Elämä hymyilee

Perjantaina olen ollut työpäivän aikana kauhean energinen ja innostunut illasta. Mutta kotiinpäästyäni onnistun tylsistymään, kun en saa enää Karrilta odottamaani keskustelunjatkoa, ja Rickykin on aavistukseni mukaisesti lähtenyt ennemmin kaatamaan kuppia ystäviensä kanssa, kuin rientänyt luokseni oltuani häntä kohtaan taas välinpitämätön. Olen pitkästä aikaa halunnut oikeasti päästä treffeille, mutta tyydyn ihan ilomielin bileiltaan ystavien kanssa, enkä jaksa nähdä vaivaa saadakseni romanttista seuraa. Ja lisäksi minua ilahduttaa se, että Javier on varannut minut seurakseen seuraavalle viikolle leffaehdotusten lisäksi! Joten voin ihan hyvin odottaa hänen kohtaamistaan ja keskittyä viikonloppuna muuhun. Perjantaina siis sovin tapaavani Akun, jonka kanssa käväisemme ensin moikkaamassa muita ystäviä pubissa, ja sitten suuntaamme täpötäydelle klubille, jossa tanssimme lähes aamuun saakka. Taas onnistun tapaamaan klubilla sen jonkun tinderin, joka on aikaisemminkin tunnistanut minut kuvien perusteella. Hän kysyy viesteissään kesken iltaa että onko Aku vain kaverini. Vaikken jaksa keskittyä olemaan sosiaalinen, niin vastaan hänelle, että olen vain kaverin kanssa tanssimassa ja vilkutan hänelle hymyillen viereiseen pöytään. Heh. Olen siis aikaisemmin halunnut jotain säpinää treffielämääni, mutta en vain jaksa innostua keskellä klubia edes harkitsemaan tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Paitsi sen jonkun ystävällisen ja kohteliaan miehen, joka viettää hetken aikaa minun ja Akun seurassa ja lähtee samaa matkaa kotiinsa, kun me jatkamme vielä valvomista Simon luona aina pitkälle lauantaipäivään saakka. Huomaan, että Akua häiritsee se, että olen vieraalle miehelle ystävällinen. Jossain vaiheessa ollessamme vielä klubilla Aku kuiskaa miehelle painokkaasti, että on minun seuralaiseni. Mutta korjaan asiaa toteamalla ääneen, että olemme vain ystäviä. Teidemme erottua tuon uuden tuttavuuden kanssa Aku toteaa lievästi katkeran kuuloisena, että tuo mies varmaan ottaa minuun yhteyttä kerrottuani hänelle koko nimeni. Ja totean, että sepäs olisi mukavaa, koska hän vaikutta kivalta. En anna lainkaan siimaa sille, ettenkö voisi oman tahtoni mukaan jutella kenelle haluan. Kuten Javierille joka lähettää minulle huumorikuvia. Ehkä häntä vähän kaduttaa se, ettei myöntynyt ehdotukseeni tavata jo perjantaina. Mutta sehän on vain hyvä! Meillä on ystävien kanssa mukavaa aina lauantai-iltaan saakka, jolloin minun on todettava etten jaksa enää jäädä jatkamaan iltaa. Vaan päätän lähteä moikkaamaan Rickyä hänen kutsustaan ennen kuin aion suunnata kotiin ajoissa lauantai-iltana. Tämä on ihan uutta! Kaipaan kotiin ihan omassa seurassani enkä enää pelkää menettäväni jotain erityistä jos en aina ole joka paikassa.

Siispä vaikka Ricky mielenosoituksellisesti ei saapunut luokseni perjantaina, niin lauantaina hän juuri sopivaan aikaan kyselee kuulumisiani. Olemme tuolloin syömässä kivassa pikkuravintolassa Jukan ja Akun kanssa, ja olen juuri selittänyt heidän pettyneille kasvoillensa, että aion suunnata valvotun yön päätteeksi lepäämään kotiin. Mutta miksen kävisi ohikulkiessani Rickyllä kun hän lupaa noutaa minut autolla kyytiinsä valitettuani ylidramaattisesti väsymystäni. Toivotan siis Jukalle ja Akulle kivaa iltaa ja selitän käyväni pikaisesti kaverillani ennen kuin menen kotiin. Ja juuri kun olen Rickyn auton kyydissä niin Karri kysyy, että nähdäänkö tänään tanssilattialla. Kivaa, mutta en jaksa. Kerron Karrille, että varaan hänelle ensi kertaa varten paikan yksityisiltä etkoilta luonani, mutta nyt jätän tanssit väliin. Jes, eli sain ilmoitettua hänelle suoraan, että olen kiinnostunut tapaamaan hänet! Nyt vain odotetaan sopivaa päivää. Rickyn luona on pari hänen ystäväänsä ja laitamme leffan pyörimään. Painan pääni sohvan käsinojalle ja Ricky halaa minua takanani (muistutukseni mukaisesti riittävän kaverillisesti) katsoessamme televisiosta pyörivää huonoa ohjelmaa, ja hetkeä myöhemmin nukahdan syvään uneen. Havahdun hereille pari tuntia myöhemmin Rickyn nukkuessa vieressäni. Ehdin vielä iltabussilla kotiin, jes! Voisin mennä klubille. Voisin mennä Jukan ja Akun luokse. Mutta haluan kotiin. Enkä vähiten siksi, että Jukka on lähetellyt minulle taas sekavia rakkausviestejään ollessani Rickyn luona. Halaan puoliunessa olevaa Rickyä ja selitän suuntaavani kotiin, jotta ehdin seuraavana päivänä tehdä jotain järkevää. Hän ei estele minua, vaikka vaikuttaa vähän pettyneeltä. Tunnen iloa ja onnellisuutta katsoessani jotain sarjaa netflixistä pitääkseni itseni hereillä bussissa siihen asti kunnes pääsen ihanaan pikkuasuntooni, jossa viihdyn aina vaan paremmin kuin olisin voinut ikinä odottaa. Minulla on siellä kaikki mitä tarvitsen! Kotona laitan vielä ohjelman pyörimään ja kasaan sohvalle mukaani herkkuja, ja vastaan Karrin yöseurakyselyyn iloisena luvaten, että joku kerta vielä pidetään hauskaa. Muttei tänään. Jossain vaiheessa yötä siirryn sänkyyni ja nukun sikeästi aamukymmeneen, jolloin herään pirteänä ja hyväntuulisena valoisaan sunnuntaihin. Heti kun Jukka näkee somesta että olen hereillä hän alkaa pommittaa minua viesteillään ja puheluillaan. Hänen taktiikkansa on väittää, että hänellä on jokin todella tärkeä asia, jota ei voi missään tapauksessa kirjoittaa viestiin, jotta vastaisin puhelimeen. Mutta todellisuudessa hänellä ei ole mitään oikeaa asiaa koskaan. Mutta ei minulla ole muutakaan tekemistä, joten vastaan hänen viidenteen puheluunsa. Ja heti ensimmäisenä hän syyttelee minua siitä, että olen takuulla ollut yötä sillä miehellä, jonka kohtasimme Akun kanssa klubilla perjantaina. Koko tilanne on täysin naurettava, joten totean itkunsekaiselle Jukalle, että hänelle ei pisaraakaan kuulu missä minä yöni vietän. Lopetan puhelun ja hän poistaa minut taas kerran kaikista someista sanoen ettei halua koskaan enää tavata minua. Selvä.

Sunnuntaina ensimmäistä kertaa olen käynyt ulkona ilman toppatakkia. Merkittävä hetki tämän ikuisuudelta tuntuvan talven jälkeen! Olemme odotelleet oikeaa kevättä nyt niin pitkään, että lähetän Simollekin viestin siitä, kuinka lämmin minulla oikein on käydessäni elokuvissa ja syömässä perheenjäseneni kanssa. Olen siis ollut niin pirteä ja energinen sunnuntaina, etten ole voinut jäädä vain makoilemaan kotiin perinteiseen tapaan, vaan kun olen ensin nauttinut aamuteetä omassa seurassani riittävän pitkään, niin olen ehdottanut leffaanlähtöä perheenjäsenelleni. Siinä sivussa Javier on taas lähetellyt jotain huumorijuttuja ja olen ihan varma, että tapaamme pian. Ajatus hänestä ilahduttaa minua! Ossikin soittaa ja vaihdamme pitkään kuulumisia. Hehkutan hänellekin sitä, kuinka onnellinen olen jo pitkään ollut. Ja olen iloinen, että hänelläkin menee niin hyvin. Saamme myös sovittua jotain kivaa aktiviteettia Akun ja parin muun ystävän kanssa seuraavalle viikonlopulle. Elämä tuntuu hymyilevän. En osaa ollenkaan stressata siitä että Jukka vieläkin käyttäytyy minun suhteeni ihan miten sattuu. En jaksa stressata siitä, että Ricky valittaa, että pidän häntä itsestäänselvyytenä. En jaksa stressata sitä, että tinderin uusi päivitys estää minua vastaamasta muutamaan uuteen tinderviestiin joiltain ikivanhoilta matcheilta. Sen sijaan aurinkoisena maanantaina kerron Javierille jotain työjuttujani ja aion pian varmistaa, että tapaisimmeko jo huomenna. Menemme illalla Elinan kanssa viimeinkin sille kauan odotetulle lenkille vaihtamaan viimehetkien kuulumisia. Ja Simo puolestaan lähettää minulle valokuvan auringosta ja intoilemme taas kesästä muutamalla hölmöllä viestillä. Pitkästä aikaa Roni tulee mieleeni, enkä tunne mitään. En jaksa edes ajatella sen enempää hänen kuulumisiaan. Ehkä olen nyt nähnyt niin paljon päälleliimatun oloisia päivityksiä hänen uudesta elämästään, että jotenkin se tuntuu vieraalta. Hän ei tunnu siltä minun sielunkumppaniltani. Ei me oltaisi tehty tuollaista. Me oltaisiin yhdessä tehty jotain paljon hauskempaa. Ja nyt koen, että voin tehdä ihan mitä vain omaan tyyliini riippumattomana muista.