Friends in need

Kolmen tunnin yöunien jälkeen toiveikas torstai tuntuu vähäsen väsyttävältä. Mutta toisaalta se menee sellaisessa mukavassa horroksessa. On pakko tsempata ekstrapaljon, että selviytyy kunniallisesti työtehtävistä, mutta siinä sivussa voi olla vähän turruttavassa koomassa. Ja joskus se vain on sen arvoista. Tällä kertaa päädyimme lähtemään Elinan kanssa kirkastuneen sään kunniaksi nauttimaan vielä kenties viimeisimpiä puistolasillisia kauniiseen iltaan. Eikä mene kauaa, kun kivat kaverit soittelevat perään ja haluavat liittyä seuraan. Olen taas salaa tyytyväinen kun Ilekin soittaa ja kutsuu luokseen muiden kavereiden kera. Hän on monta kertaa ottanut sivulauseessa esille sen, kuinka minun pitäisi vierailla hänenkin luonaan, kun aina olemme muiden ystävien kotona. Ja nyt hän on selvästi innoissaan, kun viimein päädymme vierailemaan hänen kodissaan. Ile on vähän ylpeä siististä ja hyväsijaintisesta asunnosta, kuitenkin vaatimattomalla tavalla. Ja voi miten kivan keskiviikkoillan taas vietämme yhdessä. Saan siinä muiden vieressä istuessani hymistä mielessäni tyytyväisyyttä näistä ihanista ihmisistä. Ile siirtyy vähän lähemmäs mitä pidemmälle ilta etenee. Kun muut lähtevät käymään lähikaupassa hän muka vahingossa nojaa minuun. Testailee että työnnänkö hänet pois, kuten olen tehnyt joillekin muille tuntemattomammille henkilöille, jotka yrittävät humalapäissään tehdä tökerösti tuttavuutta. En työnnä Ileä pois. Tuntuu kivalta kun joku haluaa nojailla sohvalla minua vasten. Oikeastaan välillämme on sellaista fyysistä vetovoimaa jonkin verran. Harmi vain, että Ile on myös loistavan kaverillisen pintansa alla pikkuisen häntäheikki. Mitähän se edes tarkoittaa? No itse tarkoitan sillä sitä, että hän ottaa helposti kontaktia naisiin ja tietää miten tehdä heihin vaikutus. Joko luontaisesti tai tarkoituksella hän puhuessa koskettaa käsivartta tai tökkäisee reittä. Sanoo toisen nimeä usein, ja on hauska ja rento. Samoja keinoja on käyttänyt Ronikin. Ihan tietoisesti niitä testaillen. Sitenhän mekin aikaa vietimme. Kun toisen personoi yksilöllisesti, niin häneen saa ihan erilaisen kontaktin. Jos ei tiedä toisen nimeä, niin sen voi tehdä käyttämällä suoria yleisnimityksiä. Hei, sisko, tulepas tänne! Roni usein tokaisi tuntemattomalle tarjoilijattarella, joka sitten kiherrelen saapui paikalle palvelualttiina. 

Nytkin illan aikana Ile tekee kontaktia myös ystävättäreeni. Tietysti kaverillisesti, mutta ikään kuin ilmapiiriä tunnustellen. Ja aikaisemmin hän on vienyt kotiinsa ystäväporukkamme naisen suoraan vierestäni minua silmiini katsoen. Kuin toivoen, että tulisin väliin ja pyytäisin heitä olemaan lähtemättä yhdessä. Mutten ole tehnyt mitään. Paitsi hymyillyt. Koska sehän on miesten käyttämä yleinen keino saamaan tietyn naisen huomiota. Iske hänen kavereitaan. Tekniikka on täysin typerä, vaikka varmasti toimiikin joissain tapauksissa. Minua se ei liikuta. Jos me päätyisimmekin jonkilaiseen viritykseen Ilen kanssa, niin en välittäisi siitä mitä hän on aikaisemmin thenyt. Vain siitä mitä hän tekee siitä lähtien jos meille jokin juttu kehkeytyisi. Pidän hänestä. Hän on hauska ja ihan fiksu. Meillä on paljon yhteistä. Olemme jutelleet tuntikausia sujuvasti ihan kahdestaan. Joitain kipinää on. Mutta en ole vielä täysin selvillä siitä, onko hänellä mitään aikeita ikinä olla vakavissaan kenenkään kanssa. Vai onko hän vankkumaton poikamies, joka tahtoo viedä kenet tahansa halukkaan naisen suureen kauniisti pedattuun sänkyynsä. Kokeilla onneaan kaikkien kanssa. On riski, että jos antautuisin testailemaan romanssia hänen kanssaan, niin jäisin aika nopeasti vain yhdeksi valloitukseksi. Mutta never say never. Aika näyttää. Se, että Ile heti torstaiaamuna lähettää minulle viestin toivottaakseen hyvää työpäivää saa jotain lämmintä sisälläni läikähtämään. Eilisiltana myös toinen porukkamme kundi on kaapannut minut kainaloonsa sohvalla ja kysynyt nauraen, että miksi sä oikein olet tuollainen! Olemme hihitelleet ja tanssineet yhdessä hyvän musiikin tahdissa. Ilmapiiri on aina niin hyvä ja vaivaton. Ja ehkä minä olen osana luomassa sitä. Arvostan tätä kaverimiestä todella korkealle. Hän on fiksu ja luotettava ihminen kaikin puolin. Sellainen, jonka juron kuoren alle ei ihan heti pääse, mutta kun kaveruus ylittää tietyt rajat niin paluuta takaisin ei ole. Hän on usein ilmaissut suoraan sen miten iloinen on siitä, että olen tullut osaksi tätä kaveripiiriä. Ja sen miten paljon hän arvostaa sitä, että olen aina oma itseni. Joskus hän sanoi, että kaikki aina yrittää jotain, mutta sä vain olet. Ai että kun se tuntui hyvältä kuulla, koska todella koen panostaneeni juuri siihen sekä hyvässä että pahassa. 

Pikkulauantain aikana puhelimeni piippailee taukoamatta. Se joku mies, joka kesän aikana kadulla pyysi numeroani kutsuu minua taas luokseen. En ehdi tänään. Se hauska deitti, joka on alkanut kiinnostua minusta keskustelujemme perusteella, utelee tekemisiäni. Entäs viikonloppuna? Saa nähdä! Se tinderi joka aiemmin sanoi olevansa kiireinen tänään olisi sittenkin tahtonut tavata. Manu tekee tikusta asiaa. Ja joku toinen kaveri kaipaa juttuseuraa. Taas kerran puistelen henkisesti itselleni päätäni, että miten kehtaan tuntea yksinäisyyttä kaiken tämän keskellä. Enkä tunnekaan! Silloin kun olen ystävieni seurassa. Ystävien seura, jonka kerta toisensa jälkeen valitsen deittien sijaan. Ehkä se on oikein. Kun olen heidän seurassaan muutun paremmaksi ja terveemmäksi ihmiseksi. En muista edes mitä minun olisi pitänyt ikävöidä tai murehtia. Hyvin harvoin ahdistus on iskenyt näissä illanvietoissa. Mutta jos on, niin olen voinut puhua siitä rehellisesti ääneen. Eli kaikenkaikkiaan torstai tuntuu hyvältä. Ilmassa oli jotain kipinää, mitä ehkä olen kaivannutkin riippumatta siitä mihin se johtaa. Tänään en vilkuile somea. En odottele kenenkään viestivän minulle. Tänään on lepopäivä ennen viikonloppua. Viikonloppu, joka on jo valmiiksi täynnä mahdollisuuksia. Deittejä ja kutsuja. Jotka ehkä sivuutan viettääkseni aikaa ystävieni kanssa. Ehkä keksin kompromisseja. Tältä pitäisi tuntua aina. Tai vähintäänkin tältä. Siltä kun tuntuu ettei ole kiire minnekään. Että asiat kyllä järjestyvät. Siltä, kun päivän hankalin ajatus on se, että mitä hyvää ruokaa tänään tekisi. Siltä kun vähän jännittää, että mitä viikonloppu tuo tullessaan. BLING. Kesken lounastaukoni Ile lähettää minulle viestin, jossa ei ole mitään asiaa.