perjantai 3. elokuuta 2018

Yllätystreffit, here we go again!

Lähden torstaina kolealta toimistoltani pakahduttavaan trooppiseen ilmastoon ja koti-illan sijasta haluan sittenkin lähteä rannalle. Se on aina oma projektinsa koska kulkemiseen menee tietty aika, ja jos aikoo tavata vähäkään vieraampia ihmisiä, niin olisi kiva käydä suihkun kautta ja ajella vaikka ne sääret. Mutta tänään haluan nähdä sen vaivan edes hetken rannallaolon vuoksi! Ensialkuun jo luulen liittyväni Ilen ja muiden kavereiden seuraan, mutta kun he ovatkin suuntamassa musiikkikeikalle, niin minun on keksittävä jotain muuta! En tahdo vielä nähdä Lukasta, joka ehkä on jo Suomessa. Ei nyt ensitreffejä. Ja sitten mieleeni juolahtaa Karri. Aivan hetken mielijohteesta kysyn, että mentäiskö rannalle. Enteriä äkkiä ennen kuin alkaa tulla epäilyksiä! Melkein toivon, että hän sanoo, ei, jotta olisin ainakin yrittänyt, mutta ei silti tarvitisisi tehdä mitään niin jännää. Mutta sen sijaan Karri sanoo heti, että tavataan rannalla kahden tunnin päästä. Sovimme, että hän tuo yhden viinin ja minä toisen. Oho, jännittävä käänne! Tapaamistemme sopiminen on ollut meille kauhean vaikeaa. Joko minä en ole halunnut irrottautua omista juhlistani hänen luokseen nukkumaan (koska meidän juhlissa ei juurikaan nukuta). Tai sitten emme vain ole osuneet samoille kulmille yrityksistä huolimatta. Vaikka muutamia kertoja olemmekin onnistuneet tamppaamaan samoilla tanssilattiolla. Ja nyt tapaisimme arki-iltana selvinpäin (ainakin alustavasti) alkuiltatreffeillä auringonlaskua odotellessa. Jännittää enemmän kuin ne alkuviikon ensitreffit. Laitan päälle nätin kesämekon (jossa tapasin Ninon ensimmäistä kertaa, ja johon perustuen hän myöhemmin lahjoitti minulle kauniin korun), vaikka sääreni eivät ole mekkokunnossa. Ärsyttävää kun ihohuokoset näkyvät niin selkeästi. Ja jaloissa on mustelmia. Mutta Come As You Are. Lähden matkaan tukka ponnarilla, vaikka yleensä pidän sen avoimena. Mutta rannalla arkinen lookki on sallittu! Muistutan siitä Karria etukäteen. 



Ensin suuntaan alkoon hakemaan valkkaria ja lupaamiani kertakäyttöisiä viinilaseja. Valitsen ihan hyvän valkoviini ja asetun hiostuneena jonon perään kassalle. Oikein tunnen kuinka iho on nihkeä kuumuudesta ja mietin että olenko ihan punainen. Edessäni on ohimennen vilkaistuna kivannäköinen mies, jolla on juuri sellainen lookki josta pidän. Parta ja kaikki. Ajattelen, että olisipa hän minun poikaystäväni. Mies menee maksamaan oman pullonsa ja sitten tajuan, että se on Karri. Hahaa! Hän on vilkaissut minua kassajonossa ohimennen, muttei myöskään tunnistanut minua heti! Kun hän pakkaa viiniä niin vilkutan jonosta ja hänen ilmeensä kirkastuu nauruun. Alkon kassakin alkaa hymyillä, kun hihittelemme ujosti toisillemme. Ja yhtäkkiä minua jännittää ja en osaa laittaa edes viinipulloa muovikassiin Karrin tuijotellessa minua siinä vieressä. Hän on niin kivannäköinen. Juuri sellainen mistä tykkään. Ja nyt hän on vielä muuttanut tyyliään parempaan suuntaan. Ajattelen heti että olen itse liian arkinen. Mutta ei voi mitään! Lähdemme kulkemaan hitaasti kohti rantaa ja minulle sopivaan tapaan aloitan iloisen keskustelun, jota saamme ylläpidettyä vaivattomasti rannalle saakka. Puhumme siitä miten metsässä voi suunnistaa vain auringon avulla. Ja dokumenteista. Sitten annan Karrin valita meille sopivan paikan rannalta ja hän haluaa istuutua kallioille. Hän on ottanut mukaan viltin. Kaadamme viinit lasiin ja skoolaamme, ja sitten annan Karrin valita muusiikkia jota voimme kuunnella nauttien samalla kauniista maisemasta. Hihittelemme hassuille laulunsanoille ja muistelemme hyviä tanssitapahtumia joissa olemme olleet. Ehkä välillä katsomme toisiamme silmiin hetken pidempään. Mutten yhtään tiedä tunteeko hän mitään vetoa minua kohtaan. Mutta meillä on hauskaa! Sanonko aina näin kun puhun treffeistäni jälkikäteen? No ainakin aika usein. Minä olen puhelias ja iloinen. Osaan kysellä ja ylläpitää keskustelua. Nauran paljon. Ja jos toinen pystyy lähtemään tähän mukaan, niin lopputulos on yleensä hyvä riippumatta siitä onko syvempää kemiaa vai ei. Mutta meillä on ainakin minun mielestäni. Karri on niin söpö, että toivoisin hänen nojautuvan lähemmäksi ja haluavan suudella minua. Suostuisin siihen. Mutta hän on herrasmies, enkä tiedä mitä hän oikeasti ajattelee minusta. Siispä vain kikattelemme elämän paradokseille. Karri on tasavertainen keskustelukumppani. Hän pysyy perässä jutuissani ja kertoo minulle paljon asioita joita en vielä tiedä. Nautin siitä. Sitä paitsi hänkin vaikuttaa ajoittain vähän ujolta. Pidän siitäkin. 



Olemme aikamoisessa hiprakassa ja lopuksi nautittu pieni jointti kauniissa auringonlaskussa saa meidät nauramaan tyhjästä ja livumme astetta kauemmaksi todellisuudesta. Se on hauskaa, mutta on arki-ilta ja alkaa olla jo myöhä. Kestohymyt kasvoillamme kävelemme julkiselle liikenteelle välillä purskahtaen nauruun, ja kiitämme toisiamme kivasta illasta ja suuntaamme omiin koteihimme. Kotona kokkaan itselleni lämpimiä voileipiä ja herkuttelen suklaata, ja juttelen puhelimessa Rickyn kanssa, kunnes nukahdan sikiuneen. Aamulla en muista mikä päivä on. Sitten muistan eilisen ja pieni ahdistus kouraisee sisintä. Toivottavasti mikään ei mennyt nyt pieleen Karrin kansa. Yhtäkkiä olen unohtanut kaikki ne seikat, joiden vuoksi emme sopisi yhteen ja haluan nähdä hänet uudelleen! Ja koska en tuhlaile aikaa tai leiki mitään leikkejä, niin heti aamusta vitsailen hänelle jotain edellisillasta, mutta sanon sen olleen hauskaa ja kiitän häntä hyvästä seurasta. Sanon, että ensi kerralla vain katsotaan kiltisti sitten dokumentteja. Karri kiittää minua hymynaamoin. Hyvä, jätetään se hautumaan. BLING. Ricky kysyy, että haluaisinko oikeasti tapailla häntä. En muista kovinkaan tarkasti mistä olemme eilen puhelimessa puhuneet, mutta tuskin ainakaan tästä. Sanon, että hän on ollut liian hankala ja etäinen, jotta suhde juuri nyt innostaisi minua. En siedä sitä, että hänkin katoilee jatkuvasti linjoilta ja jättää vastaamatta. Mutta tilanne elää ja on yhä auki joka tapauksessa. BLING. Lukas lähes rasittavan aktiivisesti viestittelee intoaan tapaamisestamme. Hän haluaa nähdä tänään ja huomenna jos kaikki sujuu hyvin. Toppuuttelen häntä lupautumalla ainoastaan yksille drinkeille. Sitten voi katsoa miltä tuntuu. Hän on koko eilisillan halunnut vaihdella selfieitä ja tunti tunnilta kysyä kuulumisiani. Siis. Kivaa jos hän kokee olevansa noin rakastunut. Ei koskaan voi tietää mikä voi johtaa mihinkin. Ei saa aliarvioida toisen autenttisia tunteita. Mutta en pysty suhtautumaan samalla innolla sellaista ihmistä kohtaan, jota en ole tavannut. Lukas puhuu paljon siitä, kuinka haluaa vain sen yhden oikean. Olla toisen, ja että toinen on hänen. Juuri näitä asioitahan minä olen toivonut. Mutta en ehkä ihmisen kanssa, joka huitelee pitkin maailmaa ja asuu toisessa maassa. Siksi, olen hyvin hyvin hillitty, enkä anna millekään haaveiluille sijaa etenkään ennen kuin olemme tavanneet. Sitä paitsi hänen varmuutensa siitä, että me olemme tähtiin kirjoitetut ilman että hän tietää minusta yhtään mitään on vähäsen creepyä. Mutta kenties näemme illalla.



BLING. Perjantaisen työpäivän aikana saan yllättäen viestin siltä tinderiltä, josta olin kaikista kiinnostunein, mutta josta en ole kuullut mitään moneen päivään. Olen selitellyt hänelle kaikenlaista itsestäni sillä riskillä, ettei hän enää halua tavata. Mutta nyt yhtäkkiä hän sanoo, että meidän täytyy sopia treffit. Hän hyväksyy hassut juttuni ja on entistä innostuneempi. Noniin, kaikki yhtä aikaa vaan! Karuselli pyörii! Mites olisi lauantai, entäs alkuviikko? Muistaakseni olin sinne sopinut jo jonkun muunkin tapaamisen. Mutta mitäs siitä. Olenhan ennenkin suoriutunut tällaisista tilanteista, joten miksen en nyt. Miksi minusta tuntuu vähän epäreilulta bookata itseäni monelle ihmiselle yhtä aikaa? Mutta ei kai drinkeillä käyminen ole kiellettyä, vaikka ihastuisinkin näistä tyypeistä yhteen. BLING. Kaverini Ile kysyy, että mitä aion tänään tehdä. No. En ala sitä hänelle selittää, mutta ilmeisesti tapaan jonkun randomfanin pikatreffeillä. Ja jos en ole täysin myyty, niin jatkan normaalia illanviettoa ystävien kanssa! Mikä vain on mahdollista! Lauantaina pitäisi ehtiä käydä siellä ja tuolla ulokilmatapahtumissa, sekä vältellä Lukasta jos en ole häneen tuolloin päätä pahkaa rakastunut. Sekä ehkä tavata tuo kaikista kiintoisin, tajuttoman tyylikäs mies, jota en aio päästää näpeistäni ilman erityisen hyvää syytä. Ai että kun vähän nautin tästä! En muistanutkaan miten helppoa se on täyttää kalenteri ja löytää näitä uusia mahdollisuuksia. Näistä upeista ihmisistä. Jopa se komea tyyppi, joka ensin on sanonut ettei ole ensisijassa kiinnostunut parisuhteesta, haluaa ylläpitää keskustelua, koska pitää minua kärkkäänä ja fiksuna. Tahtoisi tavata, ja alkaa perua puheitaan ikisinkkuudestaan. Katsotaan. Olet söpö ja selvästi hyvin itseriittoinen, joten pääset ehkä-listalleni. Toistaiseksi vielä oloni ei ole lainkaan perjantainen, koska eilen tuli viihteiltyä normaalia arki-iltaa railakkaammin, mutta enköhän pian löydä viikonloppuvaihteen päälle taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti