Ylös ja duuniin rahan takii

Yöllä herään taas pari kertaa ihmetellessäni vieraita. Menen takaisin sänkyyn ja olen siellä silmät auki (!) ja kuulen, kun joku kutsuu minua sohvalla istuen. Miesääni kysyy jotain. Ehkä, että missä jokin tavara on. Makaan siinä ja kuulen ihan selvästi sen äänen. Nousen ylös ihan kuin olisi täysin normaalia, että joku juttelee minulle viereisessä huoneessa. Ja kuulen siinä sinne kulkiessani vielä puhetta. Menen sohvan viereen ja mietin missä puhuja on. Sitten havahdun, että hitto mä olen yksin kotona! Se oli ensimmäistä kertaa vähän pelottavaa. Hipsin takaisin sänkyyn ja kirjoitin äkkiä pienen muistiinpanon koko tilanteesta. Olimmeko puhuneet lakanoiden vaihtamisesta? Muistiinpanon luettuani muistan, että olisin miettinyt tummansinisten lakanoiden vaihtamista turkooseiksi. Ehkä mies kysyi siitä? Meillä on kai jokin peli menossa. Olen kirjoittanut, että ehkä se oli Javier. En ole varma. Laitan taas silmät kiinni ja koitan nukahtaa oikeaan uneen ja tuntuu vähän pelottavalta. Ihan kuin joku oikeasti tuijottaisi. Mutta nukahdan pian ja nukun hyvin aamuun asti. Aamulla katson toiveikkaana puhelinta, mutta siellä on vain hassu videolinkki Manuelilta. Olo on ihan hyvä. En muista laisinkaan, että olemme varailleet eilen lomia. Se muistuu mieleeni töihin päästyäni, enkä ole ihan varma onko se totta. Tarkistan sähköpostista varausvahvistukset. Jep, hyvä homma!

Töissä lähetän heti tarvittavat sähköpostit liittyen äkkilomaani. Tiedän jo etukäteen ettei lomapyynnössäni tule olemaan mitään ongelmia. Kuten ei tulekaan. Ja vaikka olisi niin se ei olisi kiinnostanut minua yhtään. Arki tuntuu sen verran merkityksettömältä, että ihan sama. Mietin jo, että jos työt loppuisivat niin voisin ansiosidonnaisella elää herroiksi jossain kaukana vuosikaudet. Ihan sama. Olen tyytyväinen varaamastamme matkasta. Ei enää kauaa niin pidetään hauskaa. Lisäksi elättelen salaa toiveita, että Javier ehdottaisi tapaamista. Toki olisin vähän loukkaantunut siitä, että hän ei ole halunnut nähdä minua yli viikkoon, mutta suostuisin silti heti. Haluaisin halata häntä ja painautua häntä vasten sohvalla. Katsoa leffaa ja puhua politiikasta. Hengittää hänen hiuksiaan sängyssä. Saada hänet nauramaan onnellisen näköisenä. Sellaista normaalia. Se tekisi minut onnelliseksi taas hetkeksi. Naistenpäiväntoivotuksia tulee muutamalta tyypiltä tyttöjen lisäksi. Noh, ihan sama koko päivä. Joskus kauan sitten tapasin saada jonkin pienen yllätyksen tai ainakin ravintolaillallisen tällaisina päivänä. Mutta nyt se on ihan sama. Lounasaikaan huomaan, että unohdin aamulla ottaa aamulääkkeeni! Onneksi mukana on osa, mutta esimerkiksi ehkäisypillerit ovat kotona. Ärsyttävää! Toivottavasti mikään ei mene sekaisin nyt. Lisäksi tajusin eilen, että antibioottikuurihan taisi olla viisi päivää. Vai oliko se viikon? No joka tapauksessa lopetin sen maanantaihin. Olo on ihan hyvä.Olo on ihan ok. Ihan sama. On jo keskiviikko. Kohta on taas viikonloppu. Ja siitä kohta alkaa kreisi loma. Ei voi yhtään tietää mitä tapahtuu ja missä ja milloin ja kenen kanssa. Se voi tehdä taas ihan hyvää. Uumoilen uusia ystäviä ja loistavia kokemuksia. Iltapäivällä toinen kaveri ehdottaa kevätristeilyä. Hänen kanssaan risteiltiin viimeksi marraskuussa, jolloin elämään tarttui Alex. Joo tottakai pikkuristeily sopii mihin väliin vain. Huhtikuu voisi toimia. Roni ilmestyy somen oikeaan laitaan vihreän pallukkansa kanssa, jonka hänelle soin takaisin. Hmh, ei herätä mitään sen suurempia säväytyksiä. Hyvä, pidetään tää näin. Ei tuskia, kraatereita tai kaipauksia ilman aihetta. Kohtalo kertoo kyllä. Puhumme Ossin kanssa lomasta. Emme mahdollisesta leffaillasta. Jos ei hän sitä ehdota, niin olkoot. Ehdimme kyllä. Mutta puhumme kyllä siitä, että sitten kesällä voisi lähteä yhdessä matkalle. Joo oon in, jos en ennen sitä ole keksinyt muuta. Vähänkö se olisi hauskaa, että jos mikään asia ei ole edennyt, niin lähtisin ihan randomin tyypin kanssa muutamaksi viikoksi maapallon toiselle puolelle? Hah se olisi todella hauskaa.

Ennen iltapäivän tärkeää tapaamista laitan ihan täysille En pysty irrottaa -biisin ja uutta Tuiskua. Voin myöhästyä pari minuuttia. Ihan sama. Mutta sitten taas mennään rahan takii. Voi miten olisikaan kivaa jos ei tarvitsisi tällaista miettiä. Mutta toisaalta taas luin uutisen jossa lottovoittajan elämä oli mennyt rahan takia pilalle. Ymmärrän. Niin siinä voi käydä. Vaikka taloudelliseen riippumattomuuteen jää helposti koukkuun ja se huumaa, niin taustalla on tieto siitä, ettei se onnea toisi. Ei todellakaan. Todennäköisesti näin on parempi. Pääsee taas maan pinnalle ja kiinni todellisuuteen. Se on parempi. Niin ainakin itselleni hoen, kun riippumattomuus ja kuplat ja se elämä jota vain harvat ja valitut saavat kokea lipuu taas kauemmas. Iltapäivän kokous sujuu ihan hyvin. Asenteeni on rento: ihan sama. Vaihdan pari sanaa kiintoisan oloisen taiteilijatinderin kanssa. Hän ehdottelee tapaamista tosi suoraan jo kolmatta kertaa. Suoraan hänen kotiinsa. Kyseenalaistan sen, että menisin heti hänen kotiinsa (ihan kuin en niin olisi tehnyt useinkin), mutta hän vakuuttaa sen olevan loistoidea. Jokin saa pienen hälytyskilikellon kilkahtamaan tässä. Muttei minun tarvitse miettiä sitä nyt. Katsotaan sitten onko viikonlopuksi parempia suunnitelmia vai ei. On hassua, että näin paljon kaipaan jonkun hyväksyntää ja parisuhdetta ja seurustelua, vaikken oikeasti tiedä miten se todellisuudessa onnistuisi. Esimerkiksi Javier on suoraan sanonut, että tahtoo tulevaisuudessa lapsia. Ja minä tiedän sisimmässäni etten halua. Parisuhteenjanossa olen valmis kompromisseihin. Mutta olisinko oikeasti? Voi olla, että kelkka kääntyisi. Jos seurustelu tulisi kyseeseen niin varmaan sanoisin, että pidetään hauskaa muutama vuosi, sitten mennään naimisiin ja sitten mietitään perhettä. Ehkä mieli kehittyisi ja kypsyisi. Ehkä siinä ajautuisi ristiriitoihin ja umpikujiin. Mutta onko tätäkään järkeä miettiä? Ei ole. On mentävä flown mukana ja katsottava mitä tapahtuu. En ole ihan varma mitä Roni puhui lapsista. Mutta joskus hän sanoi, että näkisi itsensä jossain kauniissa paikassa kaukana täältä ja ympärillä juoksentelisi vaaleahiuksisia lapsia. En tiedä mitä se tarkoitti. Ei välttämättä mitään. Ossi eilen keskusteluissamme totesi ettei pidä lapsista. Ei pidä sotkuisista ja äänekkäistä lapsista. En minäkään. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Mikään vauva ei herätä pisaraakaan mitään ihastusta. Siis ei ollenkaan. Ei, en halua syliin, kiitos. Mutta omat on tietenkin eri asia. Joillekin. Alex on sanonut ettei enää koskaan halua lapsia. Manuel haaveilee perheestä (muttei (onneksi) kanssani). Hmm, muista kandidaateista en tiedä. Tai no! Vanha ihana Dim taisi myös joskus haaveilla perheenlisäyksestä. Hänestä ei olekaan kuulunut mitään vähään aikaan. Koska tulevaisuudesta ei voi tietää. Ei voi tietää miten kelkka kääntyilee kenelläkin, niin kannattaako tuollaisia juttuja liikaa miettiä ennakkoon? No oikeasti varmaan kannattaisi, mutta omaksi puolustuksekseni sanon että ei. 

Aika yllättävänkin okei fiilis. Sekava ja ihan sama, mutta ei paha. Manuel kysyy iltapäivällä taas josko katsoisimme sarjaa yhdessä. Ehkä sauna. Ja nyt päätän, että miksei. Jos ei mitään yllättävää tapahdu niin sovin meneväni illemmalla hänen luokseen. Mietin ennakkoon haluanko käydä ennen lähtöä suihkussa kotona vai käytäisiinkö saunassa. Voin kertoa, etten ole käynyt tällä viikolla kertaakaan suihkussa. Mikä päivä nyt on? Keskiviikko. Joo. Tottakai olen strategiset areat pessyt, mutta se ei taida kauaa enää riittää. Näytän ihan siistiltä, ja hiuksetkin ovat ihan okei kuivashampoon ansiosta (kun ne pitää kiinni). Joten saattaisin vielä selviytyä Manun luokse, missä pääsisin heti hyppäämään suihkuun ja saunaan. Eikä tarvitsisi vielä sheivata sääriä tai muuta. Se on paras säästää viikonlopulle. Tuntuu extrahyvältä silloin. Joo se voisi toimia. Ja sitä paitsi Manulla on kokemusta kohteesta, jonne olemme matkustamassa ja voisin saada jotain hyviä vinkkejä yöelämästä tai ravintoloista. Me emme ole menossa shoppailemaan. Ehkä jonkin vaatteen ja matkamuiston voi hankkia jos tarve iskee. Mutta muuten emme varanneet lennoille matkatavaroita. Reppu selkään ja menoksi. Kentiltä ja koneesta saa ostettua alkoholia mukaan joka tapauksessa jos jokin hyvä diili tulee vastaan. Ja ainahan tarvittaessa sen muutamankympin voi pulittaa jos jotain spesiaalia tarvitseekin rahdata kotiin. Budjetti on nyt tarkoitettu puhtaasti hauskanpitoon. Ronin päivän budjetti on usein hauskanpidoissamme ollut nelinumeroinen. Nauraa räkätimme viime viikonloppuna sitä, miten hauskaa on, kun käyttötilillä on lähes kuusinumeroinen summa ihan vain huvikseen jos vaikka jotain yllättävää sattuu. Eihän se minulle kuulu millään lailla, mutta jotenkin siinä kuplassa pääsee mukaan fiilikseen. Tämän loman budjetti on jotain ihan muuta, muttei se välttämättä hauskanpitoa vähennä. Se vaan on toisenlaista. Ehkä jopa parempaa.