Leffaseuraa tarjolla

Huh, olipas tiistai taas ankea. Miksi se on niin usein tiistai? Olen kai sitä miettinyt monta kertaa. Siksi varmaan, koska maanantaina vielä ollaan ehkä viikonlopun flowssa ja tylsä arkipäivä vilkkaan viikonlopun jälkeen tekee ihan hyvää. Mutta tiistaina on vielä pitkä aika seuraavaan perjantaihin ja päivät tuntuvat heti toistavan itseään. Pystyy paremmin keskittymään pohtimaan asioita kuin maanantaina. En tiedä. Mutta nyt keskiviikkona tuntuu taas paljon paremmalta. Ei täysin tasaiselta. Mutta paremmalta. Aamulla aloitan tuttuun tapaan itseni muistuttamisen kaikista niistä hyvistä asioista, joita minulla on. Ja pyydän, että osaisin nauttia niistä oikeasti. Tämä kiva koti. Kaikki nämä ihanat kaverit. Aurinko paistaa. Perhe, joka on aina tukena. Hyvä työpaikka. Terveys ja kaikki mahdollisuudet, joita ympärilläni on. Ole kiitollinen! Vaikka väkisin. Hymyile! En tajua mistä se yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnekin voi niin voimakkaasti välillä iskeä, kun taas heti aamusta saan viestejä parilta kaverilta, joista kummatkin ehdottavat näkemistä tänään tai viimeistään viikonloppuna. Ja joista ainakin toisessa voisi olla jotain potentiaalia enempäänkin. Mennäänkö puistoon tai museoon, he kysyvät. Toinen kutsuu luokseen kylään katsomaan uutta harrastukseen liittyvää välinettä. Lupaan joku kerta mennä. Ehkä tänään ei ehdi. Katsotaan. Ympäripyöreyteni kostautuu minulle takuulla taas ennemmin tai myöhemmin. Minun pitäisi arvostaa näitä kutsuja ja ylläpitää näitä ihmissuhteita myös heidän ehdoillaan, eikä aina omillani. Mutta nähtävästi vieläkään en uskalla lyödä mitään lukkoon liian aikaisin. Ja sitä paitsi olen jo sopinut tapaavani Elinan lasillisilla pikkulauantain kunniaksi. BLING. Ja kiva Nino viestittelee minulle harva se päivä. Meillä on tapana lähetellä toisillemme terveisiä erilaisista lokaatioista, joissa satumme olemaan. Usein maisemakuvien tai hassujen selfieiden kera. Hauskaa, että minulla on tällainenkin ystävä. Nino ehdottaa myös tapaamista viikonlopulle, koska hänellä on taas lahjakortti käyttämättä johonkin juttuun, johon toivoisi saavansa minut mukaan. Ilman mitään paineita, tiedän sen. Ja annan hänelle ihan yhtä ympäripyöreän vastauksen. Ja sitä paitsi. Olemme jo sopineet tapaavamme ystävien kanssa tuona iltana. Eikä ikinä voi tietää loppuuko se illanvietto vasta sunnuntaina. 

Ja kenenkäs muun kanssa olen pitkästä aikaa vaihdellut aktiivisemmin kuulumisia? Vanhan kunnon Manun. Manuel, jonka vuoksi joskus olen vuodatellut kyyneleitä. Johon olin ihastunut, ja jonka luokse riensin kerta toisensa jälkeen kesken viikonlopun vietonkin. Kuvittelin välillemme todellisia tunteita, jotka olivat hänen puoleltaan kuitenkin vain kaverillisia sekä fyysiseen yhteyteen liittyviä. Pääsin aika hyvin tuosta yli. Ihastuin kai heppoisin perusteihin vähän kehen tahansa, joka vaikutti pitävän minusta. Ja me jatkoimme kivoja illanviettojamme aina siihen saakka, kunnes tapasin Ronin. Minulla ja Manuelilla oli tosi mukavaa. Hän aina kokkasi minulle ruokaa. Saunoimme yhdessä. Herkuttelimme. Lojuimme sohvalla katselemassa hyviä sarjoja ja leffoja. Ja tietysti erityisen hyvästä fyysisestä kontaktista nauttien. Kuitenkin heti, kun aloin ihastua oikeasti toiseen ihmiseen, en enää kyennyt jatkamaan pinnallista suhdettamme. Siis sitä fyysistä osuutta. Sitä fwb-suhdetta, joka kieltämättä oli varmasti laadukkainta mahdollista tasoa kaikin puolin tarkasteltuna. Tämä oli Manulle kova takaisku, ja hän jatkoi tapaamisten ehdottelua aina rasittavuuteen saakka. Kävin hänen luonaan aina silloin tällöin pelkästään kaverillisesti. Mutta pian tapaamiset hiipuivat sitä mukaa, kun tulin kiireisemmäksi muualla. Koin tapaamiset velvollisuudeksi. Ja lopulta ne jäivät kokonaan. Olemme silti tasaisin väliajoin vaihdelleet kuulumisia ja valittaneet deittielämistämme. Manuel ei ole ollenkaan niin menevää sorttia kuin minä, ja pidän jopa mahdollisena sitä, että hän ei ole juurikaan ollut intiimeissä suhteissa minun jälkeeni. Ei hänessä ole mitään vikaa. Hän vain on itse melko valikoiva ja nirso. Ja viettää ennemmin aikaa harrastustensa parissa, kuin vaikkapa juhlimassa. Olemme nähneet viimeisen vuoden aikana vain kerran tai pari lasillisten tai lounaan merkeissä. Lasken hänet helposti kaverikseni eikä minulla ole minkäänlaisia romanttisia ajatuksia häntä kohtaan. Kuten ei ollut pitkään aikaan silloinkaan, kun vielä vietimme viikoittain aikaa yhdessä. Ja nyt taas vitsailemme koko aamun siitä kuinka syksy on tulossa eikä meillä ole leffaseuraa pimeisiin syysiltoihin. 

Ja koska Manuel on niin käytännönläheinen, niin hän ehdottaa suoraan, että oltaisiinko syksyllä toistemme leffakaverit silleen niinkuin ennenkin. Kumma kyllä, ajatus ei heti ole luotaantyöntävä. Tilanne on vähän samanlainen, kuin silloin, kun pienen tauon jälkeen aloin tapailla taas Javieria. Mutta sillä erotuksella, että minulla on ollut Javieria kohtaan lämpimiä tunteita lähes aina. Mutta Manun kanssa jatkoimme fwb-suhdetta puhtaasti ilman tunteita. Luulin voivani pitää vain hauskaa myös Javierin kanssa. Mutta se tilanne ajautui nopeasti emotionaaliseen katastrofiin. Mutta kävisikö niin Manun kanssa? En usko. Lähtökohtahan olisi aivan erilainen. Mutta. Tarvitsenko minä tällaista kaverisuhdetta? En oikeastaan. Mutta. Olisiko siitä satunnaisesti jotain haittaa? En osaa sanoa. Olen aiemmin ollut vakaasti sitä mieltä, etten halua harrastaa mitään intiimeitä suhteita ilman jonkinlaisia tunteita tai potentiaalia parisuhteesta. Mutta jotenkin kierosti mielipiteeni on muokkautunut sellaiseksi, että ovathan ystävällisetkin tunteetkin tunteita. En arvosta ollenkaan yhdenillanjuttuja. En mitään hätäisiä kännisekoiluita, joita en laisinkaan harrasta. Mutta jos tunnen ihmisen ja pidän hänestä, ja välillämme on luottamusta ja lämpöä. Niin olen voinut ottaa kaiken irti intiimeistä hetkistä. Ainakin sillä saralla on tapahtunut suuria muutoksia parin vuoden aikana. Aikaisemmin en tiennyt mitään hyvästä seksistä. Nykyään nautin takuuvarmasti joka kerta jos vain tilanne kestää pari minuuttia pidempään. Osaan sanoa mitä haluan ja olla aktiivinen ja avoin. Katsoa toista suoraan silmiin. Mutta silti se on ihan eri juttu, kuin silloin kun mukana on oikeita tunteita. Rakkautta. Siksi mikään ei ole verrattavissa siihen fiilikseen, mikä meillä oli Ronin tai Javierin kanssa. Huoh. Vastaan Manuelille, että minun pitäisi vakaasti harkita asiaa. Totean rehellisesti, että olen vain heikko nainen! En välttämättä pysty pitämään fyysistä suhdetta erossa tunteista. Todellisuudessa olen ihan varma, etten lankeaisi ihastumaan Manueliin. Mutta se on aika hyvä ja vaivaton syy, jos en muuten vain halua aloittaa Manun tapaamista uudelleen. Ehkei minulla olisi sellaiseen edes aikaa. Mutta lämminhenkinen yhteydenpito ja huomio tietysti tekee oman oloni vähän kepeämmäksi. Ahdistus ei valtaa mieltäni ja sisintäni ollenkaan samalla tavoin kuin edellispäivänä. Mutta silti tunnen fyysisiä oireita itsessäni tosi vahvasti. Ne voivat ihan hyvin johtua eilen ahmituista herkuista. Tai ehkä lenkkeilin väärässä asennossa. Jos mietin jotain jännittävää tai stressaavaa niin koen tiettyjen kipujen lisääntyvän. Ehkäpä olen kehittänyt itselleni oikeastikin jonkin oikean vaivan stressin ja ahdistuksen vuoksi. Mitä ikinä se onkaan, niin varaan itselleni kiireettömän tsekkausajan lääkärille. Ehkä olen ollut terveydestäni liian kiittämätön.