Olin jutellut Javierin kanssa tinderissä jonkin aikaa. Hän oli komea, mutta hyvin erityylinen kuin useimmat tapaamani miehet. Hän oli eksoottinen, pitkä ja pitkähiuksinen. Ja hauska. Hän käytti valtavasti hymiöitä kaikissa keskusteluissamme. Jotkut välttelevät niitä. Huomaan, että keskusteluissa mukaudun toisen tyyliin helposti. Jos joku ei käytä lainkaan hymiöitä välttelen niitä itsekin, mutta Javierin kanssa viljeltiin itkunauruja oikein huolella. Hän on minua yli viisi vuotta vanhempi. Ihan sopiva. Tapasimme pysäkillä. Ensimmäisenä huomaa hänen tummat kauniit silmänsä ja kivan hymyn. Itse asiassa pidän hänen ulkonäöstään, vaikkei hänellä ole partaa. Kävelimme terassille ja tilasimme lasilliset viiniä. Javier tarjosi. Vitsailimme huonosta ja halvasta viinistä. Tuuli heilutti molempien hiukset sotkuun. Se oli mukavaa. BLING. Manuel ehdottaa tapaamista. Vastaan vaivihkaa, että voin tulla tunnin kuluttua. Hymyilen Javierille ja kerron, että tapaan ystävääni myöhemmin illalla. Se on ok, koska olimme sopineet tapaavamme vain pikaisesti lasillisella. En yleensä käytä puhelinta treffien aikana, mutta Manuelille on vastattava. Meillä voi olla jotain hyvää syntymässä. Hyvästelin Javierin hyväntuulisesti. Ja lähdin Manuelin luokse! Tunsin vähän perhosia. Matkalla kiitin vielä Javieria viestillä seurasta. Nähdäänkö vielä. Ehkäpä! Aina kun vastaan myöntävästi Manuelin kutsuun mennä hänen luokseen saan vastaukseksi Jeeeee! Tulee iloinen ja hyvä mieli. Hän oli minua vastassa aamutakissansa. Pian alasti. Halauksia! Läheisyyttä. Jutustelua. Tapasimme tuolloin joka viikko kerran tai kaksi. Pikku hiljaa keskustelumme syvenivät. Emme viestineet välipäivinä turhia. Vain jos oli asiaa, tai kun halusimme tavata. Manuel avautui yhä enemmän vaikeuksistaan päästä yli menneestä erostaan ja kummallisesta eksästään, josta kerroin ensitapaamisestamme kertovassa kappaleessa. Ajattelin, että siksi hän ei halua mitään vakavaa. Hän on vielä erokriisissä. Olenko laastari? Onko hän minulle laastari? Onko siinä jotain pahaa?
Seuraavalla viikolla Javier ehdotti uutta tapaamista. Vaikka tapasimme säännöllisesti Manuelin kanssa ja toiveeni hänen suhteensa alkoivat herätä, en antanut itselleni lupaa keskittyä häneen, koska hänkään ei antanut. Siispä suostuin tapaamaan Javierin uudestaan. Kauniina kesäpäivänä hän tuli minua vastaan ja kävelimme yhdessä hänen luokseen. Tarkoituksena oli tehdä ruokaa ja nauttia Hyvää ja Kallista viiniä. Vein mennessäni tuliaisiksi yhden pullon (hyvää valkoviiniä). Kuten tapanani on. Javierilla oli kaunis ja uudehko asunto, joka oli sisustettu vaatimattomasti. Hänellä oli pieni keittiönurkkaus ja hän pyysi minut istumaan keittiöjakkaralle sillä aikaa, kun hän valmistaa illallisen. Pyysin saada auttaa ruoanlaitossa, mutta Javier sanoi, että istu, juttele ja katso. Selvä! Hän otti esiin pinon vihanneksia ja salaattiaineksia, kaksi kunnon pihviä ja pieniä perunoita. Salamannopeasti ja tottuneesti hän pilkkoi ja paistoi ja maustoi. Juttelin, maistelin viiniä. Hymyilin. Se oli hauskaa. Hän on taitava kokki. Söimme, ruoka oli herkullista. Jatkoimme viinin juomista, laitoimme musiikin soimaan. Javier lähestyi minua sohvalla. Suutelimme. En tiedä mitä tapahtui, mutta pian olimme alasti ja sain tutustua hänen kuohkeaan untuvapeitteeseensä. Miksi kaikilla tyylikkäillä poikamiehillä on jättimäinen untuvatäkki? Javierilla, Manuelilla, Carloksella.. Rakastan niitä! Javier oli äärimmäisen avoin ja vapaamielinen ja ohjaileva. Hän ei epäröinyt hetkeäkään sanoa mitä halua, pyytää mitä halusi ja näyttää miltä se hänestä tuntui. Kaikki meni kuitenkin aina liian pitkälle. Tuntui, että Javierin into ei lopu koskaan. Aamulla heräsin ihanista lakanoista, mutta pian sain taas tuta Javierinkin heränneen. Se oli siinä rajalla tunsinko oloni halvaksi ja helpoksi vai halutuksi ja imarrelluksi. Joka kerta, kun aloin pukeutua Javier tuli kiinni ja repi vaatteeni pois. Se oli hauskaa jollain tavalla. Javier halusi tehdä minulle aamiaista. Hän teki sen alasti. Kauniit hiukset auki. Istuin jakkaralla jo vaatteissani. Silitin häntä. Hän pilkkoi hedelmiä. Javier kertoi, että täytyy osata nauttia elämästä ja hetkistä. Hän totesi minun olevan ujo. Tunsin itseni pikkutytöksi. Sanoin, että tällaisen tapaamisen jälkeen todellakin olen ujo. Javier saattoi minut ulos. Halasimme. Olin hämmentynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti