Failure...or not

Miten se nyt menikään? Että ylpeys käy lankeemuksen edellä vai? No ainakaan en saa fiilistellä vaihtoehtorikasta viikonloppuani tätä torstai-iltapäivää kauempaa. Olen ollut avoimesti iloinen siitä, että kaverilliset välit Akun kanssa näyttävät ehkä toimivan sittenkin. Sekä siitä, että viimeinkin Dim haluaa nähdä minut ihan oikeasti. Ja siitä että ihan takuulla näemme Javierin kanssa ihan pian. No. Lounastauolla saan viestin Javierilta koskien Black Mirror -sarjaa, jota katsomme yhdessä. Ajattelen heti, että pian puheenaihe siirtyy varmasti viikonloppuun (kuten aina ajattelen). Joten päätän nopeasti selvittää tapaamisemme ajankohdan Dimiltä. Lähetän hänelle kivan viestin, jossa kysyn kumpi päivä sopisi hänelle paremmin. Vastausta odotellessa jatkan keskustelua Javierin kanssa, ja kun alan puhua työpäivästä, Javier ilmoittaa olevansa kuumeessa kotona! Ensireaktiona - niin itsekäs kuin olen - ajattelen, että se on minun kannaltani hyvä asia, koska nyt minun ei tarvitse stressata tuplabookkausta. Ja voisin lähteä vaikka Akun kanssa ulos toisena iltana, jos tapaan Dimin toisena. Valitan Javierille viestissä, että emmekö pääsekään leffaan. Ja Javierin pettynyt ja kiroava reaktio ilahduttaa minua. Iltapäivä etenee, enkä saa vastausta Dimiltä. Alan jo vähän pelätä, että hän aikoo perääntyä taas. Mutta en ehdi miettiä häntä enempää, kun lähtiessäni toimistoltani ruokaostoksille Aku kysyy päivän ekat kuulumiset. Olen tyytyväinen siihen, ettei hän ole jutellut minulle jatkuvasti, vaan voimme ottaa vähän etäisyyttä juttelussa, mutta olla silti hyvissä väleissä. Kerron olevani ruokaostoksilla ja menossa pian kotiin. Kysyn mitä hän puuhaa. Ja saan vastaukseksi kuvan asuinalueeltani. Ajattelin tulla yllättämään sut. Aku sanoo. Päässäni alkaa raksuttaa kun mietin, että onko tämä nyt kaverillista vai ei. Totean ettei hänen kannattaisi tehdä tällaista ilmoittamatta etukäteen, koska olen juuri tullut ostosten kanssa kotiin enkä ole varautunut vieraisiin. Aku sanoo että tahtoo ilahduttaa minua. Kysyn, että ilahduttaako hän näin kaikkia kavereitaan. Ja vastaus on ei. Kysyn, että onko hän täällä ihan minun kotini vieressä, ihan toisessa suunnassa omalta asuinalueeltaan, täysin kaverillisessa mielessä. Kestää hetki, kun Aku kysyy, että olenko laittanut hänet nyt friendzoneen! Kurkkuani alkaa kuristaa se, että hän on ihan kotini vieressä (tietämättä tarkkaa osoitettani) ja on näköjään taas unohtanut koko eilisen keskustelumme. Jälleen kerran sanon, että me olemme koko ajan olleet friendzonessa. Aku alkaa meuhkata, että hän on aina ollut minun puolellani kaikessa, ja näinkö kiitän häntä! Välillämmehän on tämä uskomaton fyysinen vetovoima, joten miten voin toimia näin häntä kohtaan! Sitten hän monissa viesteissä purkaa sitä, kuinka aina vaan hänelle käy näin! Eikä hän halua olla enää kaverini jos toimin näin. Sanon rauhallisesti, että on parempi ettemme sitten tapaa vähään aikaan, koska en pysty tarjota mitään muuta kuin kaveruutta. Kuten olen moneen kertaan sanonut. Aku vaikuttaa todella järkyttyneeltä ja sanoo menevänsä kotiin kuolemaan hitaasti tylsään elämäänsä. En voi muuta, kuin todeta, että toivon, että voimme olla kavereita ja jatkaa kivoja iltojamme yhdessä muiden ystävien kanssa joku kerta. Olen järkyttynyt. 

Se siitä sitten. Olen menettänyt kaverinani sekä Jukan että Akun. Ja he molemmat ovat käyttäytyneet arvaamattomasti ja lähes aggressiivisesti. En voi tavata heitä kumpaakaan kahden kesken enää. Ja tämä varmasti vaikuttaa koko kaveriporukkamme yhdessäoloon. Ärsyttää. Sitten tajuan, että on mennyt jo viisi tuntia, eikä Dim vastaa. Toivon, että hän tahtoisi tavata heti perjantaina, koska minua alkaa pelottaa tapaamisen peruuntuminen. Tuntuu, että lauantaihin on ikuisuus aikaa. Etenkin nyt kun kaikki näyttää menevän pieleen. Aku herättää yleisen pahaenteisyyden mieleeni. Ja mitäs jos Javier toipuu ja tahtoo tavata lauantaina? Mitä jos kukaan ei tahdo enää ikinä nähdä minua! BLING. Vihdoinkin Dim vastaa, ja toteaa lauantain olevan parempi vaihtoehto. Okei. Huh. Ainakin olemme vielä tapaamassa. Ei syytä huoleen. Lauantai on parempi kuin ei mitään. Aku sai minut panikoitumaan hetkeksi. Mutta kaikki on hyvin muiden kanssa. Rauhoitun ja koitan palauttaa mielenrauhani keskittymällä kivaan torstaihini pikkukodissani. BLING. Ricky lähettää minulle iloisia hymiöitä ja kysyy, että milloin voisimme hengata. Ihan vain kavereina. Jaa-a, näyttää siltä, että minun on suunniteltava jotain mukavaa huomiselle. Jotain kaverillista.