maanantai 12. helmikuuta 2018

That was weird

Tunnen suurta tyytyväisyyttä kun saan poistettua heti lauantaiaamuna edellisillan tylsistelyn. Pidän siitä luonteenpiirteestäni, kun on kepeän lennokkaasti tehokas ja iloisella tavalla aktiivinen ja päämäärätietoinen. Laitan heti kaikki verkot vesille ja alan nostella vauvasiikoja yksi kerrallaan polkuveneeseeni. Joku hyppää verkkoon, ja sitten toinen. Ensin sovitaan laskiaispullanmaistelut ja huonekalukirppiksellä käväiseminen perheen kanssa. Sitten vastataan kavereille, että koitetaan tömätä illalla. Ja ennen sitä käydään Rickyllä, joka jo odottaa kotonaan. On kivaa olla oma-aloitteinen. On kivaa kun on monta ihmistä joille laittaa viesti, kun tarvitsee juttukaveria tai tekemistä. Tunnen oloni jotenkin turvalliseksi. Kalaverkkoni, turvaverkkoni. Lauantaina en pese enää hiuksia, vaan suihkutan niihin pari suihkausta hyvältä tuoksuvaa kuumuussuojaa ja sitten asetan päällimmäiset hiukset nätisti suoristusraudalla. Sitten päälle suihkaus hiuskiinnettä. Joskus aikanaan koin hankalaksi pitää keskijakausta niin, että se näyttäisi hyvältä. Että hiukset laskeutuvat jakauksen kohdalta kauniisti eteen ja alas. Mutta nykyään laitan rutiinilla hiukseni aina vapaailtoina klassisen yksinkertaisesti auki. Joskus suorana joskus laineilla. En ole muutellut tyyliäni pitkiin aikoihin, koska uskon, että sitten kun löytää sen riittävän neutraalin oman juttunsa, niin ei tarvitse lähteä enää mukaan muuttuviin trendeihin. Edes naamaa ei tarvitse tällä kertaa  pestä vaan riittää että korjaan pohjameikin ja vähän siistin kulmakarvojen väriä ja luomien varjostuksia. Kyllä, myönnän sen. Jos en ole pessyt kasvojani edellisenä iltana niin tuntuisi ihan tyhmältä pestä naama vain meikatakseni sen heti uudelleen. Näin se käy paljon vaivattomammin, eikä kukaan huomaa mitään. Ei. Edes iho ei kauhesti jaksa kauhistua siitä, että näin toimii silloin tällöin. Jaksan jutustella iloisena jotain pinnallisuuksia sisustuksesta, kun odotamme sitä yhtä laskiaispullaa kahvipöytään. Yhtä vain siksi, koska vain yksi perheestäni on riittävän avomielinen (en minä). Yritän toppuutella dallaspullaa mussuttavaa vanhempaani antamasta liian kitkerää palautetta kahvilapolosen pitäjälle siitä, että hillo ei korvaa mantelimassaa!  Miten voi olla olemassa paikka, missä on tarjolla ainoastaan hillopullia! Mutta edes tämä karvas takaisku ei saa mieltäni hidastumaan kirkkaana lauantaina. Ja taaskaan siisti käytettyjen tavaroiden myyntipiste ei petä minua, vaan löydän kahdeksalla eurolla ihanan pehmoisen torkkupeiton, joka käy väriltään täydellisesti siihen huonekaluun, jonka viimeksi ostin tästä samasta paikasta. Täydellistä. Etsin kuumeisesti myös oikeansävyistä helmalakanaa, mutta se saa jäädä haaveeksi, ja Ikea laitetaan listalle vielä tämän kuun menoihin. Ilmoitan Rickylle, että olen pian valmis shoppailuideni kanssa, ja saavun kohta hänen luokseen. Ja se tuntuu juuri oikealta ratkaisulta nyt. 


Saavun Rickyn talon portille ja painan summeria, vaikka tiedän, ettei sähköovi toimi vieläkään. Pian Ricky saapuu avaamaan alaoven ja nousemme raput ylös puhuen aamustani ja siitä, kuinka Ricky on kadottanut edellisiltana pankkikorttinsa. Tunnelma on taas sellainen kotoisa hänen luonaan. Aina siellä on tosi lämmin, ja valaistus on pehmeä ja kutsuva. On aikaista ja tuntuu kivalta, että meillä on vielä koko päivä aikaa. Kaivan jotain laukustani olohuoneessa ja Ricky tulee halaamaan minua takaapäin. Hänen kätensä vaeltavat vatsallani ja kyljilläni ja rinnoillani. Naurahdan ja sanon pilke silmäkulmassa että onpas tämä yltiökaverillista. Ricky sanoo, että hänellä on ollut ikävä, ja että myöhemmin hänen ystävänsä saattavat tulla käymään, jolloin ei kuitenkaan voida peuhata. Ei minua haittaa. Oikeastaan tuntuu ihan kivalta, kun Ricky tulee ihan viereen sohvalle istumaan ja ottaa jalkani syliinsä. Tuntuu kivalta, että joku haluaa näyttää kiinnostuksensa ja sen että haluaa koskea juuri minua. Aikaisemmin olen ehkä sivulauseessa maininnut sen, miten ensialkuun tuntuu vähän erilaiselta, kun toinen on erivärinen iholtaan, kuin mihin on aikaisemmin tottunut. Se on uusi tilanne. Hölmöä mutta totta. Ja olen kuullut aikaisemmin Ronilta, kuinka hän on joskus kertonut olleensa tumman naisen kanssa sängyssä. Hän kuvaili sitä oudoksi tilanteeksi (tai ehkä Roni kuvaili asiaa jollain muulla sanalla mitä en nyt tahdo kirjoittaa tähän). Ja jos ei ole siihen tottunut, niin se tuntuu oudolta. Sitä on vaikea selittää. Tämä on keskustelunaiheena jotenkin ihan absurdi, koska ei ihonväri merkitse sinänsä yhtään mitään. Joten on vaikea myöntää, että siinä on ollut totuttelemista. Olen ehkä joutunut selitellä itselleni, että miksi annan Rickyn koskea minuun. Olen joutunut tietoisesti käydä läpi ne seikat, minkä vuoksi Ricky on aivan yhtä hyvä ihminen kuin kuka tahansa muu. Toisaalta eksoottisuus voi olla jopa hyvä ja kiehtova tekijä. Sellainen seksisymbolinen. Toyboy. No joka tapauksessa. Uutuudenoutos on ylitetty Rickyn kanssa. Hän on komea ja hyväsydäminen. Ja joskus ihan fiksukin. Kun hän nojautuu pussailemaan kaulaani sanon, etten tahdo pilata meikkiäni, ja Ricky siirtyy suutelemaan rintojani paitani alle. En tiedä miksen halua suudella. Ehkä siksi, että oikeastikin olen niin laiska etten jaksa korjailla meikkiä enää uudelleen jos tiedän, että aion lähteä ulos. Kuitenkaan ajatus Rickyn suutelemisesta ei ole enää samallailla vieras kuin aikaisemmin. Oikeastaan nyt kun ajattelen asiaa jälkikäteen, niin olin ehkä turhan kylmä. Miksen pussaillut? Sehän on kivaa ja kihelmöivää. Ehkä se olenkin aina minä, joka on se viileä tyyppi? Ehkä minä aiheutan muille epävarmuutta ja vaikutan liian kolealta. Ehkä olen itse aiheuttanut tähän saakka sen, että minun sijaani valitaan joku varmempi ja helpompi vaihtoehto? Näh. Toisaalta, en ole varmaan koskaan oma-aloitteisesti sanonut kenellekään, että ikävöisin heitä. Olen ennemmin ollut cool ja hauska. Aina varautunut siihen, että on valmiiksi friendzonella, jos toinen ei ole vieläkään oppinut lukemaan ajatuksia. Toisaalta  olen sen verran tyytyväinen nykytilaani, että ehkä se olen todellinen minä. Ehken enää tarvitse mitään erityisiä tunteiluita. Tai kykene sellaisia antamaan. Antaa ajan näyttää. Istumme siinä sohvalla ja Ricky avaa housuni ja pussailee minua alushousujeni päältä. Verhot ikkunassa ovat auki ja naapuri, jolla on tosi kauhea kattovalaisin vilkuilee meitä ikkunasta kadun toiselta puolelta. Ricky huomaa sen myös ja kysyy, että pitäisikö verhot laittaa kiinni. Ei, kun tämä on hauskaa, sanon, ja tarkoitan sitä. Mutta naapurikin katoaa kotiinsa. Tai viereiseen pimeään huoneeseen. Ricky hipelöi minua hitaasti ja juttelemme samalla niitä näitä. Fiilis on hyvä. Koen meidät hyviksi kavereiksi mutta samalla olen jotenkin innoissani siitä, että hän on vieläkin innoissaan minusta. 

 
Siinä istumme kotoisasti sohvalla. Ja Ricky hieroo reisiäni ja on täysin peittelemättä lähelläni, ja se tuntuu ihan luonnolliselta. Höpötän jotain kepeitä hassuja kuulumisia kuten yleensä, ja nautin vapaapäivästäni. Ricky haluaisi ottaa pois kaikki vaatteeni. Sanon, että kai hän tietää, ettemme ole kuitenkaan tekemässä mitään ilman ehkäisyä. Ricky sanoo, että hän voi käyttää kieltään. Nauran vain ja mietin hetken, että onko hän käyttänyt ne loput kondomit jonkun toisen kanssa, vai jäikö niitä edes. Annan Rickyn silitellä itseäni mutten riisua alushousujani. Sitten kysyn, että haluaisiko hän, että koskisin häntä. Yes, why not! Ricky on niin kohtelias ja vaatimaton. Hän ei ole koskaan pyytänyt minulta mitään tällaisessa tilanteessa. Mutta haluaa innokkaasti miellyttää minua. Avaan hänen housunsa ja kosketan häntä. BLING. Vilkaisen puhelimen näyttöä ja huomaan, että Javier kysyy mitä oikein touhuilen tänään. Hmm, ehdin miettiä tätä asiaa kohta. Keskityn nyt Rickyyn, otan sen esille housuista. Annan syljen valua suustani pitkän matkan sen kärkeen ja hieron kevyesti. Tiedän tismalleen mitä teen. En siksi, että nyt olisin muuttunut sinkkuaikanani nymfomaaniksi ja harjoitellut erilaisia taitoja satunnaisia miehiä varten, vaan koska joskus kauan sitten suhteessa ollessani halusin olla oikein etevä. Ja selvitin miten se onnistuu. Yksi vinkki on jäänyt jostain mieleeni, joka kuuluu niin, että mitä tahansa teetkin millä tahansa, niin rakastele. Tee siitä rakastelua. Ja ehkä reilun yhden minuutin kuluttua Ricky tulee ihan ilmeettömästi ja eleettömästi. Jotkut miehet - useimmat - kertovat ääneen lopun ollessa lähellä. Sanovat toiveitaan ääneen, tai osoittavat jos jokin tuntuu erityisen hyvältä. Joillain taas ei ilme värähdäkään (mutta sen huomaa elimen sykähtelystä ja jännittyneisyydestä muutenkin, kun ollaan oikeilla vesillä). Mutta ehkä sekin on asia joka ihmisillä muokkaantuu ajan kanssa. Avoimuus. Well, that was weird. Sanoo Ricky hymyileväisenä, ja pukeudumme ja siistiydymme jatkaen jutun aihetta siitä mihin se jäi ihan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Kuten ei olekaan. Vastaan Javierille, että koitan tänään olla aktiivisempi ja vähän juhlia lauantaita, kun eilinen meni niin tylsästi. Hän olisi tahtonut nähdä! Varmasti olisi. Koska heti kun ehdotan, että voisimme tulevalla viikolla mennä yhdessä erääseen julkiseen tapahtumaan, hän suostuu siihen empimättä. Eli olen sopinut tapaamisen Javierin kanssa ensi viikolle. Mutta sitä ei tarvitse vielä miettiä enempää nyt. Pian Rickyn ystävät saapuvat ja istuskelemme viettämässä siinä alkuiltaa musiikkia kuunnellen. Jossain vaiheessa Jukka soittelee ja kysyy kuulumisiani. Hän koittaa pyydellä minua juhliin mukaansa, mutta kerron meneväni Simolle missä tapaan myös Akun ja pari muuta kaveria. Ja niin myös pian teen Rickyn saattaessa minut eteiseen halauksella höystettynä. Ricky joka on aikaisemmin sanonut, että voisin jäädä yöksi. Niin voisin, mutta nyt tunnen oloni jotenkin ulkopuoliseksi siellä, ja omat kaverini odottavat innolla minua muualle. Loppuillan siis vietän tuttuun kaavaan rentoutuen kivassa porukassa, mutta hieman astetta väsyneempänä kuin tavallisena viikonloppuna. 


Maanantaina olen viestinyt Javierille ja kysynyt saiko hän levättyä riittävästi viikonloppuna. Olen saanut kiireisen pikavastauksen takaisin, mutta olemme alustavasti sopineet tapaavamme alkuviikon aikana, joten tiedän hänen viestivän minulle paremmalla ajalla enemmän. Aavistukseni viime viikolta tuntuvat nyt oikeilta. Hän on ajatellut minua ja haluaa taas nähdä, vaikka vasta juuri vietimme kivan illan yhdessä. Odotan että toteutuuko sopimamme tapahtumaan meno oikeasti. Jos hän kokee sen liian isoksi jutuksi, niin lähtemisestä on helppo vetäytyä vaikka flunssaan vedoten. Katsotaan miten käy. On aivan eri asia viettää pikatapaamisia toisen luona, kuin mennä yhdessä julkisesti jonnekin. Ystävinä! Mutta silti. Se juuri on se ero, mikä tapahtuu, kun joku ei ole pelkkä tinderi, vaan jotain enemmän. Ja aion ymmärtää jos sellainen juttu alkaa tuntua liian raskaalta. Minulle riittää tieto siitä, että hän on ajatellut minua viikonloppuyönä rakkauslaulua kuunnellen. Maanantain kunniaksi Ricky on ehtinyt jo suurinpiirtein kosia minua sekä katkaista kaikki välit vuoron perään. Hän haluaisi nähdä uudelleen heti! Hän ei aio tyytyä vain tällaisiin tapaamisiin, vaan haluaa minut kokonaan! I deserve better, hän sanoo. Ehkä. Ricky on kyllä todellinen draamaqueen. Se kuuluu hänne luonteeseensa. Hänkin on omalla tavallaan tulinen persoona. Hän saa itse itsensä suggeroitua kiukkuun ja intohimoon meidän suhteemme. Jos hän ei saa minua nyt, niin hän ei halua minua koskaan! Mutta sitten hetkeä myöhemmin hän kuitenkin on sovitteleva ja järjellinen. Harmillista, että heti kun hän aloittaa nämä jo tutut jutut, niin tiedän jo etukäteen ettei hän tarkoita sitä. Ei tarkoita sitä kun hän sanoo ettei enää ikinä nähdä. Harmi siksi, että tämä kenties valheellinen varmuus häntä kohtaan saa minut helpommin viileäksi. En juurikaan reagoi hänen juttuihinsa, mutta kun muistan, ettei minun kannata olla liian kylmä, niin toppuuttelen hänen juttujaan selittämällä, että nyt on nyt, eikä tulevasta koskaan tiedä. Oikeastaan ehkä ihan vähän jotain värähtää sisälläni, kun mietin, että mitä jos hän oikeastikin tyrmäisi minut ja ottaisi jonkun toisen. Olen joskus nähnyt hänet jonkun nätin nuoren naisen kanssa silloin kun vietin aikaani Ronin kanssa. En usko, että hänellä on ongelmaa löytää seuraa. Joku nainen soitteli hänelle monta kertaa ollessani siellä lauantaina, mutta Ricky ei vastannut. Nyt Ricky valitsisi minut. Mutta ei ehkä enää pian. En tee tänään mitään, paitsi vietän kivan rauhallisen illan vanhaan pian kiertoon pääsevään fleecevilttiin kietoutuneena. Puhelimeni soi ja se on Ricky, joka vain tahtoo soittaa ja puhua säästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti