Back to you

Olen taas kerran mennyt lankaan tämän sään suhteen. Luulin jo, että nyt viimeinkin se kesä alkaa, mutta sen sijaan saavuttuani toimistolle Javierin asunnolta olen syväjäässä pukeuduttuani kevättakkiin eilen lähtiessäni hänen luokseen. Mutta kohta sen on pakko tulla! Pekka Pouta oli väärässä. Mihin tässä maailmassa enää voi oikein luottaa?! No ainakin nähtävästi siihen, että minun ja Javierin deitti-illat ovat kerta toisensa jälkeen juuri niin mukavia kuin olen ajatellutkin. Tiistaina töiden jälkeen vietän kotona vain puoli tuntia, jonka aikana ehdin käydä pikasuihkussa ja tehdä kevyen nätin meikin. Sitten nappaan bussin ja hyppään pois sopivassa kohdassa, jotta pystyn vaivattomasti käväistä hakemassa alkosta espanjalaisen kevyen ja marjaisan punaviinin. Javierin lempirypäleitä! Ja tietysti myös ne sipsit ja vähäsen irtokarkkeja. Sitten hymyillen kävelen Javierin asuintalolle, ja jo kaukaa tieltä näen hänen olevan parvekkeellaan. Vilkutamme toisillemme ja hän tulee rappukäytävään minua vastaan. Olen jo etukäteen päättänyt, että enää en sieventele ollenkaan kohtaamisillamme. Vaan aion olla avoin ja juuri niin läheinen kun haluan. Tietoisesti! Ja heti halaan Javieria vähän tiukemmin kuin normaalisti kohdatessamme. Laittaessani ulkotakkiani henkariin hän esittelee illalliseksi valitsemiaan naudanlihapihvejä ja selittää että sauna on kuumana. Pyöräytän nauraen silmiäni ja sanon, että jos hän suunnittelee saunailtaa, niin siitä olisi kiva kertoa aikaisemmin. Eikö hän tajua, että olen juuri meikannut ja haluan pysyä nättinä vähän aikaa. Javier nauraa minun hienostelulleni ja sanoo, että voinhan minä olla pesemättä hiuksia ja kasvojani. Miehet, hah. Mutta en aio päästää karkuun tilaisuutta hypätä heti nakuna hänen kanssaan hikoilemaan, joten päätämme ennen ruokaa käydä löylyissä. Mutta vasta sen jälkeen, kun olemme yhdessä kuorineet ja pilkkoneet vihannekset höyrytyskattilaan. Minä kuorin ja Javier pilkkoo. Ai miten ihanan normaalia ja kivaa. Siinä esivalmistelemme ruokaa ja rupattelemme töistä ja menneestä viikonlopusta. Kun kerron Javierille, etten tehnyt juuri mitään lauantaina, niin hän huudahtaa, että oli itsekin vain kotona ja olisin ihan hyvin voinut tulla hänen luokseen jos olisin ehdottanut. Lämpö läikähtää lävitseni nyt kun tiedän, että hän ihan oikeasti on ollut vain itsekseen koko viikonlopun. Ja kun kattila porisee kotoisasti keittiössä, niin riisumme vaatteet pois ja siirrymme saunaan. 

Istumme siellä ylälauteilla vierekkäin ja kaadamme rautakattilasta vettä kiukaalle, koska Javierilla ei ole vieläkään kiulua. Hän myöntää ettei käytä saunaa kovinkaan usein ollessaan yksin. Javier ei ole yleensä kauhean touchy touchy. Mutta nyt olemme selvästi ikävöineet toistemme seuraa ja hän nostaa jalkani syliinsä ja puheensorinan lomassa pidän kättäni hänen reidellään ja kipinät leiskuvat hikisten ihojemme välillä. Tätä kirjoittaessanikin jättiperhoset riehuvat vatsassani. En voi sille mitään, mutta vanhat tunteet nousevat väkisinkin pintaan ajatellessani sitä intohimoa (ja muuta), joka on välillämme. Johtuuko se meistä, vai onko se vain Javierin juttu? Hän on niin komea ja seksuaalinen ihminen. Ja järkevä ja kiva. Katsomme toisiamme silmiin. Tarkoituksella enemmän kuin aikaisemmin. Javier hymyilee kertomuksilleni ja vetää minut jossain vaiheessa syliinsä. Istun siinä hajareisin hänen päällään ja ihomme ovat niin liukkaat, että hänen on pakko pitää minusta kiinni etten valu alalauteelle. Ja kun halaan häntä ja pussailen niskaa samalla kun hän silittää selkääni tai pitää takapuolestani kiinni niin se kuumuus vaan on huimaavaa. Ei se saunan kuumuus, vaan meidän välinen kuumuus. Kun vatsanpohjasta ottaa ja ei voi ajatella muuta kuin, etten olisi nyt missään muualla mielummin. Tunnen kuinka hän sykkii siinä allani. Olen innoissani siitä, ettei tämä ilta sujunutkaan täysin tutun kaavan mukaan, vaan nyt vietämme pienen kiihkeän hetken saunassa, niin että muutun taas ihan punaiseksi ja minua alkaa huimata. Mutta haluaisin silti heti palata siihen hetkeen takaisin. Kun hän huokaa korvaani ja puristaa minua lujaa itseään vasten. Ei tarvitse sanoa mitään. Sitten menemme hymyillen kylmään suihkuun ja vilvottelemaan pyyhkeissä parvekkeelle, kunnes Javier vetää minut makuuhuoneeseen. Nautimme toisistamme oikein hitaasti. Katsomme toisiamme silmiin ja se tuntuu jotenkin kauhean merkitykselliseltä. Ihan kuin tekisi mieli sanoa jotain ällösöpöä, muttei kuitenkaan tarvitse. Jossain vaiheessa nousen hengästyneenä hakemaan vettä ja pitämään hetken taukoa sohvalle. Olen juuri kertomassa jotain jostain someuudistuksesta, mutta lauseeni jää kesken kun edessäni kirjaimellisesti seisova Javier kaipaa vielä jotain. Hitaasti annan syljen valua kieleltäni hänen päälleen ja Javier saa lopettaa tämän session taas ääneen huutaen suuhuni. Sitten jatkan kesken jäänyttä lausetta kuin mitään ei olisi tapahtunut ja nauramme yhteisymmärryksessä hassulle hetkelle. Hengähdystauon jälkeen pukeudumme ja Javier ottaa pihvit esiin ja paistaa ne kypsyysastetoiveidemme mukaisesti samalla kun minä kaadan viinit laseihin ja asettelen lautasille höyrytettyjä vihanneksia. 

Meillä on kivaa. Meillä on kotoisaa. Siinä syömme hitaasti ja kerron Javierille lapsellisista kirjankirjoittamishaaveista, ja Javier kannustaa täysin vakavissaan toteuttamaan tavoitteitani. Joo, ehkä sitten joskus jos jään työttömäksi, nauran. Sitten valitsemme illan jakson sarjasta, joka täytyy aloittaa jo pian, koska sitten pitää katsoa jalkapalloa. En todellakaan katso urheilua televisiosta vapaaehtoisesti, mutta nyt tunnelma on niin hyvä, että edes nurmella feikkaavat jalkapuolipalloilijat eivät saa illan fiilistä alenemaan. Kun Javier siinä sohvalla haluaa näyttää minulle jotain puhelimestaan niin painan pääni hänen rinnalleen ja silitän hänen karvaista alavatsaansa. Koska voin. Koska osaan olla itse aloitteellinen hellittelyyn jonka ei ole tarkoitus johtaa seksiin. Halaamme toisiamme vuorotellen koko yön ja aamulla herään pirteänä jo ennen herätyskellon soittoa. Kerrankin olemme nousemassa töihin yhtä aikaa. Javier torkuttaa kelloa tuhat kertaa ja mutisee, että jos kerran olen noin pirteä niin voisin nousta ennen häntä tiskaamaan tiskit. Toki hän vitsailee, mutta juuri näissä sovinistisissa kommenteissä piilee se todellinen totuus. Aina ennemmin tai myöhemmin Javierin haaveilu päätyy keittiöön. Kinastelemme leikkisästi hetken, ja olen ihan vähän pettynyt siihen, ettei Javierin energia riitä pikaiseen aamuhetkeen halimista enempää. Mutta nousen hyväntuulisena ennen häntä ja menen kuin menenkin tiskaamaan loput astiat Javierin kömpiessä sängystä ylös ja kehuessa isoon ääneen pilke silmäkulmassa sitä miten ihmeellistä on kun nainen tekee hänen luonaan kotitöitä. Sitten hän sanoo, että keksii minulle kyllä muutakin tekemistä ja imitoi imurointiliikkeitä ja -ääniä vähän liian innokkaasti. Tuntuu kivalta lähteä ovesta ulos yhtä matkaa. Voisimme tehdä näin useamminkin. Halaamme toisiamme tienristeyksessä ja toivon että koko maailma näkee ja luulee meidän olevan pari. Juuri tämä on se tunne jonka haluan! Se, että olen toisesta niin innoissani ja ylpeä, että koen oman asemani erityiseksi, kun saan olla hänen kanssaan. Sitä minä deittiseuraltani vaadin. 

Nyt ainakin hetken siis olen taas syke korkealla Javierin kohtaamisen seurauksena. Toisaalta olen innoissani. Toisaalta ärsyttää, koska en halua ajautua mihinkään ahdinkoon siksi, että tulevaisuutemme vaikuttaisi umpikujalta. Tai jos hän ei haluaisikaan minusta mitään enempää. Mutta tiedän myös, että fiilikseni varmasti tasaantuvat nopeasti. Olenhan aikaisemminkin ollut täysin täpinöissäni jostain, mitä en sitten muista enää seuraavalla viikolla. Sitä paitsi tällaisten hetkien jälkeen Javier yleensä on hieman etäisempi ja saattaa vitsailla typerillä jutuillaan, kuin suojatakseen selustansa. Mutta minua se ei nyt liikuta, vaan aion kyllä sanoa hänelle mitä mieleeni juolahtaa jos siltä tuntuu. Kuten esimerkiksi muistuttaa jossain vaiheessa siitä, että meidän pitäisi mennä elokuviin! Olen myös vaihtanut nyt pari viestiä Karrin kanssa. Suorapuheisuuteni on taas tuottanut tulosta ja Karri kysyy suoraan, että milloin voisi tulla kylään. Nyt en tietenkään tällä hetkellä janoa samallailla uutta treffiseuraa kuin aikaisemmin, mutta riittävän ympäripyöreästi mutta myönteisesti ilmoitan, että riittävällä valmisteluajalla hän on tervetullut, vaikka jonain viikonloppuna. Hymyilyttää. Jännittää. Perhoset on elossa taas hetken.