Time well spent

Se oli hyvin käytetyt seitsemän tuntia. Huh. Mutta säästäähän siinä rahaa. Menettää aikaa. Miten sen nyt sitten ottaa. Varmaan labrat ja tsekkaus ja resepti yksityisellä olisi tullut maksamaan muutaman satasen. Nyt tulee parinkympin lasku ja lisäksi sain maksaa 24 euroa taksista kotiin keskellä yötä. Päivystykseen mennessäni pääsin heti antamaan veri- ja muut näytteet, mutta sen jälkeen odottelu kestikin kuusi tuntia. Jos olisin sen tiennyt niin olisin tietenkin yrittänyt poistua muualle muutamaksi tunniksi. Mutta turha nyt itkeä asiaa jälkikäteen. Serpit vähän koholla. Samoin valkosolut. Lääkäri koputteli selkää ja totesi, että munuaisissa on orastava tulehdus. Tuttu resepti kouraan. That's it. Täytyy vielä hakea apteekista maitohappobakteerit, jotta kuurista selviää mahdollisimman helpolla. Hyvä. Asia hoidettu. Viestittelin päivystysjonosta Javierillle, joka tarjosi luotaan yöpaikkaa. Hän kun asuu lähempänä päivystystä kuin minä. Kiitin kovasti ja olisin tietenkin halunnut mennä. Mutta. Olin lähes suoraan töistä liikenteessä. Olo ei kovin hyvä. Vähän lämpöä. Likainen ja ruma olo. Ja kaiken lisäksi olisin joutunut herättämään hänet kesken uniensa. Enkä oikeasti halua tehdä niin, koska hän on aikaisemmin kertonut kuin ärsyttävää on herätä arkena keskellä yötä. Javier loukkaantui tästä vähän! Se ei ollut tarkoitukseni. Yritin selitellä etten oikeasti halua häiritä häntä keskellä yötä, vaikka tosi mielelläni hänen vieressään nukkuisinkin. Itse olin kotona lopulta puolen yön jälkeen. Menin suoraan sänkyyn. Heräsin kolmelta yöllä etsimään Javieria. Luulin, että hän makoilee lattialla. Kesti vähän aikaa taas tuijotella jotain vaatekasaa ja tajuta että olen kotona. Aamulla viestin Javierille sovittelevasti yöheräämisestäni ja toivotan hänelle hyvää työpäivää.

 Olo on vähän vetämätön koko päivän, mutten jaksa välittää siitä. Työpäivä on kiireinen ja se tulee hoidetuksi. Javier vastaa minulle työjuttuja puhuen. Hän oikeastikin saattoi loukkaantua etten heti tarttunut tilaisuuteen mennä päivystyksestä suoraan hänen luokseen. No varmasti tapaamme vielä ja silloin käsittelemme lisää tätä asiaa. Menenhän minä mielummin hänen luokseen silloin, kun saamme tehdä muutakin yhdessä, kuin nukkua pari tuntia. Ja hän olisi takuulla ollut seuraavana päivänä väsynyt ja närkästynyt. En tiedä johtuuko se munuaisista vai antibiooteista, mutta ruokahalua ei ole juurikaan. Ei se minua haittaa. Eilisiltanakin tuli istuttua päivystyksessä koko ilta syömättä mitään. Lounaaksi nautin tänään juotavan välipalajuoman. Erän perheenjäsen ärsyttää minua jatkuvilla viesteillään siitä, ettei käsitä jotain virallista asiaa, jonka olen selittänyt ja hoitanut hänelle miljoonaan kertaan. Huoh. Lisäksi haluan nähdä Javierin. Ikävöin häntä. Jep. Tavallaan toivon, että olisin kuitenkin mennyt hänen luokseen, mutta ei se käytännössä olisi ollut hyvä idea. Tiedän sen. Voi kunpa näkisimme pian. Ystävätär kertoo olevansa perjantaina menossa erääseen tapahtumaan ja pyytää liittymään seurueeseen. Joo ehkä! Katsotaan miltä perjantaina elämä näyttää. Olen lisäksi miettinyt sitä, että vastasin aika kylmästi Alexille, joka toivoi tapaamista kiltisti. Täytyy kyllä häneltä kysyä kuulumisia viimeistään perjantaina jos en ole saanut kutsua Javierille. Myös Ossi juttelee kivasti niitä näitä. Hän joka kerta on päättänyt viettää rauhallisen kotiviikonlopun, muttei nähdäkseni ole vielä kertaakaan onnistunut siinä. Jotenkin valju olo.

Ilta sujuu tylsästi. Olo on vetämätön ja tylsä. Huomenna varmaan jo parempi kun terveyskin on ehtinyt kohentua. Javier ei ole somessa eikä hänestä kuulu mitään. Ärsyttää. Harmittaa etten mennyt. Toisaalta välähdyksittäin mietin miten avoin olen nyt ollut. Eilenkin sanoin suoraan, että haluaisin nukkua hänen kanssaan, mutten häiritä hänen untaan. Pakkohan hänen on tajuta, että olen tosissani. Mietin, että olisi hänen vuoronsa olla aloitteellinen. Antaa edes jotain varmuutta. Mutta antoihan hän kännipäissään. Ottaa kyllä päähän jos ei hän ehdota mitään viikonlopulle. Väsyttää, jumittaa. Antaa nyt olla jo tältä illalta.