Feel good

Ihanaa kun viikonlopun jälkeiset fiilikset saattelevat minut aina uuteen arkiviikkoon mukavan pehmoisesti. On sellainen vähän hölmö olo, mutta hyvällä tavalla. Sellainen, ettei jaksa murehtia yhtään mistään. Elää helposti hetkessä, koska ei vaan hirveästi kiinnosta miettiä mitään mennyttä tai tulevaa liikaa. Siksi en ole kirjoittanutkaan varmaan maanataipostausta. Ihanaa. Huomaan, miten ajatusmaailmani on hetkellisesti pehmentynyt. Sekoitan joitain asioita helposti toisiinsa. Jokin nimi tai asia ei tule mieleeni samallailla kuin normaalisti, ja jonkin sarjan juonta pitää seurata astetta tarkkaavaisemmin - siis jos haluaisi. Tämä suopea turtumus ei tunnu yhtään harmittavalta, koska tiedän, että aivotoimintani palautuu normaaliksi kyllä. Nautin tästä tunnottomasta huolettomuudesta täysin siemauksin niin kauan kun voin. Tuntuu tosi hassulta, kun jokin ilmiselvä asia on vain kadonnut muistista ja sen tilalla on sellainen lämpimänvärinen vaalea alue, joka huokuu rauhaa. Tällaisia tuntemuksia on varmaan muistisairailla henkilöillä, mutta heille se ei ehkä ole niin miellyttävää kuin minulle, joka tietää mistä nyt on kyse. Puhdistautuvaa nollausta. Olen muuttunut aina hetkittäin vähän yksinkertaisemmaksi. Huomiokykyni ei ole niin terävä kuin yleensä. Ja se on ihan okei. Koska ignorance is a bliss. Pääsen testaamaan sitä tilaa, kun ei hoksaakaan heti kaikkea ja tippuu kärryiltä, kuten jotkut ihmiset tekevät jatkuvasti. Sellaiset ihmiset jotka eivät vain pärjää opinnoissa tai sanaristikoissa, koska havainnointikyky on vajaa. Ja ymmärrän taas jonkin verran paremmin kaikkea. Se viikonlopuista tuttu ajan venyminen kuutiomaiseksi jatkuu lievänä vielä pari päivää viikonlopun jälkeen ja tekee kaikesta vähän helpompaa. Helpompaa olla hetkessä läsnä. Olen nukkunut todella hyviä yöunia ja keskittynyt muuttoasioihin. Ja ollut murehtimasta yhtään mistään. En jaksa stressata Rickyä, joka taas haluaa draamailla ja toivotella hyvää loppuviikkoa. Hän varmaan odottelee malttamattomana, että milloin luovuttaisin ja ottaisin yhteyttä, mutta Ricky ei nyt tajua, että olen pari päivää tässä kivassa flowssa vailla murheita. Ehdimme taas lämmennellä välejämme tarvittaessa myöhemmin. Tavatessamme perjantaina ehdimme viettää kivan muutamatuntisen yhdessä hä nen ja hänen ystävänsä kanssa. Itse olen käyttäytynyt aivan normaalin kaverillisesti. Mutta jälkikäteen Rickyn mielestä olen flirttaillut hänen ystävälleen ja ollut Rickyä kohtaan inhottava. Höpöhöpö, hän vain on pettynyt, että psytyin käyttäytymään ihan normaalisti, kun hän taas janoaisi jotain dramaattisia käänteitä suhteeseemme. Ehkä myöhemmin. Olen myös jutustellut Javierin kanssa, joka olisi tahtonut tavata lauantaina, mutta minulla on ollut mielessäni toisenlaiset suunnitelmat. Silti olen pitänyt huolta, että välimme ovat lämpimät, enkä työnnä häntä pois. Kaikki on hyvin ja ennallaan. 

Viikonloppu on ollut todella hauska, vaikken päässytkään tanssilattialle saakka parista pyynnöstä huolimatta. Olemme olleet eri ystävien luona nauttimassa fiilisksistämme ja hyvästä seurasta. Kumpanakin päivänä olen nähnyt Jukkaa ainakin jonkin aikaa. Kuten Simoa, Akua ja lukuisia muitakin kivoja ystäviä. Olemme testailleet hyvää ennestään tuttua viihdepäihdettä (mdma), jolla on oikeassa kontekstissa sellainen hassu vaikutus käyttäjäänsä, että se muuttuu totuusseerumiksi. Olen jo aikaisemmin havainnoinut tätä esimerkiksi Simossa, joka alkaa jossain vaiheessa höpötellä lauseita, jotka vaihtuvat kesken kaiken ja alkavat yhtäkkiä sisältää hassuja viittauksia mihin vain asiaan, joka pyörii hänen mielessään siellä alitajunnassa. Onneksi nuo jutut on helppo sivuutta harmittomiksi höpinöiksi, vaikka totuus loistaa sieltä välistä. Simon jutut ovat välillä liittyneet hänen toiveisiinsa tapailla minua, tai esimerkiksi siihen, miten hän  ilahtuisi jos joku vaikkapa tarjoaisi tänään hänelle kaiken! Ne ovat tosi suloisia. Sellaista itselleen höpöttelyä, jota ei pysty suodattamaan. Niitä asioita ei tuo tarkoituksella esille, vaan ne lipsahtelevat suusta ulos ja limittäytyvät muihin lauseisiin. Olen vasta nyt oppinut todella havainnoimaan tätä ilmiötä päästyäni siihen tilaan muutaman kerran itsekin. Saatan ihan yhtäkkiä havahtua sihen, että olen kertomassa jotain aivan päätöntä asiaa siitä miten jokin ajatus muodostuu päässä oikeaksi ja sitten hupsista ollaankin tässä ja ajan kuutio on ratailla pyörivä todellisuudenosa. Siinä joku kuuntelee ja nyökyttelee vieressä. Sitten nauran, että oho, mitä oikein puhunkaan! Ja nauramme yhdessä ja tarvittasessa analysoimme tuota ajatusta. Oma ääni muuttuu aina kirjakielenomaiseksi uutisankkurin kertomukseksi, samoin kuin muillakin. Se on hulvatonta. Kaikilla on omat juttunsa. Nämä minun juttuni eivät liity mihinkään tärkeään asiaan vaan ovat vain niitä mielessäni pinnassa olevia juttuja, joita haluan jakaa. Sen sijaan Jukalla pyörii päässä aivan eri jutut ja on viimeaikoina lipsautellut aikamoisia sammakoita koskien minua. Ja nyt kun tiedän ettei hän voi sille mitään, niin suhtaudun häneen jopa myötätuntoisesti. Jossain vaiheessa iltaa Jukka lipsauttaa, että on koittanut kaikin mahdollisin tavoin loukata minua ja sitten lähes itku silmässä lisännyt, muttei onnistu vain millään. Mutta hän ei käsitä ettei minun järjetön haukkumiseni ole ollenkaan loukkaavaa, vaan tekee vain hänestä tyhmän. Toisessa lauseessa hän saattaa kuvailla jotain arkista asiaa, joka muuttuu keskenkaiken seksifantasiaksi, johon lisää nimeni vahingossa. Ja sitten taas säikähtää että mitä nyt oikein tulikaan sanottua. Joskus hän puhuu lapsuudentraumoistaan.Ja toiveistaan parisuhdeterapiasta. Onneksi kaikki oleelliset paikallaolijat ymmärtävät mistä on kyse, ja Jukkaan suhtaudutaan suurella viihdearvolla. Ja itse olen niin hyvässä fiiliksessä tuolloin etten voi kuin hihitellä aloillani. Ja välillä sanoa Jukalle, kun hänen juttunsa menevät ylitse, ja pyydän häntä ajattelemaan jotain aivan muuta. Joku lause voi vaikka kuulua niin, että sitten mä meen sinne työtapaamiseen ja pomo on siellä, ja ajattelin vain että pitää varmaan tappaa itseni tai XXX (minut), koska tilanne on tämä, ja sitten juotiin kahvia. Ja aina äänensävy on äärimmäisen asiallinen. Hulvatonta, kun tiedän, että se on oikeasti harmitonta. Ja nyt viimein kaikki saivat nähdä tämän tilanteen enemmän kuin kristallinkirkkaasti, joten minun ei tarvitse stressata sitä, että Jukka höpöttelee omiaan minusta silloin kun en ole paikalla. Ensi viikonlopulle on taas tiedossa kaikkea tosi hauskaa mitä odotan jo innolla! Ja sitä ennen järjestelen muuttoni valmiiksi. Sitten voin taas keskittyä miettimään muita asioita, kuten miehiä.