Poikkeus vahvistaa säännön

Viides arkiviikko Javierin ajanlaskun jälkeen alkakoot, ja päättykööt niiden laskeminen tähän. Oikean hetken päästää näistä laskelmista irti huomaa siitä, etten ajattele häntä pääasiallisesti viimeisenä illalla, eikä hän pompsahda mieleeni ensimmäisten joukossa aamulla, kun tunnustelen omaa vointiani. Rutiininomaisesti kirjaudun maanantaiaamuna someen ja vilkuilen oikean laidan aktiivisia eksiä, ystäviä, sukulaisia, deittejä ja satunnaistuttavuuksia, enkä ole ihan varma ketä sieltä katseellani etsisin. En ainakaan ekana Javieria. Ehkä toipuminen alkaa olla suhteellisen hyvällä tolalla. Ehkä. Heti kun sen kirjoittaa niin alkaa pelottaa, että taas nuolaisee ennen kuin tipahtaa. Tekisi mieli olla vähän epävarmempi ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta mitä turhia. Täytyy nauttia hyvistä hetkistä ja olla pelkäämättä liikaa mahdollista illalla tai joskus iskevää ahdistusta. Heti uuden viikon alkajaisiksi saan kinastella Rickyn kanssa. Vaikka olemme nähneet edellisviikolla ja viettäneet ihan kivaa aikaa yhdessä, niin hän on mielestäni käyttäytynyt etäisesti. Ricky ei ole välttämättä lukenut viestejäni, eikä ole regoinut niihin mitenkään. Ja se on ärsyttänyt minua passiivisesti. Eli en ole aina edes muistanut hänen olemassaoloaan, mutta kun hän taas yhtäkkiä viikonloppuna alkaa soitella minulla ja pyydellä luokseen, niin olen ilmaissut miten pettynyt olen hänen käytökseensä. Ei minulla ole aikaa tuhlattavaksi ihmisiin, jotka eivät vaivaudu edes lukemaan viestejäni, sanon. Ja vaikka sanallinen kinastelu on meille melko ominaista, niin oikeastikin potentiaali Rickyn kohdalla on alentunut mielessäni viimepäivien aikana. Olen tykännyt siitä, miten olen usein voinut turvautua Rickyn seuraan, kun jokin muu juttu ei ole toteutunut. Olen tykännyt siitä, miten Ricky on ollut aina se, joka välittää ja ottaa luokseen varauksetta ja rakastaa. Mutta nyt hänen välinpitämättömämpi käytöksensä on muuttanut omaa fiilistäni häntä kohtaan. Jos olen tykästynyt Rickyyn, niin pääsyy siihen on kai ollut se, että hän on niin avoimesti tykännyt minusta. Hokenut kuinka on aina minua varten siellä. Olen tykännyt siitä miten hän on tykännyt minusta. Jossitellut, että ehkä sittenkin juuri hän tekisi minut onnelliseksi. Mutta nyt kun hän ei olekaan ollut niin helposti tavoitettavissa, niin näkemykseni väleistämme on naarmuuntunut, enkä ole valmis näkemään enempää vaivaa tai kokemaan mitään pettymyksiä hänen vuokseen. Itsekästä mutta totta. 

Viikonloppuna Ricky on alkanut taas soitella minulle, ja nyt maanantaiaamuna hän on sitä mieltä, että mehän vähän niinkuin jo alettiin tapailla. Mutta jos hän muuttuu mykäksi ja hankalaksi tapailun alettua, niin ei kiitos. Olemme viettäneet yhdessä leffailtoja, joiden aikana hän ei ole sanonut juuri mitään, kun itse olen ominaiseen tapaan jutellut niitä näitä. Osaan jutella itseksenikin aika taidokkaasti, mutten kauaa jaksa olla seurassa, jolta ei saa mitään vastakaikua. Lisäksi toki olen noina hetkinä hyödyntänyt Rickyn fyysiset avut, jotka eivät yleensä ole pettäneet, mutta viimeisimmällä kohtaamisella Rickyn kestävyys on loppunut noin kahdessakymmenessä sekunnissa alusvaatteilleni parilla eri yrityksellä. Miksi? Ei mitään tietoa. Eikä se minua sinänsä haittaa, mutta kuvastaa sitä, miten jokin on muuttunut välillämme. Se voisi johtua siitä, että seksi muuttaa muotoaan kun tutustuu toiseen paremmin. Ja jos tunteet tulevat peliin. Usein se lisää jännitystä. Ja intohimoa. Mutta en jaksa nyt miettiä tätä asiaa Rickyn kohdalla enempää. Sen sijaan perjantaina ehdimme aloittaa pinnallisten kuulumisten vaihdon Javierin kanssa. Siitä on tullut minulle ihan hyvä mieli. Olen innokkaasti mennyt kotiin laittautumaan alkuillan tindertreffejä varten. Ja Javier on yhtäkkiä jatkanut keskustelua. Kertonut, että hän on yksin syömässä ulkona ja vitsaillut siitä jotain. Sitten taas tuntia myöhemmin hän kysyy, että olenko menossa viikonloppuna festareille. Kysyy, että olisikohan huomenna hyvä rantapäivä. Olen vastaillut iloisen neutraalisti jatkamatta keskustelua sen pidemmälle. Minulle on tullut sellainen fiilis, että hän melkein tahtoisi nähdä. Toivoisi, että minä ehdottaisin tapaamista, muttei tee sitä itse, koska viimeksi torjuin hänen leffakutsunsa, joka sisälsi ehdotuksen avoimesta suhteesta. Jos minä tekisin aloitteen tapaamiselle niin hän vapautuisi vastuusta. Mutta en tee sitä. Olen vain salaa vähän tyytyväinen siitä, että tiedän hänen kaipaavan seuraani. Jos hän ei viimeiseen pariin vuoteen ole tavannut ketään minua kiinnostavampaa ihmistä, niin tuskin hän sellaista tulee nyt heti löytämään. Toivon että ei ihan vielä. Toivon, että hän saa vähäsen katua jääräpäisyyttään. Toivon, että voisin toivoa kaikille vilpittömästi pelkkää hyvää, mutta ei se ihan vielä niinkään ole. 

Minulle on tehty parit oharit viimeviikkojen aikana tinderin ensitreffeille. Eikä niitä ehkä voi sanoa ohareiksi, mutta alustavasti sovitut Nähdään illemmalla -tapaamiset ovat jääneet väliin syystä tai toisesta. Joten laittautuessani perjantaina treffejä varten varmistan, että Elias on varmasti saapumassa paikalle. Säätilavaihdoksen vuoksi muutamme tapaamispaikkaa, mutta muuten kaikki vaikuttaa sujuvan sovitusti. Odotan innokkaasti Ilen ja muiden ystävien tapaamista myöhemmin illalla, mutta aion keskittyä ensitreffeihin silti vakavasti. Siitäkin huolimatta että odotukseni ovat olemattomat. Tällä kertaa teen hieman hillitymmän meikin. Mietin, että olenkohan ollut liian laittautunut ja siten vaikuttanut pinnalliselta tai liian kaukaiselta uusille tuttavuuksille. Tämä on tullut mieleeni siksi, koska yleensä kun en ole panostanut ulkonäkööni, niin minua lähestytään paljon helpommin, kuin silloin kun olen viimeisen päälle laittautunut. En usko sillä olevan oikeasti merkittävää väliä, mutta koska tiedossa ei ole mitään tapahtumaa, johon osallistuisimme, niin kevyempi ehostautuminen riittää iltaa varten muutenkin. Matkustaessani keskustaan kuuntelen hyvää viikonloppumusiikkia korvakuulokkeista ja melkein unohdan, että olen menossa tapaamaan jotain uutta ihmistä. Niin vähän jännitän näitä tapaamisia. Tai niin paljon keskityn loppuillan miettimiseen. Olen paikalla tismalleen aikataulussa ja astuessani sovittuun baariin sisälle tunnistan Eliaksen nojailemassa baaritiskiin. Hän on pitkä. Kirous on kumottu! Kaikki jotka eivät ilmoita pituuttaan etukäteen eivät sittenkään ole lyhyitä. Ja hän on erittäin kivan näköinen. Suhtautumiseni tapaamiseen muuttuu heti siltä seisomalta. Inhottavaa, miten näin pinnalliset asiat voivat vaikuttaa minuun näin suuresti. En tunne tuota ihmistä, enkä tiedä hänestä mitään, mutta koska hän on hyvännäköinen, niin kiire kavereiden juhliin laimenee hetkessä. Tervehdimme hymyillen emmekä tiedä pitäisikö halata vai kätellä. Nauramme kömpelyydellemme. Elias on jo tilannut itselleen juoman, joten menen heti hakemaan itselleni oman. Mietin, että onko hän tarkoituksella mennyt paikalle sen verran ajoissa, ettei baaritiskillä tarvitse arpoa, että kuka maksaa juomat. Muttei sillä ole väliä. 

Etsimme rauhallisen paikan ja aloitamme tosi perinteiset ensitreffit. Elias vaikuttaa heti ensiminuuttien perusteella sellaiselta tosi kunnolliselta ja tervejärkiseltä henkilöltä, joka on tehnyt kaikki elämässään juuri oikeassa järjestyksessä. Opiskellut hyvän ammatin itselleen, ja ennen sitä tietysti kiertänyt maailmaa välivuoden aikana. Ja viikoittain hänellä on monta hyvää urheiluharrastusta ja laaja kaveripiiri. Mutta hän osaa myös juhlia riittävän räväkästi, eikä vaikuta liian jähmeältä. Hän on takuulla haluttu poikamies. Mutta en ole varma tietääkö hän itse miten tasokkaalta hän vaikuttaa. Välillä hän naurahtaa ujosti jutuilleni ja vaikuttaa lievästi epävarmalta. Emme puhu mistään lennokkaista yliluonnollisuuskista, vaan vuorotellen kuulustelemme toistemme harrastuksia ja taustoja. Välillä minusta tuntuu, että hän on etukäteen miettinyt valmiiksi kysymyksiä, joita sitten esittää kun tulee pieni hiljainen hetki. Mutta juuri sopivan rennosti. Jutustelumme on luontaista, eikä tunnu ollenkaan kiusalliselta. Välillä intoudumme miettimään jotain yhteiskunnallisia ongelmakohtia ja olemme aika paljon samaa mieltä asioita. Nauramme pienille varoivaisille vitseille. Tykkään katsoa häntä ja sotkeennun sanoissanikin, kun mietin miten kivalta hän vaikuttaa. Juomme ensimmäiset lasilliset hitaasti loppuun ja Elias kysyy, että joisimmeko toiset. Juu, ei minulla niin kiire ole! Elias haluaa mennä hakemaan meille juomat, ja sanon, että tarjoan sitten seuraavat milloin ikinä se onkaan. Olemme kuluttaneet yllättävän nopeasti pari tuntia ja puhelimeni värisee jo odottavana. Mutten nyt välitä siitä. Tulemme hyvin juttuun ja voisin jäädä Eliaksen seuraan koko illaksi. Mutta en tietystikään ala pyörtämään suunnitelmiani, vaan kun toiset lasilliset ovat tyhjät alamme tehdä lähtöä hyvätunnelmaisesta ravintolasta. Kävelemme yhtä matkaa jonkin verran ja kun kehun ohikulkiessamme erästä ruokapaikkaa (jossa kävimme Harrin kanssa), niin Elias sanoo, että siellä voisi käydä vaikka joku kerta. Halaamme pikaisesti kun lähdemme eri suuntiin ja sanon, että nähdään taas. Ja tarkoitan sitä. Toivottavasti hän myös piti minusta! Kiitämme vielä toisiamme viesteillä myöhemmin illalla. Hänet haluaisin ehdottomasti tavata uudelleen. Katsotaan onko hän samaa mieltä.

Viikonlopun aikana saan joitain myöhäisyön ehdotuksia niiltä tindereiltä, joita en onnistunut aiemmin tapaamaan. Mutta koska olen juhlimassa ystävieni kanssa en karkaa yökylään kenenkään vieraan luokse. Sen sijaan kun viettäessämme aikaa ystävän luona makoilen sohvalla, niin annan Ilen nojata jalkoihini. Minusta tuntuu kivalta kun hän on siellä. Tiedän, että hän pitää minusta todennäköisesti enemmän kuin kaverina. Mutta olen ollut avoimesti kauhean itsenäinen ja selitellyt miten olisi hyvä vain olla yksin. Ja olen torjunut joidenkin suoria iskuyrityksiä hyvin avoimesti. Joten ehkä Ilekin ajattelee, etten voi olla kenestäkään kiinnostunut. En tiedä, mutta välillämme on silti sähköä. Otamme yhteisiä selfieitä ja meillä on kauhean hauskaa. Mutta minulla on myös hauskaa toisen kaveriporukkamme kundin kanssa, joka sanoo, että voisi lähteä kanssani matkalle. Ja jostain syystä hän kertoo tällä kertaa yksityiskohtia työstään ikään kuin haluaisi tehdä minuun vaikutuksen. Pidän hänestäkin! Yhtäkkiä näen potentiaalia kaikkialla ympärilläni. Vaihtelen viestejä myös Karrin kanssa. Kun lauantaina Ilekin on jo lähtenyt kotiinsa niin ehdotan suoraan Karrille yhteisiä jatkoja, mutta tällä kertaa hän on juhlimassa aamuun saakka, vaikka muutoin olisikin vaikuttanut innokkaalta. Olen vähän pettynyt kun en sateisena sunnuntaina saanut leffankatseluseuraa aamuun, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Ahdistus ei juurikaan iske. Olen väsynyt ja lepäilen koko päivän. Ja vaihtelen kuulumisia Ninon kanssa, joka takuulla tarjoaisi leffaseuraa, mutta jostain syystä en nyt innostu siitä riittävästi. Alkava arkiviikko tuntuu kauhean pitkältä. Jo nyt maantaina mietin, että olisi kiva sopia treffit jollekin arki-illalle. Lähetän neutraalin kuulumisviestin Eliakselle deittisovelluksella, joka ei tunnu toimivan kauhean hyvin. Haluan mahdollisimman pian tietää aiommeko jatkaa yhteydenpitoa. Mutta vaikken kuulisi hänestä enää mitään, niin olisin tyytyväinen siihen, että taas sain todisteen siitä, että kiinnostavia ja hyviä miehiä on olemassa. Ja joskus ehkä joku heistä on juuri se minulle sopivin. Tykkään siitä että ulkona on pilvistä ja vähän syksyinen tunnelma. Ainakin pari iltaa menee helposti rauhallisesti kotona laiskotellessa. Katselen matchejani ja mietin kenelle ehdottaisin tapaamista jollekin arki-illalle jos kukaan ei ehdi tehdä aloitetta ensin. Hassua, että minusta tuntuu paljon helpommalta esittää treffikutsu tuntemattomalle kuin tutulle ihmiselle. Miksiköhän? Pelkäänkö edelleenkin tulevani nolatuksi jos minut torjutaan kaveripiirin sisällä? Pelkään ehkä että sellainen voisi muuttaa näitä loistavia kaverisuhteita. Voisin tehdä ehdotuksen Karrillekin, mutta sekään ei tunnu sopivalta nyt, kun olen viimeksi ehdotellut jo jatkoja. Mutta on vasta maanantai. Mihinkään ei ole kiire. Kaikki tuntuu olevan ihan okei. Edelleen.