen iloinen, että etäflirttivälimme ovat taas lämpenemässä. (Kyllä, minä saan flirttailla kenelle tahansa vapaasti vailla mitään omantunnontuskia!) Olemme käyneet läpi parin vuoden aikana lukuisia tosi hauskoja keskusteluja, ja kumpikin ottaa haasteena keksiä intertekstuaalisuuksia ja älykkäitä sanaleikkejä, joihin toinen tarttuu. Se on kivaa ja jännittävää. Ja ihan kauhean itserakasta, koska huomaan hihitteleväni yksinäni omille nokkeluuksilleni. Olen kerran herännyt Karrin luota joskus viime vuoden syksyllä, jolloin hän jopa hieman ujosti sijasi minulle pedin lattialle ja silitteli siinä ihoani aamulla siihen asti kunnes karkasin paikalta. Hän jälkikäteen toivoi, että voisi joskus uudelleen kuulla kuorsaustani. Ja ehkä se voikin toteutua. Kaikki on avoinna tässä maailmassa tällä hetkellä, Karri-rakas! Todennäköisesti kutsun hänet luokseni joku kerta, ellei moraalisia käyttäytymiseeni vaikuttavia muutoksia ole ehtinyt ennen sitä tapahtua. Näen jo silmissäni kuinka joku naapuriini muuttava toimeton kukkahattuhenkilö seuraa ovisilmästään, kuinka luonani käy joka ilta erivärisiä komeita miehiä, joita aamulla suutelen ovenraossa heipaksi seksikkäässä vaaleanpunaisessa silkkipyjamamekossani (jota en omista vielä ainakaan), ja ihmettelee, että onko minulla korttimaksumahdollisuus kun käteistä ei näy ikinä missään. Lähimaksu! Kuuntelen heti aamulla lempimusiikkiani täysillä ja nautin hyvästä perjantaiolosta. BLING. Ricky sortuu ensimmäisenä vastaamaan minulle yhdellä sanalla edellisillan viimeiseen kommenttiin. Hymyilen hiljaa, koska tiedän, että kaikki on hyvin. Paitsi että edellisiltana myös Jukka on jostain syystä intoutunut sosiaaliseksi. Ensialkuun olen ajatellut hänen nyt viimein haluavan osoittaa pystyvänsä oikeasti olemaan tosiystävä, koska hän ehdottaa, että menisimme yhdessä kokeilemaan erästä uutta harrastusta, josta olen kiinnostunut, mutten vielä koskaan päässyt sitä kokeilemaan. Puhuimme siitä aina välillä tapailumme aikana, muttemme koskaan ehtineet toteuttaa suunnitelmiamme käytännössä. Suostun heti ja vastaan hänelle, että voidaan oikein hyvin joku päivä mennä yhdessä. Kyse ei ole mistään laisinkaan romanttisesta asiasta, ja tiedän, että Jukka on aikaisemmin kokeillut kyseistä lajia muidenkin ystäviensä kanssa. Kuitenkin pian Jukalta tulee uusi viesti, jossa hän kysyy, että eikö ennemmin mentäisi yhdessä kylpylään. Höh. Ei, kiitos. Sanon, että kylpylään en viitsi lähteä. Ja Jukka vastaa heti loukkaantuneena, että saa kyllä jonkun muun mukaansa kumpaankin juttuun! Taasko hän yritti kokeilla onneaan kanssani? Typerää. Edellisviikonloppuna ollessamme juhlissa Jukka pokaili vapaasti jotain toista naista ja katosi tämän kanssa tyylikkäästi makuuhuoneeseenkin hetkeksi. Ja nyt hän kuvittelee, että olemassa olisi jokin mahdollisuus vielä minun kanssani? Hah, mahdollisuudet ovat tasan nollassa. Tai oikeastaan yhtä pakkasella kuin sää ulkona.

Jostain syystä taas oloni on odottavan myönteinen. Karri sai harhautettua minua pois Rickysta, johon voin nyt suhtautua varmasti paljon myönteisemmin. Aion ehdottaa, että tapaamme edes pikaisesti tänään, jotta Ricky saa tavaransa ja minä hänen toiveensa tulevaisuutemme suhteen. BLING. Simokin jo viestii innokkaana perjantaista. Musiikki saa minut jammailemaan hiljakseen työpisteelläni ja vilkaisen missä on tämän viikonlopun meiningit jos vaikka jaksaisi lähteä tanssimaan. Ihan hyvin voisi pitkästä aikaa! Olen tutustunut tässä kaveriporukassa myös uuteen kivaan naiseen, jonka kanssa olemme suunnitelleet yhdessä ulos lähtemistä, kuten kerran aikaisemmin jo teimme. Uusia naispuoleisia ystäviä aikuisiällä! Olen ylpeä itsestäni. En aikaisemmin kuvitellut sen olevan kohdallani mahdollista. En pystynyt hahmottamaan, että miten jokin tutustumisprosessi voisi kahden tuntemattoman aikuisen välillä edetä, kun tavoitteena olisi kaveruus. Sellainen on ollut minulle täysin epäluontaista ja epäkiinnostavaa. Nyt olen ihan vahingossa ollut sellainen ihminen, jonka kanssa joku haluaa olla kaveri. Nyt mikä vain on mahdollista. Olen vuosikaudet tietämättäni elänyt toukkana ja päässyt viimein tarkoituksenmukaisten sattumusten saattelemana koteloitumaan. Ja nyt voin kuoriutua ulos haluamani kaltaisena omnipotenttina siivekkäänä. No ehkei ihan mennä niin pitkälle. Mutta jotain sinne päin. Olenpas positiivisella tuulella. Kuuntelen kokonaisia albumeja ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Olen löytänyt nämä uudet musiikillisetkin ulottuvuudet, joista olisin jäänyt kokonaan paitsi edellisessä elämässäni. Kuten niin monesta muustakin asiasta. Kiitollisuus taas vyöryy ylitseni. Pääsenkö siihen tilaan, jossa ymmärrän oman onnekkuuteni ja kaikki ympärilläni olevat mahdollisuudet, ja kykenen hyödyntämään ne tuntien aitoa onnellisuutta. Voisiko asia, jota pidin vuosi sitten mahdottomana olla pian mahdollista. Ehkä! Ainakin juuri nyt kaikki tuntuu mahtavalta, vaikken edes tiedä mitä aion tänään tehdä. Lähetänkin heti Rickylle viestin, jossa sovittelevasti tarjoudun viidennen kerran palauttamaan hänelle hänen omaisuuttaan. Ja sehän sopii.