Pullo viiniä ja sydänpusunaama

Ystävänpäivästä on selvitty! Heti aamusta saan viestin Johnilta, joka vitsailee, että parasta tässä päivässä on puoleen hintaan myytävät sydänsuklaat. Hehe. Saavun töihin hyväntuulisena. Viestittelen hyväntuulisena Rickynkin kanssa, jolla on perhehuolia. Ystävänpäiväilta ei olisi ehkä voinut olla parempi nyt, kun tarjolla ei ollut romanttisia treffejä. Sen lisäksi, että saimme taas muistutettua ystävien kesken toisiamme siitä, kuinka onnekkaita olemme, yksi ystävä, Manu, järjesti minulle aivan mainion illan. Siis, vaikka olemme vain kavereita, eikä mitään romanttisia tunteita ole enää ilmassa, niin hän järjestää deitti-illan, kuin maailman paras poikaystävä konsanaan. Tai vain hyvä ystävä? Onkohan tämä taas joku kulttuuriero. En siis kuullut eilen illalla mitään riittävän ajoissa kenestäkään. Olin vähän pettynyt, mutta itseni piristykseksi hyppäsin bussiin ja lähdin kohti Manuelia! Nappasin mukaani hyvän punaviinin, vaikka hän totesi tarjoavansa viinit. Ja juustot. Ja kaiken. Olenko joskus sanonut että hän on saita? No, vaikka olisi, niin ainakin hän on antelias. Matkalla kuuntelen tuttuun tapaani radiota ja olen ihan tyytyväinen siihen, että tiedossa olisi edes viiniä, hyvää seuraa ja herkkuja. Mietin missähän Javier on. Ei ainakaan somessa. Kunnes taas! BLING. Javier! Aloittaa keskustelun ihan tyhjästä! Juuri kun en sitä odota. Juuri kun olen matkalla toisen luokse. Mutta hän ei ehdota tapaamista. Onneksi. Sen sijaan hän kertoo työjutuistaan ja päivästään. Olen ystävällinen ja iloinen viesteissäni. Jes! Hän ei olekaan treffeillä!

Saavun siis kepeällä mielellä Manulle. Minun ei tarvitse yhtään harmitella enää Javierin tilannetta, kun tiedän ettei hän ole kenenkään toisen kanssa (hah olenpa ahne!). Perinteiset hymyt, halit, kuulumiset. Kokoamme Manuelin kanssa herkut olohuoneen pöydälle. Ojennan hänelle viinipullon, mutta hän haluaa, että maistamme ensin hänen viiniään. Manuel avaa viinipullon kierrekorkin ja kaataa meille lasilliset. Hän ottaa tarvikkeet esiin ja alkaa pilkkoa ja asetella juustoja ja keksejä lautasille. Kysyn voinko tehdä jotain, ja mitä vastaa Manu? Kyllä, istu siinä ja kerro miten viikkosi on sujunut! Aww, ihanaa. Pölötän kuulumisistani ja kerron kavereiden jutuista, joista usein juoruilemme yhdessä. Kyselen häneltä juttuja ja hän kertoo selvästi tyytyväisenä siitä kuinka hänellä on edessä koko viikonlopun kestävä meno. Hän halailee ja suukottelee minua kokoajan. Ja nyt se on ihan mukavaa. Kaverillista, mutta kivaa. Vaikka hetkittäin mielessäni välähtääkin Javier, jota haluaisin suudella vähän eri meiningillä. Saatuaan kaiken valmiiksi pöytään Manuel halaa ja suutelee minua ja kiittää siitä, että tulin. Kiitän häntä tarjoamisista. Emme laita heti sarjaa pyörimään, vaan keskitymme ahmimiseen ja viinin juomiseen. Kerrankin seuralaiseni on yhtä nopea tyhjentämään lasillisen kuin itsekin! Tytöt viestivät ryhmäkeskusteluissa ja vastailen heille ja näytän jakamiamme hauskoja kuvia Manullekin. Manuel nojaa minuun. Silittää. Suutelee kaulaani. Niiiiin seksikkäästi! Edellisellä kerralla taisin vähän vierastaa tällaista intiimiyttä ilman tunteita, mutta nyt en jaksa välittää siitä! Nautin. Oikeastaan jotenkin sytyn hänen innostaan ja hellyydestään. Hän on viime aikoina ollut paljon monipuolisempi ja aktiivisempi kuin aikaisemmin. Hän todella haluaa kosketella minua. Se on kivaa etenkin nyt kun minun ei tarvitse miettiä miltä näytän tai tunnun. Manuel heittää vaatteeni pois ja silittää rintojani, suutelee ja imee niitä. Huh! Vietämme todella intensiivisen hetken sohvalla. Saan täyden nautinnon lähes joka kerta hänen kanssaan. En tiedä johtuiko se viinistä vai mistä, mutta hänkin näytti nauttivan aivan eri tavoin ja halusi tehdä asiat vähän eri tavalla. Hyppäämme siitä semisuihkuun (suihku jossa ei kastella hiuksia) ja sen jälkeen alastomina sohvalle nauttimaan lisää viiniä ja juustoja ja katsomaan kolme jaksoa ihan parhaasta sarjasta.

Kesken sarjan puhelimeni värisee. Ei tytöt tällä kertaa (no hekin), vaan Javier! Oh, kivaa! Pahoittelen Manulle, että näprään puhelintani kesken sarjan katsomisen. Javier pyytää apua johonkin paperiasiaan (pöh!), mutta vastaan hänelle ja vaihdamme muutamia viestejä. Javier ei ymmärrä heti neuvojani ja turhautuu. Olin sekoittanut jonkun yksityiskohdan ja kerron neuvot uudestaan. Saan sydänpusunaaman! Saan! Niitä saan häneltä niin harvoin (joskus viime vuonna ehkä yhden)! Jee! Vaikkakin olen nähnyt hänen saavan niitä runsaasti muilta. Käytän kevyen huppelini ja tämän tilaisuuden hyväkseni ja totean, että jatkossa jos hän haluaa ohjeitani niin annan niitä ainoastaan paikan päällä (sehän on melkein kuin tapaamisen ehdottaminen, eikö niin!)! Ja keskustelumme päätteeksi lähetän hänelle saman hymiön takaisin. Mmm (ei Myynnissä Myös Muualla, vaan ihastunut hymähdys!)! Avaamme Manuelin kanssa tuomani viinipullon toisen tyhjennyttyä niin nopeasti, mutta pian jo toinenkin on tyhjä. Ihan helposti ja ihan tasan kummallekin. Ja lautaset lojuvat olohuoneen pöydällä tyhjinä. Olipa ihana ilta! Hyppäämme sänkyyn, jossa Manuel normaalien tapojensa vastaisesti innostuu taas minua silitellen ja kapuaa vahvana päälleni sängyssä jossa makaan mahallani. Siis mahtavaa. Nukun yöllä muutoin hyvin, mutta herään kerran, enkä tiedä missä olen tai kenen vieressä. En ole ikinä aikaisemmin sekoillut yökyläillessäni! Apua! Hetken aikaa säikähdän, että nukun työkaverini vieressä ja pohdin kuumeisesti, että miten päädyimme samaan sänkyyn. Sitten katson tarkemmin vieressänukkujaa ja muistan taas kaiken. Aamulla Manu tekee saman kuin illalla ennen herätyskellon soittoa luvan kysyen. Siis todellakin saat! Nautin tästä kyllä vielä kun voin! Hänellä on kuitenkin sen verran harvinaisia avuja, joihin en ehkä enää koskaan törmää. Ei sitä tiedä milloin saan vaihdettua Manun läheisyyden seurusteluun jonkun toisen kanssa. Manuel lopettaa yllättävän nopeasti, yleensä hän on mielettömän kestävä, jopa liian. Hän pahoittelee. Minua ei haittaa. Ihan erilaista kuin pitkään aikaan. Menemme taas yhdessä semisuihkuun. Juttelemme iloisina valmistautuessamme töihin lähtöön. Harvinaisesti lähdemme yhtä matkaa ja kuljemme samalla bussillakin jonkin matkaa. Halaamme ja pussaamme kaverillisesti heipaksi. Hyvä mieli!

Työpäivän aikana olen melko tyytyväinen. Tyytyväinen eilisiltaan ja siihen, miten viestittelimme Javierin kanssa. En tokikaan tiedä mitään jatkosta, mutta juuri nyt fiilis on ihan okei. Pian alan varmaan panikoimaan sitä, että mitähän viikonloppuna pitäisi tehdä ja eikö Javierilta tule kutsua. Mutta nyt minulla on se hyvä keino, että kun hän seuraavan kerran kysyy minulta neuvoja johonkin paperiasioihin, niin voin suoraan ehdottaa, että tulen antamaan ohjeistukset face to face. Oloani vähän helpottaa sekin, että ystävätär kertoo olevansa liikenteessä lauantaina. Hyvä, eli ainakin tiedossa perinteistä ulkoilua jos ei muuta! Lisäksi Ossi piristää minua jutuillaan ja kuvillaan sieltä jostain lämpimästä. En kuule mitään taaskaan Karrista tai Dimistä, mutta se ei huoleta minua juuri nyt. Yhtään. Sovimme lenkin ystävättären kanssa alkuiltaan, hyvä, sillä söin taas lounaalla aikaisemmin Manuelilta saamiani suklaaherkkuja. Puhumattakaan eilen tuhotuista juustovuorista! Kotona teen pikaisen munakkaan, jonka sekaan laitan kirsikkatomaatteja, katkarapuja ja pinaattia. Lenkki on hyvä ja pitkä! Ystävättäreni kertoo, että on oma-aloitteisesti ehdottanut, että matkustaa uuden poikkiksensa luokse. Niin rohkeasti! Pitää ottaa mallia. Saamme purettua taas tämän hetken tilanteitamme ja päädymme lenkin päätteeksi tutulla kaavalla alkoon. Ostan pari hyvää punaviiniä ja yhden halvan valkoviinin. Koska valkoviineissä ei mielestäni ole yhtä merkittäviä laatueroja kuin punaisissa. Kotona kääräydyn vilttiin ja kaadan itselleni lasillisen. Ricky viestii. Ossi viestii. Javier ei viesti. Kysyn häneltä onnistuiko se juttu jossa häntä autoin. Koska hän oli aktiivinen eilen, minä voin olla tänään. Muista mut hei! Hän vastaa lyhyellä viestillä. Mutta ainakin vastaa. Nautin viinä ja välttelen Rickyn kosintoja, kun Javier jatkaa vielä keskustelua muutamilla viesteillä pidemmälle. Työasioita enimmäkseen! Sitten hän kertoo menevänsä ajoissa nukkumaan. Hän on yksin kotona. Hyvä. Päätän, että jos hän vielä toivottaa minulle hyvää yötä, niin aion sanoa, että ikävöin hänen sänkyynsä. Kyllä aion. Varmasti. Saa nähdä saanko tilaisuuden!