Lennän taas, meen läpi seinän

Heräilin koko yön sekaisena. Tällä kertaa en etsinyt Javieria mistään vaan kuvittelin viestiväni Ronin kanssa. Sitten näin koko yön vilkkaita unia siitä, kuinka kuljemme kaupungilla muistaakseni melko normaaliin tapaan. Ehkä ulkomailla. Silleen rennosti, kuten Roni aina on. Oikeasti en kuullut hänestä mitään koko päivänä, ja aamulla puhelimessa oli viestejä vain Manulta ja tytöiltä. Roni on viimeksi ollut missään somessa eilen alkuillasta. Mutta se nyt ei ole kovin ihmeellistä. Hän voi olla ihan missä vain tekemässä ihan mitä tahansa. Itselläni on tylsä olo, muttei mitenkään erityisen paha. Kyllä se helpottaa taas lähes yhtä nopeasti kuin paheni. Otan stoalaisen asenteen tähän. Joko asiat johonkin etenevät ja pidämme enemmän yhteyttä jatkossa, tai sitten ei, mutta voin silti halutessani ottaa yhteyttä joskus. Enemmänkin olen ärsyyntynyt siitä miten Javier on ollut passiivinen. Minulla oli häntä kohtaan korkeampia odotuksia vielä viime viikolla. Oikeita toiveita. Vielä torstaina taisin suoraan ehdottaa että tapaisimme, mutta hän vastasi ettei tiedä. Ja sitten en kuullut hänestä mitään tavallista kuulumisten vaihtoa enempää. Nyt minua ei edes kiinnosta tehdä aloitetta yhtään mihinkään. Tunteet ovat taas sen verran hajallaan, että menen vain virran mukana. Mistä tulikin mieleeni Ossi, joka edelleen muisti leffailtasuunnitelmamme. Hän ehdottaa joko keskiviikkoa tai torstaita. Katsotaan, joo, se voisi tehdäkin hyvää. Lisäksi eilen tylsistyksissäni juttelin parin uuden tinderin kanssa, joilta myös sain tapaamisehdotukset. Elämä jatkuu. Elämä jatkuu. Joko tuttujen tai uusien tuttavuuksien kanssa. Lisäksi aloitimme illalla vakavasti lomasuunnitelmat sinkkuystävättären kanssa vielä viinilasillisten ääressä etänä. Muutama päivä jossain jonne pääsee lentämään halvalla. Ja mahdollisimman pian!

Selailen sopivia halpismatkoja. Muutama arkipäivä vapaaksi ja menoksi. Nyt pääsee vielä puoli-ilmaiseksi kivoihin kaupunkeihin, kun säät ovat suhteellisen koleat. Yksin matkustaessa se olisi kynnyskysymys. Yhdessä ystävän kanssa ei niinkään. Teen hänelle ehdotuksia löytämistäni vaihtoehdoista. Hänelle käy kaikki. Nää on tällaisia juttuja, jotka menee helposti liian vaikeiksi jos alkaa liikaa miettimään. Pitää vaan tehdä varaus. Itse kannatan arkipäiviä, jottei matkaan tuhlautuisi viikonloppua. Miksiköhän? Aika tyhmää. Mutta se näkyy myös hinnassa. Yksi yö viikonloppuna eurooppalaisessa pääkaupungissa maksaa saman kuin kolme yötä arkena. Voi kunpa saisin olla tilaamassa pelkkää menolippua jonnekin, tai edes muutamaksi viikoksi oikeaan eksotiikkaan. Kaikki muu tuntuu nyt liian vähäiseltä ja tylsältä. Mutta koska sen jo ennakkoon tietää, että minne vain on kiva lähteä, niin ei kannata jäädä odottelemaan ihmeitä passiivisena. Kannattaa toimia ja tehdä ja mennä sinne minne nyt voi. Ja sitten jos joku yllättävä ehdotus tulee niin toimitaan sitten sen mukaan. Hitsi Reinon uusi albumi on muuten hyvä. Tosi hyvä. Antaudun. Täällä mä oon niin kauan kun viimeisen kerran kaadun. Ei kai siinä sen kummempaa. Käytän töiden jälkeen aika paljon aikaa matkojen tarkkailuun. Kyselen lentoyhtiöltä milloin välilasku katsotaan stopoveriksi ja milloin ei. En halua maksaa siitä kauheasti lisähintaa. Alkaa jo ahdistaa, kun on katsellut tuhatta eri vaihtoehtoa. Ihan sama! Jonnekin on mentävä. Varaan jotkut kohtuulliset lennot muutaman viikon sisälle. Maksan omat ja ystävän matkat luottokortilla. Kaveri saa maksaa myöhemmin takaisin. Nyt on tehtävä bookkaus tai tämä ei ikinä toteudu. Enter! Se on siinä. Lennot varattu. Ei majotuksia. En ole pyytänyt töistä lomaa. Ihan sama. On lähdettävä. En usko, että loman kanssa tulee ongelmia. Kalenteri on vain tyhjennettävä. Mutta vain muutamalta arki-päivältä. Olen burn-outissa. Tarvitsen tämän irtioton. Mietin loma-anomusta huomenna töissä. Nyt keskityn vertailemaan parin eri kohteen parhaita party-hostelleja, jotka voimme valloittaa. Ja löydänkin hetken kahlattuani takuulla loistavat! Varaus menemään ja se on siinä.

En ole mitenkään ihan kauheasti ajatellut Ronia, mutta vähän kuitenkin. Jotenkin tilanne on tasaantunut ja tiedän, että joskus taas törmätään kyllä. Manuel kutsui kylään, mutta oloni muuttui iltapäivän aikana ihan heikoksi ja kurkkua alkoi kaihertaa, joten vetäydyin sen perusteella. Lisäksi matkojen ja majoitusten selvittelyssä meni koko alkuilta. Ossin kanssa juttelemme niitä näitä. Kerron matkan varaamisesta. Samoin Manulle, joka onnittelee hyvästä päätöksestä. Tiedän, että kun matkan ajankohta lähenee ihan kohta, niin sitten fiiliskin on jo takuulla jännittyneen odottava! Vaikkei kovin kauas päästäkään. Ihan yhtäkkiä illalla BLING! Se ei ole Roni, vaan parempaa. Se on Javier. Olemme viimeksi jutelleet sunnuntaina. Hän on yhtäkkiä aktiivinen. Kertoo itse kysymättä, että on vain lojunut kotona pari päivää tekemättä yhtään mitään. Kyselee kuulumisiani. Hänen kysymyksensä tuo kyyneleet silmiini. En kerro matkasta. En halua. Tekisi mieli sanoa, että olen odottanut, että sinä välittäisit minusta, mutta et ikinä sitä tee! Olen itsesäälinen ja herkkä just nyt. Sanon, että olen ollut burn-outin partaalla ja tylsistynyt. Javier antaa minulle paljon hymiöitä. Lopulta toivotamme toisillemme hyvää yötä. Oloni paranee vähän, vaikka on jokseenkin epätodellinen. Ja irrallinen. Otan lasin viiniä.