Back to the Future

Lähdin siis kaikkine tarvittavine (hyvin vähäisin) tavaroineni kohti keskustaa ja kohtaloa. Minulla oli jostain syystä ollut viime hetken paniikki ennen lomalle lähtöä ja kaikesta epävarmuudesta. Ystävättäreni pelasti tilanteen lähtemällä kanssani yksille. Tilasimme karahvin viiniä ja mietimme tulevaa yhteistä lomaamme. Viestin Ronille jotain asiaan liittymätöntä ja ei aikaakaan, kun jo saan kutsun hänen luokseen. Sillä hetkellä kun se viesti tulee. Että tule. Niin kupla laskeutuu päälle ja kaikki huolet katoaa. Juuri sillä hetkellä. Siispä tiesin, että saan viettää yön Ronin kanssa ennen lennolle lähtöä ja kaikki olisi paremmin. Roni pyysi tuomaan jotain pientä mennessäni, joten leijailin hänen luokseen kaupan kautta. Vietimme yhdessä ihanan illan. Teimme majan tyynyistä ja täkeistä ikkunan eteen. Siitä katsoimme ulos ja kuuntelimme musiikkia, polttelimme tupakkaa ja puhuimme ihan uusista asioista. Oikeista asioita. Menneisyydestä ja parisuhteesta. Roni sanoi, että jos on suhteessa niin pettäminen ei ole sallittua, mutta hän ei voi mitään flirttailulle. Nauroimme jutuillemme. Nautimme täysin siemauksin (ja lukuisin juomin) kuplassa olemisesta. Teimme sopimuksen, että sielumme ovat aina ystäviä, vaikkeivät (ainakaan vielä) täysin yhtä rakkaudessa. Menimme yhdessä onnellisina nukkumaan. Aamulla ehdimme nukkua aika pitkään ennen aikataulujani. Roni pomppaa sängystä ylös, vaikka puhuimme illalla siitä miten ihanan pitkän aamun viettäisimme yhdessä. Olen pettynyt. Minulla ei ole kauheasti aikaa ennen kuin on riennettävä. Roni on omalla paikallaa tuolissaan. Menen halaamaan häntä ja istun syliin. Sanon, että kohta joudun lähtemään, joten nyt hän saa luvan olla lähelläni loppuajan. Muistutan mistä eilen puhuttiin, mutta Roni toteaa, että huijasi eikä halua. Outoa. Tottakai ihminen saa itse päättää mitä tekee, mutta tämä ärsyttää minua. Suutelen Ronia ja hän toteaa, että okei, mennään sänkyyn halimaan loppuajaksi. Mutta ei se onneksi vain siihen jäänyt. Menimme yhdessä suihkuun. Roninkin mieli selvästi keveni ja hän näytti hymyileväiseltä. Laittauduin valmiiksi ja suutelimme vielä ennen kuin lähdin kohti lentokenttää vailla huolta kevyellä ja odottavalla mielellä, jota entisestään kevensi se, että vaihtelimme ihania viestejä ennen koneeseen nousuani.

Tapasimme ystävättäreni kanssa lentokentällä. Ihme kyllä ajoissa, sillä en kiirehtinyt pois Ronin luota.  Olemme molemmat vähän sekavissa mielentiloissa edellisillan juhlimisen jälkeen. Nauramme huolettomuudellemme. Mutta tiedän kokoajan että kaikki matkaan liittyvät käytännön asiat kyllä hoituvat ja onnistuvat. Löydämme oikean lennon ja pian nousemme korkeuksiin kohti hauskoja hetkiä. Kävimme parissa tunnetussa kaupunkikohteessa. Toisessa saimme makoilla rannalla bikineissä ja nauttia lämmöstä ja ihanasta kaupungista sekä edullisista ruoista ja juomista. Koko kaupungin kattavaan metroon sai kymmenen kerran lipun kympillä, jonka turvin pääsimme huolettomasti kaikkiin nähtävyyksiin. Kauniit näköalat. Joka paikassa oli koiria, jotka enimmäkseen kulkivat vapaana siitä huolimatta, että niiden omistaja oli ulkoiluttamassa niitä. Ja toisessa kohteessa saimme tutustua kannabista myyviin kahviloihin ja ikkunan takana punaisessa valossa keikisteleviin maksullisiin naisiin. Olisin kuvitellut Amsterdamin siistimmäksi. Mutta siellä ei tosiaankaan ollut yhtään mitään muuta kiinnostavaa, kun ne huumekahvilat ja -baarit ja esillä oleva prostituutio, joka alkoi kyllästyttää noin kahdessa tunnissa. Ja kyllä, ostimme valmiiksi käärityn jointin neljällä eurolla, sekä vähän kannabista sisältävän suklaakakun seitsemällä eurolla. Yövyimme kaikki yöt partyhostelleissa, jotka olivat täynnä muita satunnaisia matkaajia. Kokemus tällaisesta matkustustavasta oli kertakaikkisen hauska! Tosin vain muutamalle päivälle. En olisi varmaan kestänyt enempää. Saimme heti uusia ystäviä, joiden kanssa juhlimme joka päivä. Paikalliset hostellinomistajat ohjeistivat oikeisiin paikkoihin ja kierrättivät parhaissa baareissa. Uskomatonta, miten muualla on juhlapaikat täynnä riippumatta siitä onko lauantai vai maanantai. Myös Barcelonan juhlimiskulttuuri oli yllättävä. Siellä syödään illallinen kymmenen aikaan illalla, jonka jälkeen vasta aletaan viettämään iltaa. On ihan normaalia mennä yökerhoon kahden tai kolmen aikaan yöllä, koska kaikki paikat ovat avoinna kuuteen tai seitsemään. Klubit siellä olivat mahtavia. Täällä ei ole mitään sellaista. Myös kannabiksen polttelu oli siellä ihan normaali juttu ja huumeita tarjottiin joka paikassa. Silti se tuntui turvalliselta ja siistiltä verrattun Damiin. Barcelonaan kaupunkiin voisin mieluusti matkustaa uudelleen. Kaikki oli niin helppoa ja mukavaa. Sen sijaan toisessa kohteessa ei lähes minnekään käynyt edes pankkikortit maksuvälineenä ja wifi-yhteydet olivat pääosin huonot (jättimästiä puhelinlaskua odotellessa). Viestittelin koko loman ajan Javierin kanssa, jolta sain hyviä matkavinkkejä. Lisäksi Ronin kanssa vaihdoimme viestit joka päivä. Myös Ossi murehti selviytymisestäni, ja yllätykseksi viimeisenä päivänä sekä Nino että Dim kyselee kuulumisiani. Jotenkin siellä kaukana kaikesta tuntui, että kaikki on ihan hyvin. Nämä ihanat ihmiset ovat täällä ja kiinnostuneita tekemisistäni. He luultavasti haluavat tavata minut vielä, joten turha murehtia. Siellä kaukana auringossa keskittyen johonkin aktiivisesti koko ajan kaikki vaan on henkisesti helpompaa. Se hetkeen keskittyminen on niin paljon helpompaa. Matkan aikana tapahtui vaikka mitä. Myöhästyimme lähes yhdeltä lennolta kokonaan. Saimme matkaseuralaisen Amsterdamiin, jonka kanssa tutustuimme kaupunkiin. Tutustuimme mielettömään maailmanmatkaajaan, josta tuli heti läheinen ystävämme. Emme ostaneet junalippuja junaan ja meinasimme saada hirvittävät sakot, mutta pienellä selittetyllä saimme armahduksen. Maistoimme absinttia.

Loman kolmantena päivänä iski pieni alakulo ilman mitään syytä. Uskon, että jatkuva juhliminen vaikuttaa asiaan. Silloin päivällä koin itseni tosi väsyneeksi ja toivoin olevani kotona. Tai en kotona. En omassani. Kiertelimme katselemassa linnoja ja suihkulähteitä ihanassa auringonpaisteessa. Ja sain oloni parannettua lähetettyäni pari itseäni piristävää viestiä Ronilla ja Javierille. Söimme tuolloin evääksi mukaani ostamaani pizzaa. Lisäksi pidin mukanani aina jättimäistä ihanaa mehupulloa, joka maksoi marketissa euron tai kaksi. Ihania pieniä marketteja oli ympäri Barcelonaa joka kulmassa. Siideriä oli äärimmäisen vaikea löytää, mutta onneksi jotkut pikkukaupat olivat osanneet ottaa sen valimoimaansa. Myöskään kaikki baarit eivät tarjoile lainkaan siideriä. Joimme sangriaa ja istahtelimme sinne tänne nauttimaan nykyhetkestä. En jaksanut ottaa kuvia sen kummemmin mistään rakennuksista, koska ne eivät juurikaan minua valitettavasti liikuta. Kirkko oli upea tietenkin. Ostin turistipaidan ja toivon armoa. Taksit olivat halpoja vaikka kerran yksi yritti laittaa lähtöhinnaksi neljäkymmentä euroa (muutti sen heti pyydettyäni). Minulla ei ollut mitään romanssia, vaikka klubilla toki riitti tanssiseuraa, ja yhden kerran eräs turisti ahdisteli minua niin pitkälle, että jouduin pyytämään ulkopolista apua. Mutta minusta koko tilanne oli naurettava eikä ahdistava lainkaan. Outoa? Hostelleissa oli siis joka ilta yhteiset illalliset ja sen jälkeen asukkaat usein jäivät hengailemaan oleskelutilaan yhdessä (pelasimme juomapelejä, tutustuimme, kuuntelimme musiikkia), ennen hostellin järjestämää ilmaista baari- / klubikierrosta. Päivät kiertelimme keskenämme ystävättären kanssa siellä sun täällä. Amsterdamiin olin todella pettynyt. Ehkä osittain siksi, että ihana t-paitakeli muuttui jäätäväksi yhdellä pienellä lennolla. Kannabis ei mitenkään erikoisesti vaikuttanut minuun. Olo pehmeni ja muuttui hetkeksi sekavaksi. En esimerkiksi ymmärtänyt lainkaan mitä seuraamme tullut matkalainen selitti innoissaan pilvipäissään, mutta hymyilin ja nyökkäilin ahkerasti. Kannabiksesta ei aiheutunut minkäänlaista jälkitilaa. Mutta en pitänyt sen aiheuttamasta sekavuudesta, joten tuskin haikailen sen kokeilua sen enempää täällä kotimaassa. Olin tosi helpottunut, että pääsin pois Amsterdamista, mutta heti koneeseen hypättyäni tajusi etten halua kotiin. En halua. Yritin kovasti pitää läsnä hetkestä nauttimisen, mutta silti huomasin tulevan viikonlopun jo ahdistavan. Koneen laskeuduttua Suomeen ja saatuani mobiilidatan taas päälle. BLING. Roni lähettää syvällisiä kaipausviestejä ja ilmoittaa haluavansa tavata seuraavana päivänä. Ihanaa! Kerron hänelle olevani juuri lentokentällä. Ja mitä sanoo Roni? Tule heti! Ota taksi. Ja minä otin. Roni oli saapuessani jo sikiunessa. Maksoin matkan hänen kortillaan, jonka hän oli jättänyt minua varten eteiseen. Nyt hyväksyin tämän mukisematta siksi, ettei minulla yksinkertaisesti ollut enää lainkaan rahaa mukanani. Riisuudun alusvaatteisilleni, sammutan päällä pyörivän dokumentin ja pujahdan Ronin kainaloon nukkumaan. Näen koko yön sekavia unia lentokentistä ja metroista. Aamulla saamme viettää vielä yhteisen hetken ennen kuin joudun lähtemään hoitamaan työasioita. Roni vaikuttaa aamulla vaisulta ja etäiseltä, mutta kertoo edistäneensä yhteistä matka-asiaamme uusilla hankinnoilla. Pussaan häntä ja lähden tyytyväisenä töihin. Huomenna on perjantai.  

***
Ja mikä pelastaa loppuillan? Kutsu Ronille.