no subject

Olemme reippaalla lenkillä Elinan kanssa, kun saan Santilta vahvistuksen siitä, että tapaisimme viikonloppuna minun pakollisten menojeni jälkeen. Höh! Olisin malttamattomana tahtonut nähdä heti seuraavana päivänä, koska edellisetkin arkitreffit sujuivat niin hyvin. Mutta Santiago on järkevä ja maltillinen ja toteaa viikonlopputreffien olevan kivempia, koska silloin ei ole kiire minnekään seuraavana aamuna. Selvästikään hän ei nyt hoksannut sitä, että minä olisin mieluusti tavanut sekä arkena että viikonloppuna! Mutta yritän taas käyttää tämän tilaisuuden hyödykseni opetellessani kärsivällisyyttä. Eihän se tarkoita etteikö hän olisi minusta kiinnostunut tai innostunut. Hän vain ajattelee asiaa eri näkökulmasta yksi asia kerrallaan, eikä ole vielä suunnitellut tiivistyvää yhteistä tulevaisuutta välillemme samoin kuin minun lennokkampi ja ailahtelevaisempi luonteeni. Ehkäpä siis selviän tästä odotuksesta. Tuon lauantaitapaamisen aikana voin aivan hyvin ehdottaa samantien tapaamista seuraavalle arkiviikolle, jos se tuntuu oikealta, jolloin tapaamisemme luonnostaan tiivistyvät. Mutta huomaan heti, että asennoitumiseni tähän tapailuun on neutraalimpi. Tapahtuu mitä tapahtuu. Jos emme tahdo edetä samalla tahdilla samaan suuntaan, niin sitten emme tee sitä. Jos en saa häneltä odottamaani intoa ja sitoumusta, niin sitten haluan jatkaa eri suuntaan joka tapauksessa. Koitan olla mahdollisimman stoalainen ja ottaa kaiken opin irti näistä tilanteista. Pystyn keskittymään arki-iltoina aika hyvin itseeni ja kaikenlaiseen hyvinvointia lisäävään toimintaa. Olen kokannut erityisen maittavaa keittoa, sekä venytellyt iltaohjelman parissa. Kunnes olen ollut niin väsynyt, että olen nukahtanut eläviin uniin jo iltakymmeneltä. Näen unia, joissa minun pitää sukeltaa ja uida tosi saastuneissa ja roskaisissa joissa päästäkseni oikeaan paikkaan. Unissa olo on aika ahdistunut. Muttei aamulla herätessä. Edessä on hyvä keskiviikko!

Siispä, koska tänään en pääsekään treffeille (tai pääsisin toki, mutten Santin kanssa) niin tapaan tuttuun tapaan Elinan. Kenties päädyn Ilen ja muiden kanssa viettämään kivan kaverihetken parin lasillisen ääreen. Tai sitten keksimme muuta Elinan kanssa. Myös Ricky on tarjoutunut kokkaamaan minulle illallisen, mutta se saattaa olla hieman riskialtista. Ajatus vapaaillasta tuntuu kivalta, eikä ainakaan tänään treffien odottelu tunnu kurjalta. Tietysti mielessä käy, että tapaakohan hän jotain toista sillä välin kun me emme ole yhdessä. Mutta toivon, että ei. Ja ei sillä kai lopulta ole väliä vielä tässä vaiheessa. Kerrankin minulla ei ole tarvetta tapailla muita odotellessa Santia. Erityisen leppoisa fiilikseni voi johtua myös siitä, että olen tänään ottanut kokeiluun uuden lääkkeen, joka on määrätty minulle aivan toiseen vaivaan. Mutta jolla on myös vahvat vaikutukset olotilaan. Rakastan tätä lääkettä. Siitä tulee pehmoinen ja hyvä olo. Ihan vähän jopa sekava. Mutta se johtuu varmasti alhaisista toleransseista. Vaikka lääke on määrätty minulle päivittäisenä kuurina, niin aion syödä sitä vain tarvittaessa, koska sekin on lääketieteen nimissä sallittua. Toisaalta sivuvaikutusluettelossa mainitaan rintojen kasvu! Hahaa, pitäisiköhän ottaa kuuri vakavaan kokeiluun sittenkin. 

Ja sitten unohtui painaa Julkaise -nappia.