i got issues, but you got 'em too

Vähäsen kirpaisi, kun jouduin taas hyppäämään viereiseen bussiin sen sijasta, joka olisi vienyt Taikamaailmaan ja Ihmetaloon Ronin luokse. Siellä on aina sellainen erityinen tunnelma. Heti kun astuu sisälle taloon niin se muuttuu avaruusalukseksi joka nousee silmänräpäyksessä painovoimattomaan tilaan jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Vihlaisu. Menenkin tuttuun ja tylsään tiukasti maan pinnalla olevaan kämppään Manulle. Sinne missä aina tuoksuu puhtaalta. Aina saa halauksen ja hymyn. Sauna on päällä. Juomat kylmässä. Puhutaan kuulumiset. Ei taikaa. Ei toisia ulottuvuuksia. Vaikka tälläkin kertaa käyttäydyin ihan normaalisti, niin jotenkin oli tavallista vaikeampaa heittäytyä olemaan rennosti. Huomasin, että välttelen katsomasta Manua kasvoihin. En halua suudella kunnolla. Ajattelen Ronia ja Javieria. Manuelin silitellessä minua. Suudellessa joka paikkaan. Halutessa tehdä jotain ihan uutta minun estelemättä en voi olla miettimättä, miten ihanaa ja erilaista olisi, jos siinä nyt olisi joku muu. Jotenkin väärää. Miksi annan jonkun tehdä itselleni mitä vain, vaikka oikeasti toivoisin siinä olevan jonkun toisen? No, ehkä siksi, että meillä on luottamuksellinen ystävyyssuhde. Hän on täysin vilpitön, eikä tarkoita mitään pahaa. Ei halua mitään itselleen. Kun valitan olevani taas masentunut hän ottaa minut kainaloonsa ja lohduttaa. Voisin melkein itkeä. Ja varmaan itkisin jos alkaisin oikeasti sanoa ääneen miltä minusta tuntuu. Mutta en halua pitää häntä roskakoppanani. Hän sanoo, että tämä vuosi on vasta alussa ja kaikki menee pian paremmin. Ja mieti tulevaa lomaannekin! Ronin kanssa nauroimme ja pyörittelimme yhdessä silmiä sille, miten normaalit ihmiset jaksat intoilla jostain tulevasta kesästä tai pikkumatkasta tai hiton saunavuorosta perjantaisin. Miten joku ei osaa ajatella tuollaista pidemmälle, miten voi saada nautintoa noin pienestä, eikö ne ymmärrä mitään oikeasta maailmasta!? Sanoimme. Mutta oikeasti ne ihmiset ovat onnellisempia. Jotka voivat aamulla todeta, että jes, huomennahan on jo perjantai! Ja aidosti saada siitä iloa. Kuten Manuel teki tänä aamuna. Se lause aiheutti minussa ahdistuksen väristyksen. En pysty aidosti iloitsemaan tuollaisesta. Voin niin todeta nauraen ja iloisena. Muttei se tunnu miltään. Ainakaan hyvältä. Ajatus kesästä. Lomasta Eurooppaan. Viikonlopusta ilman huikeita suunnitelmia. Tuntuu keskinkertaiselta. Tylsältä. Tottakai meille tulee olemaan huippuhauskaa! Mutta kun mikään ei riitä niin tyhjyyden tunne on aina läsnä. Sitä varten nollataan ja sekoillaan, jotta todellisuus unohtuu aina hetkeksi kerrallaan. Yritän saada itseni tilaan, jossa voin aidosti nauttia hetkestä ja ajatuksesta jostain pienestä kivasta. Kuten kesästä. Suomessa. Phah!

Kuljen töihin poikkeavalla kulkuneuvolla ja törmään siellä työkaveriini. Hän ihmettelee, että asunko täällä päin. Ei, en asu, olin yökylässä totean hymyillen. Minulle on ihan sama mitä minusta ajatellaan. Olen sinkku. Olen vapaa tekemään mitä huvittaa. Ensimmäistä kertaa minusta on alkanut tuntua realistiselta, että ihan oikeasti voin lähteä tänä vuonna kauas kauas eksotiikkaan. Puhumme Ossin kanssa, joka pyytää etten vielä menisi naimisiin, koska emme ehdi tällä viikolla sittenkään tavata. Aina kun hän ehdottaa tapaamista jonnekin tulevaisuuteen niin totean, että sopii ellen ole ehtinyt naimisiin sillä välin. Sanoin samoin, kun hän ehdotti matkaa kesälle. Nyt minusta on alkanut tuntua, että voisin oikeastikin buukata matkan hänen kanssaan. Sitten se olisi ainakin pakko toteuttaa. Ehkä huhtikuussa. Aion myös laittaa Ronille viestin jossain vaiheessa. Tänään tai ensi viikolla. Aion sanoa, että olen tosissani siitä, että voisimme lähteä yhdessä matkalle. Hän voi sitten jäädä sinne jos siltä tuntuu. Mentäis ihan vain huvin vuoksi. Koska voidaan ja tiedetään että se olisi mieletöntä. No stress. Javier ei ole aloittanut uudestaan keskustelua tiistian jälkeen. Minulla ei ole ainakaan vielä ollut mitään paineita ehdotella mitään.  Ehkä se, että lähitulevaisuudessa on tuollainen kiva meno tiedossa helpottaa sitä, etten pakkomielteisesti vaadi nyt ihmeellistä tekemistä viikonlopulle. Perusjuhlinta ellei treffikutsuja tule. Ainahan meillä on aika hauskaa ollut. Kunhan ei tarvitsisi nukkua yksin. 

Uusi tinderi ehdottaa, että lähtisimme viikonloppumatkalle saman tien tänä viikonloppuna johonkin tapahtumaan. Se olisi ihan hauskaa spontaaniutta, mutta juuri nyt en halua riskeerata koko viikonloppua asiaan, jonka onnistumisesta en voi olla varma. Ehkä lasilliset jossain mielummin. Juttelemme myös Ossin kanssa. Hän on oikeasti kiva. Olemme samalla aaltopituudella jotenkin. Harmi, että olen aina eniten samalla aallonharjalla kusipäiden tai sekopäiden kanssa. Töistä tultuani syön pasta-annoksen ja avaan läppärin. Olen saanut kaverikutsun joltain vieraalta naiselta, jolla on selvästi feikkikuva profiilissa. Näitä tulee paljon, joten en reagoi siihen. Yhtäkkiä huomaan, että hän on lähettänyt minulle viestin. Se on Ricky! Hän sanoo, että tahtoi kadota hetkeksi. On yhä ulkomailla, mutta tulee ennen kesää takaisin. Voisimmeko silloin tavata, hän kysyy. No katsotaan sitä sitten, kun tulet! Mutta hyvä tietää, että hän on hengissä. En kuule mitään Javierista tai Ronista. Melkein viestin Ronille, mutta päätän odottaa viikonlopun yli. Javier saa itse tehdä aloitteen uuteen keskusteluun jos haluaa. Ainakin tältä erää. Itse olen ollut se aktiivisempi edelliset viikot. Tylsää ettei viikonlopulle ole vielä suunnitelmia. Viime torstaina fiilis oli miljardi kertaa parempi!

***Ehdin julkaista tylsän torstaipäivityksen, kun Javier tismalleen samaan aikaan aloittaa keskustelun kysymällä kuulumisiani. Jes tätähän minä odotinkin! Itse olen ollut nyt viikon hiljaa, joten hän on joutunut tehdä keskustelunaloitukset. Ja onneksi hän on ne tehnyt. Kai se jostain kertoo? Hänellä on tosi aktiivinen sosiaalinen elämä, mutta kaiken kiireensä keskellä hän vielä haluaa keskustella kanssani. Haluaako hän myös tavata? Saa nähdä.