Jakomielinen minä

Hellyydenkaipuissani siis juttelen keskiviikkona sekä Javierin että Rickyn kanssa. Aika pian kuitenkin paljastuu että pääsiäinen on ollut turhan rauhallinen Rickyn makuun ja hän onkin lähtenyt jo juhlimaan jägermeister-pullon kanssa pikkulauantaita. Vielä yöllä hän on lähettänyt minulle kaipaavia viestejä, muttei ole onneksi eksynyt hiprakoissaan oveni taakse. Javier tarttuu keskustelunavaukseeni innokkaasti ja viestii minulle koko päivän ajan kuulumisiaan. Jopa keskustelutauon jälkeen hän yhtäkkiä vain ilmoittaa minulle olevansa matkalla töistä kotiin. Ja sitten viestii matkalta harrastukseensa ihan kuin kaipaisin tietoa siitä, että missä hän oikein menee. Lisäksi hän kritisoi makuvalintaani, kun ilmoitan tekeväni kanaa nauhapastalla ja ananaksella. Eikö ananasta saa enää nykyään laittaa mihinkään! Hah. Olen juuri nyt ihan siinä rajalla, että ehdotanko hänelle suoraan tapaamista, jotta voisin suunnitella jollain tavalla tulevaa viikonloppua. Myös Ricky on herännyt torstaihin kohmelostaan ja kaipaa seuraa kauheasti. Ensin alan innostua hänen potentiaalisesta kohtaamisestaan ja lähes myönnyn hänen ehdotukseensa tulla tänään luokseni kylään! Ricky osaa olla niin tunteellinen ja hokee vain haluavansa halata minut tiukasti. Ei seksiä tai mitään sellaista, vaan vain pientä läheisyyttä! Jooko pliis! Se saa minunkin läheisyydenkaipuuni kihelmöimään ja alan selitellä itselleni monia oikeutuksia miksi olisi ihan okei ottaa Ricky halimaan minua. Mutta sitten muistan Javierin ja mietin, etten halua ensin tavata Rickya ja olla sitten heti perään Javierin kanssa. Koska kuitenkin on olemassa iso riski sille, ettei halit jää vain haleiksi. Oliko tässä joku siveyden säännös? Ainakaan joskus aikaisemmin en ole siitä välittänyt. Olenko tylsistynyt deittimaailman saralla? Alan heti punnita inhan laskelmoivasti, että selvittäisin ensin haluaako Javier tavata minua, jotta voin tarvittaessa tukeutua varavaihtoehtooni hyvällä omallatunnolla. Mutta juuri kun olen menossa avaamaan keskustelua asiasta Javierin kanssa someen, niin eteeni lävähtää Rickyn ällöttävät tykkäykset jotain täysin halpamaisen näköistä silikonibimboa kohtaan. Ja kylmän viileästi ilmoitan Rickylle, että hänen on aivan turha haaveilla mitään välillemme, koska kuitenkaan loppujen lopuksi en tule haluamaan hänestä muuta kuin kaveruutta. Pieni pettymys ja huono omatunto pistää minua sisältäpäin. Mutta jos kerran tiedän etten voi pidemmän päälle kunnioittaa ihmistä joka tuolla tavoin kuolaa julkisesti luokattomia tissikuvia, niin toimin ihan oikein. Siis toimin ihan oikein siinä, etten ala ruokkia tunteitani turhaan, vaikka ehkä vähäsen ylireagoin. 

Ricky ei luovuta vaan jankuttaa vielä hetken, että kuulumme kyllä yhteen. Mutta pidän kiinni kylmästä linjastani niin kauan, että Ricky luovuttaa ja lähtee ehkä baariin. Sitten keskityn täysillä iltapäivän ajan työasioihin, ja kävellessäni kiireisen päivän jälkeen kotiin koen yhtäkkiä olleeni häntä kohtaan liian jyrkkä. Tämä on juuri sitä mikä tekee kaikesta niin vaikeaa! Omatkaan tunteet ja mielipiteet eivät ole luotettavia. Pelkään taas että menetän varakainaloni jos olen liian suvaitsematon. Haluni vaihtelee sen mukaan mitä satun milläkin hetkellä muistamaan. Jos nyt muistan, että hän on aina ollut minua kohtaan rakastava ja ajattelen, että juuri nyt hän voisi olla seuranani täällä. Niin sulan ja kadun etten kutsunut häntä luokseni. Mutta sitten taas ajattelen, että jos hänellä ei ole tuon vertaa tasoa, niin miten voisin antaa hänen koskea minuun! Eikö se alenna minuakin! Ärsyttävää. Mutta onneksi kyse ei ole mistään uudesta tai kovin ihmeellisestä tilanteesta. Lähetän Rickylle sovittelevan viestin, jossa taas kerran pahoittelen jyrkkyyttäni, mutta totean samalla siinä olevan totuuden perää. En voi sille mitään, että tietyt asiat häiritsevät minua. Samaan aikaan kaipaan häntä (tai jotain) halimaan minua leffan ääreen. Ja samaan aikaan jostain syystä haluan evätä tämän ketään haittaamattoman hauskanpidon meiltä kummaltakin jostain kummallisista ylpeyssyistä. Noh, kai olen vielä tässä omassa emotionaalisessa umpikujassa. Mutta selkeästi viisaampana, koska jo näin toimiessani tajuan ettei minulla ole mitään oikeaa syytä tehdä näin. Vai onko? Joka tapauksessa Ricky vastaa sovitteluuni ja on selvästi loukkaantunut aiemmasta suorasukaisuudestani. Kerron aikovani katsoa tänään jonkun elokuvan, jonka saan lainattua lähikirjastosta blue rayna. Ja oljenkortena totean, että jos hän vain voisi olla kaverillisempi, niin hän voisi viettää kanssani leffailtaa. En sano sitä siksi että tarkoittaisin sitä. Vaan siksi, että saisin houkuteltua hänet tänne salakavalasti koska en tiedä yhtään mitä haluan. Ja sitten kun puuhamme eivät pysyisikään pelkästään kaverillisina niin voisin syytää häntä ja sanoa vain lipsahtaneeni kertaluontoisesti. Hyh olenpas kiero. Ricky alkaa lämmetä ja kysyy että voisiko tarvittaessa jäädä yöksi jos elokuva kestää pitkään. Juu, eiköhän se onnistu. Sitten kestää ja kestää ja kestää. Ricky sanoo että hän miettii vielä. Ja sitten taas hän käy tykkäilemässä kuudesta uudesta kuvasta, joissa joku tyttö poseeraa kameralle. Ja totean Rickylle, että hän voi jatkaa tuota harrastustansa ihan rauhassa koko illan. Ja kun hän sanoo, että tuntee olonsa kipeäksi, niin vastaan, että hyvä. Hyvä minä.  

 
Ja ihan samantien kysyn Javierilta mitä hänelle kuuluu. Koska tokihan hän on vain ikävöinyt  minua ja raivaa heti kalenteristaan tilaa tapaamiselleni milloin tahansa. Nyt voin keskittää kaiken hellyyshaihatteluni häneen, kun olen riittävän ärsyyntynyt Rickyyn ja omaan käyttäytymiseeni Rickyn suhteen. Vaihdamme heti Javierin kanssa pintapuoliset kuulumiset eikä mene kauaa, kun hän jo vitsailee kimppakivajutuillansa. Hän ei ole tehnyt niin pitkään aikaan. Ja tunnen sen ansaittuna näpäytyksenä itselleni kun olen ollut niin itsekkään laskelmoiva. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Javier tietää kyllä tarkalleen mitä mieltä olen noista jutuista ja voi olla, että hän haluaa toppuutella välejämme jos kokee niiden lämmenneen liikaa. Sitten ilokseni hän ehdottaa, että voisimme pitää leffaillan vaikka ensi viikolla. Mitäh! Ensi viikolla! Enhän minä voi vielä miettiä ensi viikkoa. Kysyn suoraan, että onko hänellä jo suunnitelmia huomiselle. Ja mitä minun ihana oljenkorteni sanoo. Että hän aikoo ehkä ottaa rauhallisesti, koska on saanut olla itsekseen vasta hetken vieraan poistuttua. Jaahas. Nyt hillitsen itseni loistavasti ja valehtelen ymmärtäväni häntä. Ja samaan aikaan mietin, että onkohan hänellä treffit vai oikeastiko hän laskee minut häiriötekijäksi! Oikeasti kyllä uskon hänen olevan tosissaan. Javier on aikaisemminkin halunnut viettää vapaapäiviä omassa seurassaan, ja tiedän hänen myös tehneen niin. Nielen siis kaikki yksin laatimani suunnitelmat suhteemme kauniista kehittymisestä ja tyydyn siihen, että hän haluaa kuitenkin nähdä minut joskus. Hetkeä myöhemmin Javier pehmenee ja ehdottaa, että menisimme yhdessä joku päivä elokuviin. Jee! Hän on sittenkin kanssani samalla sivulla (tai sitten hänen leffalippunsa ovat vanhenemassa). Oloni rentoutuu heti kun väittelemme elokuvavaihtoehdoista, ja kun emme pääse sopimukseen niin päätämme käydä katsomassa yhdessä kummankin suosikit. Mutta tämä ei vielä sammuta minun huomionkipeyttäni koskien tätä viikkoa. Olen aivan liian pitkään lojunut ystävien seurassa. Nyt olisi aika saada aikaan edes jotain vaihtelua! Ehkä se on kevät mikä saa minut malttamattomaksi. Ja myös se, että en enää niin puhtaasti näe Javierin haikailevan perääni. Eihän hän muuten viettäisi ennemmin vapaailtaansa yksin kuin minun seurassani. Eihän? Ja koska nyt olen ollut inhottava Rickyä kohtaan, enkä voi enää turvautua hänenkään seuraansa, niin lähetän viestin Karrille, joka tupsahtaa jostain mieleeni kuin tilauksesta. Saatan olla jopa niin treffinjanoinen, että ehdotan hänelle kohtaamista huomiselle. Oikein tunnen miten oikeutan itselleni treffit toisen kanssa, koska minun luotetut mieheni ovat kehdanneet näin minut hylätä. Uskomatonta. Ehkä olisi vain parasta odotella rauhassa ja viettää viikonloppu ystävien seurassa. Mutta toisaalta olen vapaa tekemään mitä haluan.