ManiaC

Koen keskiviikkona erityisen maanisen hetken lähdettyäni toimistolta kotiin. Maniahan on tietyn rajan ylittäessään laskettavissa mielenterveydelliseksi häiriöksi. Se voi liittyä johonkin diagnoosiin tai olla vain maniaa. Maanisia hetkiä voi jokainen kokea normaalissakin arjessa. Ja esimerkiksi kofeiini voi buustata energiaa niin, että huomaa touhottavansa jotain tavallista aktiivisemmin. Maanikko on negatiivissävytteinen sana, ja muissa kielissä on suoraan liitetty hulluuteen. Mutta tiedättekö miltä mania tuntuu? Se tuntuu hitsin hyvältä. En yhtään ihmettele, että siihen voi jäädä koukkuun. Hyvän maanisen fiiliksen voi luoda esimerkiksi amfetamiini. Tuntuu että haluaa tehdä jotain koko ajan. Ja ihan sama mihin toimeen tarttuu, niin siihen pystyy keskittymään uskomattomalla teholla. Iloisesti. Vihellellen. Tähänkin liittyy aika vahvasti hetkessä eläminen, jos vain voi tehdä jotain eikä tarvitse keskittyä pysyttelemään aloillaan, niin pystyy uppoutumaan vaikka mihin! Ajan kuluminen vääristyy hauskalla tavalla. Tuntuu, että on pystynyt tehdä jotain asiaa tosi huolella keskittäen siihen kaiken huomionsa, mutta vahingossa onkin tosi tehokas ja aika venyy. Siis parhaimmillaan. Ja minun kohdallani. Olen kauhea kontrollifriikki, enkä päästä asioita luisumaan liiallisuuksiin etenkään näissä mielenterveys- tai päihdeasioissa. Mutta otan kyllä kaiken irti jos minun saamani kemikaalikombinaatio saa joskus aikaan tämän olon. Toinen lääkitykseni on amfetamiinijohdannainen, jota toinen lääke voi tehostaa. Ja niiden yhteisvaikutus saa kaiken sellaiseksi pumpulisen turvalliseksi. Yhtäkkiä vain huomaa hymylevänsä tyytyväisenä pehmustetussa todellisuudessa. Ja sitten voi iskeä se maanisuus. Ja mikä onkaan hauskempaa, kun olla tuolloin kotitöiden ja jumppavideoiden keskellä kotona omassa rauhassa! Toimeen on helppo tarttua. Pyykit pyörimään. Ai tuolla on tahra, pesempän tuon hyllyn! Ja sitten samalla ruoka tulemaan. Ja se liikuntaan keskittyminen tuntuu aivan uskomattoman hyvältä. Tuntuu että joogaliikkeiden toistamista silmät suljettuina voisi jatkaa ikuisuuksia. Jotenkin siihen mielenrauhaan uppoutuu aivan uudella tasolla, kun mieli on valmiiksi oikeassa vireessä. Huolet ovat kaikonneet jonnekin merten taakse. En syö tätä koktailia joka päivä, vaikka voisin. Koska en tahdo toleranssien kasvavan liikaa. 

Muu päihteidenkäyttöni on vähentynyt merkittävästi, koska minulla on ihan lailliset keinot päästä hyvään olotilaan. En vain tarvitse sen enempää lisärentoutusta tai apuja hymyyn. Sekaisin en ole pitkiin aikoihin halunnut olla. Ja tämä on kivempaa näin! Toki olen kokeillut piristeitä viikonloppujenviihteellä, mutta näin siitä hyvästä maniasta saa kaikki hyödyt eri tavalla irti. Oikealla tavalla. Ja minä oikeutan tämän kaiken itselleni innokkaasti. Koska osaan pitää nämä jutut hallussa. Koska osaan ottaa kaikki ilot näistä mahdollisuuksista irti. Ja koska voin. Ennenhän näitä vastaavia menetelmiä on käytetty ihan yleisesti parantamaan ihmisten elämää. Mutta jotkut väärinkäyttäjät ovat saaneet demonisoitua jopa nämä lailliset lääkkeet niin ettei niitä ole ollenkaan helppo saada. Mutten välitä siitä. Minulle tämä on mahtava helpotus kaiken tämän muun keskellä. Juuri tähän elämäntilanteeseen sopiva apuväline tukemaan elämän muuta parantamista. Kaikesta tulee vähän helpompaa ja hauskempaa. Ja kun avaruusmyrskytkin ovat jääneet taustalle, niin keskiviikko on mielettömän positiivinen. En edes muista mikä se ahdistus olikaan, kun olen touhunnut kotitöitä ja hymyillen venytellyt tuntien oloni maailman parhaaksi. Päivällä olen vaihtanut pari viestiä Santin kanssa. Ja vielä illalla hän saa vahvistettua lämmintä hyvää oloani lähettämällä minulle illalla viestin liittyen johonkin aiemmin puhumaamme aiheeseen. Heti kun tunnen olevani täynnä positiivista energiaa niin vedän puoleeni hyviä asioita. Heti kun en ole ollenkaan epävarma, niin kaikki näyttää sujuvan paremmin. Jos vetovoiman laki pitää paikkansa, ja me vedämme magneetin lailla puoleemme asioita, joita pidämme sisällämme, niin tämä lääkitys ja hymyily ja mielenrauha on loistava tapa parantaa elämää pidemmällä tähtäimellä. Miksen ottaisi tästä kaikkea irti? Tämä on mahdollisuus selvitä hyvin (tai normaalisti!) näistä stressaavista elämäntilanteista, joiden aikana saattaisin muutoin vain murehtia ihan turhaan. Olen vasta juuri ja juuri rimpuilemassa eroon kamalasta ahdistuksesta. Huonoja päiviä tulee. Ahdistus voi muistutella itsestään milloin vain. Sydän voi joutua mustelmille taas. Ja minä haluan pitää turvaverkot vahvoina. Ja itseni. Tämä kaikki on tosi kokonaisvaltaista ja tähtäimessä on pysyvästi parantunut elämänlaatu johon nämä erilaiset vaiheet kuuluvat. Uskon vakaasti, että voin saavuttaa hyvän olon ja mielenrauhan lopulta ilman mitään ylimääräisiä apuvälineitä. Mutta tässä harjoitellessa ja vakiinnuttaessa hyviä menetelmiä osaksi itseäni teen sen mieluusti mahdollisimman kepeästi ja iloisesti. Tunnen vahvasti että olen itkenyt osani itkuista. Olen ollut riittävän epätoivoinen ja riittävän pohjalla, jotta nyt voin hyvällä omatunnolla ja terveellä itsekkyydellä hyppiä kaikilla trampoliineilla, joita vastaan tulee päästäkseni seuraaville askelmille.

Loistavan päivän päätteeksi menen sänkyyn lukemaan Salaisuus -kirjaa, jonka olen joskus aikanaan lukenut ja jo silloin pitänyt sitä hyvänä oppikirjana. Mutta vasta nyt olen ehkä valmis todella sitoutumaan tähän henkiseen kasvuun ja mielenhallinnan opetteluun. Vasta nyt olen käynyt läpi riittävän huonoja hetkiä, jotta olen valmis näkemään vaivaa päästäkseni seuraavalle tasolle. Ja koen olevani onnekas voidessani olla osa tätä porukkaa, jonka jäseniä näen siellä täällä ympärilläni. Ihmisiä, joilla on samat prosessit kesken. Torstaina herään ajoissa ja teen hyvän aamuvenyttelyn videon pyöriessä taustalla. Työmatkalla keskitän ajatukseni mahdollisimman positiivisiksi ja rajattomiksi. Mikään ei ole mahdotonta. Kuuntelen radiosta lauluja siitä, kuinka joku ei voi uskoa saamaansa rakkautta. Laulaja joutuu nipistämään itseään, jottei luule onneaan uneksi. Ja siitä taas tiedän, että minäkin voin päästä samaan tilaan. Miksen minäkin, jos niin moni muukin? Saisi sen kumppanin jota ei melkein voi uskoa todeksi. Sitä minä haluan. Tänään on taas näin positiivinen päivä! Minun ei pitäisi pelätä ajattelemasta ja toivomasta hyviä asioita, vaikka ne olisivat pelottavia. Vaikka niiden menettäminen tuntuisi jo ennakkoon liian kauhealta. Minun pitäisi vain tavoitella tähtiä ja uskoa edelleen, että juuri nyt on se kerta kun kaikki menee uskomattoman ihanasti. Ja jos ei se olisi juuri tämä kerta, niin varmastikin seuraava! Minä unelmoin matkustelusta, sielujensympatiasta, leffailloista, hassuista yhteisselfieistä, hyvästä ruoasta kirjojen lukemisesta, pitkistä keskusteluista, pussailusta, häistä, siitä että saa hyväksyä toisen ihan kokonaan, ja tutustua hänen perheeseensä, ja että hän tahtoisi samaa minusta... kaikkea tätä minä haluan. Enkä keskiverrosti. Vaan vatsanpohjaa kihelmöivän mahtavasti. Ja ihan pian!