Pls step back

Se on jännä, että vaikka on valvonut lähes koko viikonlopun, niin maanantaiaamuna herää kahdeksan tunnin yöunien jälkeen uuteen viikkoon täysin pirteänä. Jopa tavallista pirteämpänä. Vaikkei aurinko edes paista! Oikeastaan sade on täysin tervetullut juuri nyt, jotta kevään eteneminen saa buustauksen ja kohta taas yllätytään kun puut ja nurtsit on vihreät. Sitä on odotettu. Maanantain työpäivä on kauhean kiireinen, mutta onneksi ainoastaan Aku haluaa vaihtaa kuulumisia. Ja kysyä mikä on lempivärini. Ja vihjailla että on asioimassa asuinkulmillani. Kerron iloisesti kuulumiset. Vastaan että kaikki maailman värit ovat lempivärejäni yhtä aikaa. Ja totean, että itse aion tänään viettää illan rentoutuen kotona ja sukulaisteni kanssa. Aku taas toteaa minun olevan ympäripyöreä, mutten välitä siitä, koska omasta mielestäni olen ihan suora. En ymmärrä miksi hän selvästi vieläkin yrittää viettää kanssani enemmän vapaa-aikaa, vaikka olen moneen kertaan ilmaissut että olen kiireinen. Ei minulla riitä jaksaminen nähdä kaikkia muitakaan ystäviäni! Ja nyt hän on varmaan loukkaantunut siitä, etten heti kutsunut häntä kylään. Mutta en olisi kutsunut ketään toistakaan. Minulla ihan oikeasti on muita suunnitelmia. Huoh. Olemme muutenkin viettäneet lähes koko viikonlopun samoissa paikoissa, eikä minkäänlaisia riskejä väärinymmärryksille mielestäni päässyt syntymään. Mutta onko tämä nyt sellainen asia, josta minun pitäisi stressata. En usko. Sen sijaan jo vilkuilen taas Javieria somessa ja odotan malttamattomana, että milloin pääsemme jatkamaan hyvin sujunutta deittiputkeamme julkiselle paikalle. En tiedä mitä hän on tehnyt viikonlopun ajan, vaikka vaihtelimme vähän viestejä perjantaina. Ja nyt annan hänelle vähän aikaa... ja toivon samalla että hän ottaisi pian yhteyttä. BLING. Tämän rentouttavan vapaailtani keskeyttää jatkuvasti Aku joka ilmoittaa olevansa matkalla asuinalueelleni. Ihan vain kävelylle. Mutta ihan varmuuden vuoksi sanon vielä kerran, etten ole tänään lähdössä ulos ja minulle tulee vieraita. Ja hän vaikuttaa täysin yllättyneeltä, ja sanoo että joutuu sitten lähtemään jonkun kaverinsa luokse. Ja kun sanon sen kuulostavan paljon kivemmalta suunnitelmalta tälle illalle niin Aku sanoo, ettei ole olemassa mitään kivempaa kuin minä. Enkä voi muuta, kuin sanoa, ettei hänen kannata ajatella niin. Ja toivotan kivaa iltaa. 

Viikonloppuna sain taas yhteydenoton Karrilta! Valitettavasti se tuli taas noin neljän aikaan aamuyöllä. Kutsu jatkamaan yötä hänen kanssaan. Jos en itse ole tuolloin juuri jossain liikenteessä, niin en ryhdy edes harkitsemaan jonkun luokse lähtemistä keskellä yötä. Ensinnäkään en oikeasti ole sen tyylinen ihminen, että lähtisin kauhean helposti jatkoille miehen kanssa, jota en oikeasti tunne niin hyvin. Ja toisekseen, kun en itse käytä alkoholia, niin jaksan valvoa helposti aamuun asti ja mieleni on sen verran kirkas, etten välttämättä jaksa katsoa humalaista ihmistä, joka todennäköisesti sammuu hyvin pian. Olen toki ollut Karrin luona jatkoilla, ja menen mielelläni uudelleen. Mutta vasta kun olemme ensin viettäneet yhdessä ne etkot. Ja taas pidän huolta siitä, että hän ymmärtää, että edelleenkin haluan tavata hänet. Mutta hieman paremmalla varoitusajalla. Minua ei ollenkaan haittaa, että satun tulemaan jonkun mieleen yksinäisenä hetkellä keskellä yötä. Ja toivon, ettei hän itse nolostu pikkutuntien yhteydenottojaan. Mutta siinä se vähääkään romantillinen sosiaalinen elämäni viikonlopulta. Olemme käyneet ystäväporukan kanssa keilaamassa. Se oli aika hauska kokemus. Ja sujuikin hyvin, kun olo on onnellinen ja ajaton. Onneksi Jukka ei päässyt tähän hauskanpitoon mukaan, vaikka kohtasimmekin tuttavan luona pikaisesti jossain välissä. Dim on käynyt mielessäni aina ohimennen. Ehkä siksi, koska viimeksi kun kunnolla kommunikoimme, niin hän intoili sydänten kera siitä kuinka tekisimme kaikkea hauskaa yhdessä keväällä. Ja nyt kun kevät viimein etenee niin tunnen kuinka hän lipuu kauemmas minulta. Muistan kuinka hän on joskus aikaisemmin puhunut minulle siitä, kuinka hän on aina väsynyt, ja tahtoisi lopettaa työt ja lähteä jonnekin lämpimään maahan. Ja nyt mietin, että onkohan hän masentunut? Siksikö hän ei saa aikaiseksi mitään? No. Oli miten oli, niin en aio sen enempää miettiä Dimiä. Olen panostanut enemmän kuin tavallisesti siihen, että hän tietää minun haluavan tavata hänet. Joten eiköhän hänestä joskus kuulu, kun hänellä oikeasti on aikomus tai kyky tavata. Nyt rento maanantai, ja tälle viikolle tavoitteeksi treffit.