Kaverikeskiviikko

Edelleenkin onnistun pitäytymään matalissa odotuksissa, enkä ihan aikuisten oikeastikaan pety kun en kuule kenestäkään mitään tiistaina. Huomaan kyllä, että Javier ei ole koko iltana somessa, ja tiistait ovat yleensä olleet meidän deitti-iltojamme, joten ihan vähän mielessäni käy, että onkohan hänellä treffit jonkun toisen kanssa. Miten meidän välimme nyt yhtäkkiä lässähtivät näin? Siksi koska heti kun en itse ota yhteyttä ja ole häntä kohtaan lämminhenkinen, niin hänestä ei kuulukaan mitään. Ainakaan vielä. Mutta tämä on tätä meidän piirileikkiä. Minä olen vihjaillut pilke silmäkulmassa tulevista kesälomista ja matkoista. Siitä miten helposti voisin lähteä hänen mukaansa... Mutta Javier ei ole tarttunut siihen ollenkaan. Mutta ehkä sitten taas - kuten viime vuonna - hän aktivoituu heti kun saan siirrettyä oman huomioni oikeasti muualle. Pidän hänestä todella ja ikävöin hänen seuraansa. Mutta olen taas irtaantunut tunteilusta taas hetkeksi. Ja olen oikeastikin kyllästynyt odotteluun ja stressaamiseen. Tunteiden tuhlaamiseen! Asenteeni on entistä kyynisempi. Mutta toisaalta turvallisempi. Jos ei seurani ja tunteeni toiselle kelpaa, niin ei sitten. Pitäkää tunkkinne. Siihen asti kunnes sitten taas tehdään jotain kivaa yhdessä. Toivottavasti pian. Heh. Mutta huomaan kuinka alan odotella taas viikonloppua. Haluan olla innoissani jostain ja odottaa jotain hauskaa. Tai vähintään nähdä ystäviäni enemmän kuin edellisviikonloppuna. Eihän sitä tiedä, vaikka Dimistä vielä kuoriutuisi yllätysromantikko ja tapaisin hänetkin! Mutta näitä ihmeitä odotellessa en suinkaan ole lojunut edes harmaata tiistaita vain kotonani, vaan käynyt lenkillä! Nauttinut lasillisen tositosi hyvää italialaista punaviiniä ja katsellut tyytyväisenä sarjoja. Aamulla olen noussut ajoissa ylös ja venytellyt pitkään ennen kiireistä ja tehokasta työpäivää. Jonka aikana olen kuunnellut Rickyn huolia koskien hänen välejä entiseen vaimoonsa. Taas kerran. Koska niin ystävät tekevät. Siinä sivussa lipsautan Rickylle, että minulla on tylsää enkä taaskaan malta odottaa kesää ja jotain hauskaa tekemistä! Ja Ricky sanoo, että hänelläkin on tylsää. Katsotaanko illemmalla yhdessä leffa? Hän kysyy. Ihan vain kavereina. Miksei! Ja nyt riennän kotiin, koska hän haluaa tulla kylään jo ihan kohta. Haluan valita jonkun kauhuleffan, mitä en uskalla katsoa yksin. Voisimme ensin käydä yhdessä syömässä jotain ulkona ja kutsua vaikka perheenjäseneni mukaan. Ja sitten juoda loput viinistäni leffan ääressä. Olen karistanut jokseenkin menestyksekkäästi mielestäni huonon omatunnon, joka väittää että saatamme taas vahingossa ylittää kaveruuden rajat. Olen selittänyt itselleni, että olen vapaa tekemään mitä tahdon. Se mitä teen tänään ei liity mitenkään siihen, mitä saatan tehdä tulevaisuudessa jonkun toisen kanssa. Ja sitä paitsi. Ainakaan Rickylle seurani ei ole koskaan ollut yhdentekevää.