BLING, olen olemassa

Olen nähnyt taas kristallinkirkkaan unen siitä, miten olen Javierin luona juhlissa. Se ei ole hänen kotinsa, jonka oikeasta elämästä tiedän, vaan joku ihan vieras paikka. Se on täynnä porukkaa. Ja siellä on Javierin kanssa joku, jonka hän on nyt valinnut minun sijaani. Ja taas se toinen on unessani jotain ihan muuta kuin itse olen. Minulle on selkeästi jäänyt traumoja siitä, että aina, kun joku ei halua minua, niin pian he ovat onnellisina yhdessä jonkun sellaisen kanssa, joka ei muistuta minua ollenkaan. Niin teki eksäni. Niin on tehnyt Roni. Ja se kiva Alexkin tuli silloin vastaan hymyileväisenä sen lyhyen bruneten kanssa. Ja Carloksen kuvissa, joihin välillä törmään, hymyilee mustatukkainen sporttityttö muodikkaissa silmälaseissa. Ja se meidän kaveriporukan playeri, joka koitti pokailla minua kauheasti, kävelee nyt käsikädessä sellaisen keikistelevän ja kikattavan taskuvenuksen kanssa, joka pyllistelee aina liioittelevan pitkään kun kaivaa jotain kumartuneena laukustaan. Jännä ristiriita, että vaikka niin moni ihminen pitää minusta, ja jopa minä itse pidän itsestäni monella tavalla, niin silti ilmeisesti koen etten ole ikinä riittävän hyvä. Etten ikinä kelpaa tällaisena. Että minussa on jotain niin pahasti vialla, että kanssani tekemisiin joutuvat ihmiset lähtevät samantien vastakohtieni perään. Ja siis jälleen näin on käynyt kuvitteellisessa unessani. Pelkäänkö että Javier on kohta yhdessä onnellisena jonkun toisen kanssa? Tekisi yhteisen somepäivityksen ja saisin sydänkohtauksen siihen paikkaan. Kolahtaisikohan se yhtä kovasti, kuin se, kun monivuotinen eksäni julkisti uuden parisuhdestatuksensa viikko sen jälkeen, kun oli lähtenyt luotani? Nähtäväksi kaikille yhteisille ystävillemme ja sukulaisilleni. Sattuisiko se yhtä paljon, kun se, kun Roni julkisti ensikertoja niitä imeliä ja ylistäviä runoelmia naisystävästään muutama viikko siitä, kun hän oli kertonut rakastavansa minua? Kyllä varmaan juuri nyt. Mutta tuskin enää myöhemmin. Unessani Javier on väsynyt ja haluaa jo mennä lepäilemään, vaikka vieraat saavatkin jäädä vielä asunnolle juhlimaan. Ja Javierin kanssa makuuhuoneeseen on menossa sellainen vähäsen pyylevä tummatukkainen tavallinen nainen. Ja Javier sanoo, että hän on koko ajan tapaillut kolmea naista tiiviisti. Ja nyt valitsi tuon. Olen herännyt pahaan mieleen keskellä yötä, mutta päässyt nopeasti kiinni muihin uniin, joita en enää muista. 

Sellainen ihan pieni epävireisyys jatkui läpi koko keskiviikon. Mutta olen selviytynyt arki-illasta ihan kivasti perheen seurassa ja puistossa välipalaa syöden. Sekä jutellen ihmisille. Näinä aikoina en pysty käydä edes kaupassa ilman, että joudun vähän väliä pysähtymään vastailemaan viesteihin. Aika harvoin maltan antaa piippausten lojua taskussani, vaan vähintäänkin vilkaisen mitä siellä tapahtuu. Ja se on osa tätä selvitymisprosessia. Puhelimeni soi, olen siis olemassa. Ja koko tämän viikon olen koittanut hillitä kuvan perusteella valtavan söpön kundin innostusta siitä, kuinka me olemme luodut toisillemme. Hän saa nimen Lukas. Lukas on täysi vahinkomatchi. Ja koska olen ollut tosi tarkkana valinnoistani nyt, niin niitä minua kiinnostaneita matcheja ei ole kovinkaan monia. Olen tosi tarkka siitä, että pidän tinderiä päällä vain minimikilometreillä ja vain tietyissä paikoissa. Vain hetken aikaa, pitääkseni jutun jossain kontrollissa. Enkä ikinä halua edes riskeerata mitään kaukana asuvien henkilöiden kanssa, koska en usko pystyväni minkäänlaisiin kaukosuhteisiin. Enkä haluaisikaan. Ja nyt tuo tosi paljon Ronia ulkoisesti muistuttava henkilö on täysin ihastunut minuun parin viestin ja kuvan perusteella. Juuri nämä ovat niitä henkilöitä, joiden kanssa kaikki sujuisi kuin itsestään. Ei tarvitsisi ikinä stressata mitään viestimisasioita, koska hän haluaa olla yhteydessä koko ajan. Sanoa hyvää yötä ja huomenta. Ja ilmaisee tunteensa niin avoimesti että se melkein tuntuu vilpilliseltä. Mutta en halua ajatella niin. Koska tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka osaavat heittäytyä ja jotka oikeastikin saattavat hetkessä rakastua ja olla valmiita mihin tahansa. Kuten vaikka Jukka. Ehkä he osaavat luontaisesti elää hetkessä, eivätkä pelkää näyttää sitä. Lukas asuu jossain pohjoismaassa ja on ollut vierailulla Suomessa kun olemme pyyhkäisseet toisiamme oikealle. Ja hänen mielestään se ei ole mikään ongelma, ettemme asu samassa maassa. Hän käskee minua lakata olemasta niin pessimistinen! Koska mehän tykkäämme molemmat matkustella kuitenkin. Hänen itsevarmuutensa on suloista. Ja tietysti nautin tästä huomiosta. Lukas tulee Suomeen tänä iltana. Hänen mielestään meidän pitäisi juoda viiniä, pussailla ja mennä naku-uinnille mereen yöllä. Aika imelää ja casanovamaista. Mutta toisaalta ehkä juuri sopivan kreisiä minulle. Vähän niinkuin Roni, joka käski minun hypätä taksiin ja tulla luokseen heti. Ja tein niin. En aio lupautua viettämään Lukaksen kanssaan koko viikonloppua, mutta varmasti aion tavata hänet voidakseni todeta miten kemiat kohtaavat oikeassa elämässä. Ja nähdäkseni kuinka pitkä hän on. Melkein toivon, että hän olisi kauhean lyhyt, niin minun ei tarvitsisi ihastua häneen ja alkaa seuraavaksi stressata kaukorakkaudesta. Joo, olen koittanut katsella hänen kuviaan ja arvioida pituutta jo etukäteen. En uskalla kysyä.

Aikaisemmin aina kuvittelin, että minulle sopisi sellainen syvällinen ja ujo runopoika. Koska luulin olevani sellainen itsekin. Ja ehkä olinkin, mutten ole enää. Olen pariin kertaan käsitellyt kirjoituksissani Myers Briggsin persoonallisuustestiä, jonka mukaan olen kaikkitietävä ulospäinsuuntautunut luontainen johtaja. Olen rationaalinen ja häikäilemätön, ja löydän aina keinot selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta. Testin mukaan olen luontaisesti karsimaattinen ja itsevarma. Ja se pitää pääosin paikkansa. Lähes kaikki mitä olen asiasta saanut selville pitää pelottavan hyvin paikkansa. Ja nyt taas pitkästä aikaa menen tarkistamaan mitä testi minusta sanoikaan. Yleensä aina tiedän mitä sanoa. Tiedän mitä tehdä. En jää ikinä aloilleni murehtimaan, vaan suuntaan eteenpäin toiminnan kautta. Enkä välitä siitä mitä minulle merkityksettömät ihmiset ajattelevat minusta. Olen joskus liiankin nokkela ja besserwisser, jonka vuoksi en löydä yhteyttä helposti ihmisiin syvemmällä tasolla, joita se säikäyttää. Tunnistan ihmisten heikkoudet ja vahvuudet hyvin nopeasti, ja saatan olla hyvinkin tunteeton tai manipuloiva niitä hyväksikäyttäen. Testin mukaan kuvittelen olevani erityisen erityinen, ja luultavasti olenkin. Ja kun tämän kaiken yhdistää pinnan alla olevaan epävakaaseen tunne-elämään, joka taas horoskoopin mukaan olen, on kiva soppa valmis. Valtavia sisäisiä ristiriitoja. Testin mukaan deittielämässä olen in it to win it. Hah, taas hyvää huumoria maailmankaikkeudelta heittää tämä fakta silmilleni juuri kun olen pohtinut, että välitänkö Javierista oikeasti, vai haluanko vain voittaa. Testin mukaan siirryn nopeasti eteenpäin, jos edessä näyttää olen Dead End. Mikä on hirvittävän huvittavaa, koska juuri edellisiltana olen selittänyt jollekin tapaamattomalle englanninkieliselle tinderille vältteleväni Dead Endejä. Siksi kai romanttisessa mielessä minulle sopii ne henkilöt, jotka hyväksyvät asemani vahvana persoonana ja jopa ihastuvat siihen. Ja samalla haluavat helliä herkkää sisimpääni kun jäämme kaksin. Tai sitten ne henkilöt, jotka ovat myös rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita ja vähän narsistisia, kuten Roni. Silloin löydämme yhdessä sen tasavertaisen tietoisuuden tilan, jossa pääsemme hulluttelemaan yhdessä. Me vastaan maailma. Tiedämme, mitä toinen ajattelee ja miten hyvinä pidämme itseämme ja siksi koemme olevamme hyvässä seurassa. Emme koe toistemme itsevarmuutta ja itserakkautta uhkaavina, kuten monet muut tekevät. Vaan hyvinä puolina. Ja se on se tunne, jota kai haen. Ja sitten kun pääsee tietyn kynnyksen yli, niin voimme helliä toistemme heikkoja puolia. Ja tietysti näihin asioihin, kuten luonnehoroskooppeihinkin, pitää suhtautua humoristisen skeptisesti. Mutta en voi sille mitään, että minun ja monen muun kohdalla ne vain menevät täydellisesti nappiin.

Javier on herkkä ja ajattelevainen introvertti. Sitä ei ehkä heti uskoisi, mutta kun pääsee vähän pinnan alle, niin se on selvää. Hän kokee minut tietyllä tavalla uhkaavaksi, koska olen niin avoimesti itsevarma siinä mitä sanon ja teen. Ja hän ei osaa olla väärässä. Ja ehkä siksi hän koittaa korostaa niitä yksityiskohtia ja hetkiä kun olen ollut epävarma. Hän syyttää että minulla on vääränlainen asenne. Se kiva, mutta liian lyhyt mies, jonka kanssa kävin pikatreffeillä oli testin mukaan kanssani lähes samanlainen persoona. Ja sen huomasi heti siinä, miten pääsimme hyppäämään lennokkaaseen keskusteluun tasavertaisesti. Siitä olisi voinut tulla hauskaa. BLING. Lukas haluaa keskutella aamukahvista, ja kun kerron etten juo kuin yhden kupillisen kahvia päivässä, toteaa Lukas, että se johtuu varmaan siitä kun olen niin pienikokoinen. Jes, saan tilaisuuden todeta, että olen ehkä painoltani kevyt, mutta melko pitkä, ja mieleni ei melkein mahdu sisälleni ollenkaan! Mutta Lukas ei tartu pituusteemaan, vaan sanoo vain pitävänsä kaikesta minussa. Oivoi. Lukas on testin mukaan lähes sama persoonallisuus kanssani. Meillä ei takuulla tulisi tylsää. Haastaisimme toisiamme keskustelussa, mutta se on vain hyvä. Lukas saa minut hymyilemään ja se riittää tältä erää. On siis torstai ja fiilikseni on melko hyvä. Ainakin taas näin aamupäivän ajan. Olen herännyt herätyskelloon ja vilkaissut puhelimeni näyttöä, jossa on illan viimeinen viesti Lukakselta. Sekä kutsu viettämään yhteistä aikaa kaveriporukkamme Ileltä. Meillä on jokin yhteys hänen kanssaan. Molemmat tietää sen. Mutta en tiedä onko se mitään, mikä voisi ylittää kaveruuden rajat. Olemme keskustelleet tuntikausia kahden kesken yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Ja hän on pitänyt minulle seuraa, kun olen ollut ahdistunut. Eikä ole perääntynyt tai pitänyt minua typeränä. Hän on ihan kivannäköinen, eikä suuri ikäero ole ollut mikään ongelma. Törmäämme todennäköisesti viikonloppuna, mutta sovimme myös alustavasti, että voisimme tehdä jotain kivaa ensi viikolla. Hmm, mukavaa. Tuntuu siltä, että kaikenlaista uutta pyörii ympärillä. Puhelin piippailee ja muistuttaa selvästi ensimmäistä sinkkukesääni. Kerron Ossille treffikokemuksistani ja puhumme siitä miksi pituuden pitää olla niin tärkeä asia. Hänen kanssaan on kiva jutella. BLING. Karri ehdottaa tapaamista. Että ehkä joskus, vaikka museo. Vastaan, että mielelläni. Täytyyhän aikaa jotenkin kuluttaa ihmettä ja vuosisadan rakkaustarinan alkamista odotellessa. Karrikin on testin mukaan vähän niinkuin minä, mutta ei niin kolea. BLING. Nino sanoo kaipaavansa seuraani. Hämähäkki punoo turvaverkkoa vahvemmaksi.