ihan okei

Ehkä se on tämä kesäkausi, joka tekee ihmisistä vähän huolettomampia, koska taas kerran illalle alustavasti sovitut drinksut uuden tinderin kanssa jäävät toteutumatta, koska kumpikaan ei illalla riittävän ajoissa ota toiseen yhteyttä. Vietämme varmaan molemmat liian hauskaa aikaa omien ystäviemme kanssa. Vähän salaa toivoen, ettei tarvitsisi lähteä tapaamaan ketään uutta tyyppiä ja stressaamaan treffeistä. Näitä vastaavia peruutuksia on nyt sattunut parikin, mutta koska mitään tarkkaa ei ole ollut sovittuna, niin se on ihan fine. Ei tässä niin kiire minnekään ole. Ja sitä paitsi. Todellakin vietän keskiviikon oikein mieluusti kivojen kavereideni kanssa puistossa ja terassilla. Pari uuttakin kivaa tuttavuutta on mukana. Kaikki nauravat hölmöille jutuillemme ja haluavat sopia milloin seruaavan kerran lähdetään viettämään yhdessä aikaa. Mukana on Ilekin, ja meillä on tavallista hauskempaa. Halataan ehkä tavallista tiukemmin, kun yöllä täytyy lähteä eri teille arkivelvoitteiden vuoksi. Illalla saan vielä Ileltä viestin, että olipas hauskaa. Ja aamulla vielä toivotuksen hyvään työpäivään. Jep, olen aika varma, että välillämme on jotain kemiaa. Ei ehkä mitään tajunnanräjäyttävää. Ei ehkä edes romanttista. Mutta jotain. Ajaudumme yhä useammin samaan porukkaan ja välillä uppoudumme keskusteluun muita tiiviimmin. Ja ihan avoimesti kehumme, kuinka hyviä tyyppejä me ollaankaan. Hah. Ja kyllä. Se on tehnyt torstaihin heräämisestä astetta paremman. Oikeastaan illalla sohvalle nukkumaan mennessäni tunsin jotain pientä odottavaa jännitystä. Ja kun puhelimeeni tuli viesti Ileltä siitä, miten hauskaa taas oli, niin hymyilin tyytyväisenä kaiken muun unohtaen. Aamulla ahdistus ihan vähän välähtelee mielessä. Muistuttaa Javierista. Mutta aika pian saan ajatukset suunnattua näihin lukuisiin hienoihin mahdollisuuksiin, joita ympärilläni on. Heti aamulla vaihdamme pari viestiä Ilen kanssa. Ninokin tahtoo kertoa kuulumisia, ja varmaan toivoisi tapaamista lähipäiville. Ajankuluksi kerron vitsikkäästi saamistani ohareista sellaiselle tapaamattomalle tinderille, jonka kanssa flirttailemme viesteissä paljon ja ymmärrämme toisiamme. Mutta hän on liian röyhkeä ja itsevarma ja suhdevastainen, etten ole vielä jaksanut vaivautua lähtemään edes niille drinkeille hänen kanssaan. Ehkä joku päivä. Juuri tuollaiset tyypithän vetävät minua puoleensa.

Tänään pitkästä aikaa on rauhallinen koti-ilta edessä. Ehkä jopa kokkaan jotain hyvää! Ja katson sarjoja, joita en ole ehtinyt seurata päiväkausiin. Juuri nyt olo on toiveikas, eikä ahdistus yritä vetää minua sivuraitelle liian voimakkaasti. Minulla on sovittuna perjantaille yhdet treffit, joiden en usko peruuntuvan. Mutta joita kohtaan minulla ei ole sen kummempia odotuksia. Ehkä jopa enemmän odotan kesäistä viikonloppua ja vapaata oleskelua ulkona ystävien kanssa. Ehkäpä jokin spontaani treffitapaaminen jossain välissä voisi piristää viikonloppua, ellei flirttailu Ilen tai toisen kiinnostavan kaveriporukan tyypin kanssa syvene yllättäen. Uskon, että mitä enemmän syksyä kohti mennään, niin sitä enemmän sinkut tahtovat deittailla vakavammin ja löytää seuraa peiton alle katsomaan sarjoja sunnuntaiaamuihin. Olen tällä viikolla koittanut laitella Karrillekin viestiä, koska tykästyin häneen odotettua enemmän. Mutta tällä kertaa taas kaikki tuntuu kiireettömältä. Ajelehdin tilaisuuksista toisiin ja katson mitä tapahtuu. Niinhän se pitäisikin mennä. Silti jotenkin haluaisin todistaa Javierille, että minulla menee ihan hyvin. Että minulla on hyviä kavereita ja paljon kivaa tekemistä. Että tyypit keitä tapailen ovat komeita ja hyviä tyyppejä. En tiedä miksi minusta tuntuu siltä, että tällaista asiaa pitäisi todistella. Ehkä yllätystapaamisemme kaivelee minua yhä, ja pelkään että hän näki minut huonossa valossa. Mutta eiköhän näitä tilaisuuksia vielä tule. Ja kai kaikella on tarkoituksensa. Ehkä kohtaamisellamme oli Javierin etenemiselle omissa asioissaan jokin merkitys. Juuri nyt hänen ajattelunsa ei pistä sisintäni. Ehkä sitten taas illalla. Mutta ainakin olen pystynyt vaikeammallakin hetkellä erottelemaan ahdistuksen irtonaiseksi itsestäni. En ole antanut sen päättää tekemisiäni. Suunta on oikea. Radiossa soi Haloo Helsingin uusi biisi, josta en niin välitä. Mutta siinä on taas osuvat iskulauseet tämän hetkiseen tilanteeseeni: 

https://lyricstranslate.com/en/haloo-helsinki-kaksi-ihmist%C3%A4-lyrics.html

Kaksi ihmistä

Ja elämä voi särkyä

Kaikki tapahtuu yhtäkkiä

En ymmärrä

Mutta viha kun vaihtuu

Ja surukin haihtuu

Niin mitähän jäljelle jää?

Kaksi ihmistä, joilla elämä on edessä

Kaksi ihmistä

Ja elämä voi särkyä

Kaikki tapahtuu yhtäkkiä

En ymmärrä

Mutta viha kun vaihtuu

ja surukin haihtuu

Niin mitä jäljelle jää?

Kaksi ihmistä, joilla elämä on edessä

Jep. Elämä jatkuu. Ikävän tunteet ovat vain väliaikaisia. Kun ne haihtuvat, niin ei ole muuta kuin oma elämä edessä kaikkine uusine vaiheineen ja tunteineen. Eikä se ole mikään surun aihe ollenkaan. 

https://lyricstranslate.com/en/haloo-helsinki-kaksi-ihmist%C3%A4-lyrics.html

Kaksi ihmistä

Ja elämä voi särkyä

Kaikki tapahtuu yhtäkkiä

En ymmärrä

Mutta viha kun vaihtuu

Ja surukin haihtuu

Niin mitähän jäljelle jää?

Kaksi ihmistä, joilla elämä on edessä

https://lyricstranslate.com/en/haloo-helsinki-kaksi-ihmist%C3%A4-lyrics.html

Mutta viha kun vaihtuu

Ja surukin haihtuu

Niin mitähän jäljelle jää?

Kaksi ihmistä, joilla elämä on edessä

https://lyricstranslate.com/en/haloo-helsinki-kaksi-ihmist%C3%A4-lyrics.html

Mutta viha kun vaihtuu

Ja surukin haihtuu

Niin mitähän jäljelle jää?

Kaksi ihmistä, joilla elämä on edessä