Aika viestien

Nappasin eilisiltana matkaani pari saunaolutta. Tölkissä tällä kertaa! Minulla on ollut suuret olutvarastot laivamatkoilta säilössä jo viimeisen vuoden. Rahdattiin niitä ahkerasti eksän kanssa. Pidin ne omaehtoisesti itselläni erotessamme. Mutta nyt erikoisolutvarannot alkavat viimein ehtyä. Tummia tai vehnäisiä! Mmm! Olen erittäin tehokkaasti saanut toimitettua oluita tuliaisiksi uusille tuttavilleni, tai joskus nauttinut niitä itse saunan yhteydessä. Tosin en ole juurikaan käyttänyt omaa saunomismahdollisuuttani nyt, kun saunomiseni ovat siirtyneet muiden luokse. Ulkona on kylmä! Manuelin luona kuumana odottava sauna on mieltä lämmittävä ajatus. Enää ajatus hänen tapaamisesta tai intiimiydestä vain ystävän kanssa ei tunnu ahdistavalta. Sillä on selvästi tekemistä sen tekijän kanssa, että kukaan muu ei ole nyt ollut minun suhteeni riittävän aktiivinen. Muut ovat väistymisellään avanneet taas mielessäni tilaa Manulle. Matkakorttini ei ole voimassa, mutten osta lippua. Pitää muistaa sekin asia huomenna! En tiedä mitä tekisin jos lipuntarkastajat saapuisivat? Varmaan selittelisin jotain ja olisin tosi häpeissäni jos lähistöllä olisi muita ihmisiä. Pyytäisin mahdollisuuden ostaa vielä lipun. Tai sitten olisin coolina ja tokaisisin, että olisi vaan pitänyt ottaa suoraan taksi ja ojentaisin henkkarit sakkoa varten. No kerron sitten, miten tuli toimittua, jos tällaiseen tilanteeseen joskus päädyn. Nuorena tuli hyödynnettyä ikä tehokkaasti, kun alle viisitoista vuotiaat eivät voineet saada sakkoa. Se toimi pitkälle yli viisitoista vuotiaaksikin. Rebel!

Matkalla Manuelille vaihdoin parit mukavat viestit Karrin kanssa. Javierista en kuullut mitään koko iltana. Ilta sujui ihan tuttuun tapaan! Halit, suukot, kuulumiset. Vaatteet pois ja saunaan! Paljon keskustelua. Lähinnä minä puhun ja Manu kuuntelee. Kerron pinnallisesti siitä miten mälsästi tämä vuosi on minusta edelleen alkanut. Allergiasta. Vähän siitä lääkkeestä (en sano että olen jatkanut sen syömistä). Manuel on tosi ymmärtäväinen ja kannustava. Hän on selvästi myös muutoin innoissaan ja se on minulle ihan okei. En yliajattele. Saunan jälkeen (olen taas punainen) Manuel tekee meille herkulliset lämpimät iltadrinkit ja katsomme toisiimme nojautuen yhden jakson sarjaa sohvalla. Siitä pujahdamme sänkyyn, johon nukahdamme toistemme kainaloon. Aamulla Manuel herää ennen kelloa ja painautuu minuun silitellen ja alushousuni pois heittäen. No miksei! Hän kehuu minua tosi paljon. Ehkä enemmän kuin ennen. Ja on todella tarkkana siitä että olen tyytyväinen. Ehkä vähän liikaakin. Lähtiessäni töihin hän antaa minulle suklaalevyn ja halauksen. Mukavaa. Työpäivä sujuu lentäen. Hairahduin syömään rivin suklaata ja lähetin herkutteluhetkestäni kuvan Manullekin. Niin hänkin tekisi minulle. Päivän aikana saan viestejä ja kuvia Ossilta. Sekä pari kivaa kommenttia Karrilta. Ei edelleenkään pihaustakaan muista. On jo keskiviikko, iik!

Näen Javierin taas linjoilla somessa, mutta hän ei ota yhteyttä. Tiedän, että hän on kiireinen. Hän on usein ollut mykkä ja sanonut, että mikset itse puhu. Ehkä hän taas odottaa, että olisin aktiivinen. Ja tietenkin voin ollakin. Ehkä illemmalla. Kysyn jotain työjuttua neutraalisti. Tai huomenna. En halua riskeerata välejämme ainakaan siihen ettei kumpikaan vaan viesti. Se olisi taas todella typerää. Eikö niin? Ennemmin olen katunut viestimättömyyttä kuin viestin lähettämistä. Ajattelin myös kysyä kuulumisia Ninolta ja Dimiltä. Ihan vain rivien välistä sanoakseni "Hei, oon vielä olemassa, ja meidän välillä on kaikki kunnossa!". BLING. Karri viestii alkuillasta urheiluun liittyviä juttuja. Kivaa! Myöskään Ossin kuvat eivät ota loppuakseen, mutten pane pahakseni. Lähetän Dimille kivan viestin, jossa kysyn viikon kuulumisia ja totean, että kyllä me vielä joku päivä ehditään nähdä. Hän vastaa heti (muistatteko kuinka hän ei aikaisemmin ikinä vastannut heti!), että tottakai me tapaamme vielä ja kertoo viikostaan! Jes. Vähän parempi mieli. Pidän taas facebookin kiinni alkuillan. Siellä on jo Rickyn viestit odottamassa vastaamista. Ei kiirettä.

Illalla juon vielä viimeisen lasillisen valkkarista. Edelleen hyvää. Otan rennosti ja syön yhden annoksen eilistä ruokaa. Minusta tuntuu, että olen syönyt ihan liian paljon viime päivinä. Mutta kirin kyllä taas myöhemmin. Koko illan vaihtelen viestejä Rickyn (mennään naimisiin, pliis!) ja Karrin kanssa. Ihan kiva fiilis. Karrin viesteissä on kevyttä flirttiä mukana. Aavistelen, että hänen kanssaan voisin sopia kivat treffit viikonlopulle jos mistään muusta ei tule mitään. Olen siis taas ollut aika sosiaalinen! Ystävättären ja tyttöjenkin kanssa tulee vaihdeltua kokkausvinkkejä ja viikonloppumietintöjä. Vaikka ne tärkeimmät viestit puuttuvat. Tai siis Javier, jota väkisinkin ajattelen. Päätän olla rohkea ja välittämättä mistään typeristä viestisäännöistä (taas kerran, wow!) ja kysyn miten hänen työjuttunsa sujui. Hän ei vastaa heti. Mutta hetken päästä hän jo kertoo miten kysymäni juttu sujui ja kyselee minun kuulumisiani. Vastaan ystävällisesti mutta vihjailematta mitään innostusta. Se jääkööt hänelle. Tai jääkööt toteutumatta. Oikeastaan minua vähän ärsyttää, että hän toteutti tismalleen esittämäni ehdotuksen melko suuressa sijoitusjutussa. Ehdotuksen, jota hän ensin kiivaasti vastusti ja haukkui. Ja sitten omi sen itselleen ja selitteli miten olikin omalla fiksuudellaan päätynyt tähän ratkaisuun. Minua ei ärsyttäisi jos olisin siellä iloitsemassa asiasta hänen kanssaan, mutta nyt ärsyttää. Olen myös yhtäkkiä ärsyyntynyt siitäkin, ettei hän ole kommentoinut mitenkään tiedusteluani. Täytyy kyllä keksiä viikonlopuksi muuta ajateltavaa ja vaikka varalta poistaa keskustelumme, etten ala vahingossa yöaikaan avautumaan hänelle.