Kauniita unia

Näin yöllä taas tosi eläväisiä unia. Viimeisimmässä olen vierailulla Rickyn luona. Hänen naapurinsa on tullut kylään. Tuo naapuri on sellainen simpsakka lyhyt brunette, millainen itse en ole. Juuri sellainen, mitä miehet ajattelevat, kun sanovat että haluaisivat tulevan vaimonsa olevan tummatukkainen ja sinisilmäinen. Olen aina ärsyyntynyt siitä, että jotkut eivät mielikuvissaan kykene näkemään vaaleahiuksista naista vaimomateriaalina. Blondit ovat tyhmiä ja kevytkenkäisiä. Tottakai olisin voinut värjätä hiukseni, jos asia todella olisi minulle merkityksellinen. Mutta minua ei ärsytä se, etten itse ole tuollainen näppärä tummatukka, vaan minua ärsyttää ihmisten stereotyyppinen typeryys. Minua ärsyttää se, että olen saanut monta kertaa kuulla, kuinka yllätän kanssakeskustelijan sillä, etten olekaan yksinkertainen idiootti. Tai oikeastaan, ei se enää edes ärsytä minua. Se saa minut tuntemaan oloni juuri niin paradoksaaliseksi, mikä ehkä haluankin olla. Mutta silti haluaisin olla lyhyempi. Sitten voisin olla ihastunut spontaanisti lyhyisiin miehiin helpommin. Eli siis, Rickyn naapuri on unessani tullut kylään Rickylle. Näen kuinka he vilkuilevat toisiaan merkityksellisesti ja tyttö naapurista alkaa asettua aloilleen. Ricky menee hänen viereensä istumaan ja tunnen tulevani sivuutetuksi. Haluan huomiota ja alan tehdä lähtöä toivoen, että Ricky pyytää minut jäämään. Mutta sen sijaan hän näyttää tyytyväiseltä ja tajuan, että naapurikin haluaa että häivyn paikalta. Yritän keksiä jonkun tekosyyn miksi en lähtisikään, koska en todellakaan halua, että naapuri saa osaansa Rickystä, jonka piti olla rakastunut vain minuun! Todellisuudessa en ole koskaan nähnyt tuota naapuria. Olen vain kuullut, että heillä on ollut jotain erimielisyyksiä Rickyn kanssa. Enkä tiedä asiasta tarkemmin. Hassua, että alitajunnassani olen muodostanut tuosta naapurista uhkakuvan. Juuri sellaisen minun vastakohtani. Pelkään kai, että aina kaikki valitsevat jonkun ihan erilaisen naisen kuin minä. Niin on käynyt monta kertaa. Pitkäaikainen eksäni vaihtoi lennosta naiseen, joka on täysi vastakohtani ulkoisesti. Samoin se tyttö, jonka kanssa näin kerran Alexin oli lyhyt ja tumma. Roni valitsi naisen, joka on ihan erilainen kuin minä. Eli tylsä, kuten Karri sanoi! No ei. Mutta ilmeisesti edelleenkin jollain tasolla pelkään, että jään aina kakkoseksi tuon tyyppiselle naiselle. Vastakohdalleni. Minä olen seikkailu, mutta joku muu on kotisatama. Onko se sitten huono asia? Ehkä minä olen se, ketä nämä miehet muistelevat vuosien päästä miettiessään menneitä sinkkuaikoja. Ehkä joskus joku heistä miettii, että mitä kuuluu sille villille ja hauskalle sinkkutytölle, jonka kanssa pidettiin hauskaa. Sitten he etsivät nimeni facebookista ja näkevät hääkuvani ja huudahtavat mielessään kulmakarvojaan kohottaen, että ai hänet pystyikin saada omaksi! Tai sitten ei.

Miksi siis näen tällaista unta nyt? Ehkä siksi, että olemme koko torstai-illan jutelleet Rickyn kanssa. Hän on ollut pidättäytyväisempi, joten minä olen puolestaan ollut innostuneempi. Heti kun olen vähänkin aloitteellinen niin Rickyn hyvä esitys coolista etäisestä miehestä romuttuu. Hän ei malta olla soittelematta minulle vähän väliä ja kysymättä kolmea kertaa, että mitä teen. Onnistumme alustavasti sopimaan, että voisin vierailla hänen luonaan viikonloppuna, mutta senkään jälkeen Ricky ei osaa hillitä itseään vaan jankuttaa, että sitten kanssa tulet! Minulla menee hermo ja totean hänen jälleen ajavan minut pois ahdistavalla jankutuksellaan. Ricky haukkuu minua narsistiseksi ja minä saatan vahingossa sanoa, että hän käyttäytyy taas kuin nainen jolla kuukautiset kaksytneljäseittemän, enkä siedä rasittavia akkoja. Tässä välissä Ricky on ehtinyt kertoa minulle naapuristaan, joka kuulemma on käynyt hänen luonaan valittamassa jostain asiasta. Naapuri, joka tahtoo leikkiä Mind Gameja. En ymmärrä yhtään mitä Ricky tarkoittaa, ja kun hän ei itsekään osaa tarkentaa juttujaan, niin päädyn siihen, että Ricky haluaa tahalleen aiheuttaa minussa mustasukkaisuutta. En lankea tällaisiin juttuihin oikeassa todellisuudessa, mutta unissani nähtävästi kyllä. Kinasteltuamme en enää vastaa Rickylle mitään koko iltana. Nukun hyvin ja perjantaiaamuna hänen tapaamisensa kutkuttaa mieltäni silti. En tiedä miksi. Emme ole tavanneet pariin viikkoon ja ehkä se riittää tauoksi. Ehkä pidän hänestä enemmän kuin osaan arvata? Ehkä haluan vain hoitaa sijoituksiani ja pitää huolta siitä että omistusoikeuteni Rickyn tunteisiin säilyy minulla, vaikken ole valmis maksamaan palvelumaksuja. Ehkä unessa tuntemani ärsytyksen ja mustasukkaisuuden tunteet ovat valuneet tähän maailmaan. Siispä lähetän hänelle huomenet toivottavan gif-animaation, johon hän vastaa heti sometarralla. Näin on vanhat kinastelut anteeksiannettu. Tiedän, että hän odottaa minua luokseen siitä huolimatta että edellisenä iltana on sanonut, että olen liian itsekäs ihminen hänen seurakseen. Kuulemma sellainen inhottava kuin hänen eksänsä. Vilkuilen Javierin vihreää palleroa tietokoneeni näytöllä ja puntaroin, että haluaisinko nähdä hänet. Tottakai, mutta en ehkä vielä. Ehkä haluan, että hän soittaisi minulle yöllä, kuten usein teki silloin vuosi sitten. Tai viestisi edes, kuten teki jatkuvasti pari kuukautta sitten. Jos hän ei tee sitä, niin ehkäpä minä teen. Joku kerta. Mutta mitäköhän Karri tekee? Mitäköhän Dim tekee? Mitäköhän minä teen.